Varissuo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Varissuo
Kråkkärret
Kaupungin kartta, jossa Varissuo korostettuna. Turun kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Varissuo korostettuna.
Turun kaupunginosat
Kaupunki Turku
Suuralue Varissuo-Lauste
Väkiluku 8 861 [1]  (2014)
Postinumerot 20610

Varissuo (ruots. Kråkkärret) on kaupunginosa ja lähiö Turun itäosassa, Kaarinan rajalla vajaa seitsemän kilometriä, kuusi kilometriä linnuntietä, Turun keskustasta. Se on Turun nuorimpia lähiöitä. Varissuo on rakennettu pääosin 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. Vielä 1970-luvun alussa alue oli suota.[2][3]

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varissuon nimi suomeksi ja ruotsiksi (Kråkkärret) on tyypillinen sanan kehittyminen irti alkuperäisestä yhteydestään – se ei viittaa sen paremmin suohon kuin variksiinkaan. Varissuo on osa historiallista Pääskylän kylää, jonka jäljiltä ovat olemassa paitsi Varissuo, myös Pääskyvuoren ja Vaalan kaupunginosat. Vaala on sanana peräisin ruotsin kielestä, ja se tarkoittaa alkukaan myös Pääskylää: onhan kyseessä ruotsin sana ”svala”, pääskynen. Varissuon lähiö sijoittuu Pääskyvuoren kalliomuodostuman länsipäähän, graniittipohjalle. Suosta siis ei ole nimen kohdalla kysymys. Hurttivuoren ja Laukkavuoren välisellä kosteikkoalueella kasvoi aiemmin runsaasti suovilla-nimistä kasvia, jonka kukkia käytettiin lähistön asukkaiden täkeissä ja vaatteissa lämpöeristeenä. Tälle kosteikolle antoi nimensä turkulainen väännös ruotsin kielen sanasta ”varm”, fari, josta kehittyi Farisuo. Kun suo sittemmin kuivattiin, jäi nimi elämään ja siirtyi lopulta tarkoittamaan nykyistä Varissuota. Mitään tekemistä varisten kanssa nimellä siis ei ole.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varissuon alueelta tiloja omistaneet Turun evankelilais-luterilaiset seurakunnat laittoivat alueen kaavoituksen vireille 1960-luvun alussa. Jotta rakentaminen olisi ollut mahdollista, asemakaava-alueen piti olla pääosiltaan rakentajan hallussa. Kaupunki hankki alueelta tiloja haltuunsa, ja aloitti seurakuntien kanssa maanvaihto- ja asemakaavoitussopimusneuvottelut 1970–1971. Vuoden 1971 marraskuussa allekirjoitetun sopimuksen myötä kaupunki antoi alueelta 55 hehtaaria seurakunnille. Vastineeksi kaupunki sai 160 hehtaaria maata muualta Turusta, kuten Runosmäestä ja nykyisen ylioppilaskylän alueelta. [4]

Maanvaihto- ja asemakaavoitussopimuksessa alueen kooksi määriteltiin 135 hehtaaria. Seurakuntien omistukseen jäi 75 hehtaaria asuintontteja, kaupunki sai puistot, katumaat ja suurimman osan yleisten rakennusten tonteista.[4]

Asuinalueen suunnitteluksi julistettiin asemakaavakilpailu, johon jätettiin toukokuuhun 1972 mennessä 27 ehdotusta. Palkintoluokkaan niistä valittiin seitsemän, joista kolmen parhaan välillä järjestettiin jatkokilpailu. Parhaaksi valittiin artkkitehti Raimo Savolaisen työ ”720423”. Anja ja Raimo Savolaisen arkkitehtitoimiston laatima osayleiskaava hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa syyskuussa 1974, ja asemakaava vahvistettiin sisäministeriössä helmikuussa 1976.[4] Asemakaava on ”kompaktikaupunki”-tyylinen, ja sen keskeinen ajatus on porrastetusti nousevista kerrostaloista muodostuvat suurkorttelit. Pysäköintiä varten jokaiseen kortteliin rakennettiin kaksikerroksinen pysäköintirakennus. Alueen keskusakselin läpi kulkee kävelyreitti päästä päähän. Kaavassa rakennuksilta edellytettiin ainutlaatuisuutta, mutta pääosin rakennukset ovat Turulle tyypillisiä talotyyppejä.[5]

Rakentaminen alkoi jo syksyllä 1975, ja ensimmäiset talot valmistuivat keväällä 1976 Hintsankujalle. Päätoiminen rakentaminen jatkui vuoteen 1987. Itäkeskuksen tornitalo valmistui 1988. Turun asuntotuotanto Oy:n ja seurakuntien tekemän sopimuksen mukaan tontit jaettiin perustettaville asunto- ja kiinteistöyhtiöille. Kuuden turkulaisen rakennusliikkeen kanssa tehtiin kehyssopimus, jossa rakennusliikkeet vastasivat asuintalojen rakentamisesta ja Taso puolestaan kunnallistekniikasta, puistoista ja yleisistä rakennuksista. Rakennusliikkeet olivat R. Järvinen Oy, Kivikartio Oy, Puolimatka Oy, Rakennus Oy, Ruola Oy ja Urakoitsijat Oy.[4]

Liikekeskustan rakennussuunnitelma valmistui 1977, mutta talouden laskusuhdanne viivästytti rakennustyön aloittamisen vuoteen 1980. Laskusuhdanne vaikutti myös siten, että Varissuolle rakennettiin suunniteltua enemmän vuokra- ja Arava-asuntoja. Alun perin tarkoitus oli, että noin puolet rakennuskannasta olisi ollut vapaarahoitteista. Seurauksena myös lapsiperheiden suhteellinen osuus oli kaavailtua suurempi. Alkuvuosien palvelut toteutettiin parakeilla. 1979 alueelle valmistui terveyskeskus, ja liikekeskus Itäkeskus vuonna 1981.[6]

Varissuon rakennussuunnitelmia alettiin kritisoida 1980-luvun alussa. Osa asukkaista vastusti liian tiheäksi kokemaansa kaavoitusta ja halusi alueelle enemmän viheralueita. Valtuusto päättikin vuonna 1982 jättää kaksi tonttia rakentamatta, ja myöhemmin korvauksena seurakunnille annettiin tontteja muualta.[7]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun Itäkeskus Varissuolla. Oikealla alueen maamerkiksi rakennettu asuintornitalo, Tornikartio.

Varissuon asukasluku oli 8 861 ihmistä vuoden 2014 lopussa.[1] Varissuon asukkaat edustavat yli 40 eri kansallisuutta, ja alueella puhutaan melkein 60 eri kieltä[8]. 44 prosenttia alueen väestöstä puhui äidinkielenään jotain muuta kuin suomea vuonna 2014.[9]

Alueen koulussa yli puolet kaikista oppilaista on ulkomaalaistaustaisia. Asuinalueen toisessa koulussa, Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksena toimivassa ja valtio-omisteisessa Turun Normaalikoulussa, äidinkielen merkitystä korostetaan. Lasten vanhempien kanssa halutaan myös tehdä yhteistyötä.[10]

Varissuon työttömyysaste on Turun kaupunginosista toiseksi suurin[11].

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varissuolla alueen eri sektorien toimijat ovat tehneet jo pitkään aktiivista aluetyötä kaupunginosan kehittämiseksi. Turun lähiöistä Varissuolla on monipuolisimmat palvelut.[3] Varissuon liikekeskuksessa toimii päivittäistavarakauppoja, kirjasto, terveyskeskus, Kelan palvelupiste, sosiaalitoimisto, Varissuon kirkko, nuorisotalo, kioski, neljä ravintolaa, posti ja paljon muita liikkeitä. Muita palveluita ovat kaksi peruskoulua, lukio, kuntorata, jalkapallokentät, tenniskentät ja jäähalli.

Varissuolta pääsee useilla bussiyhteyksillä ydinkeskustaan alle puolessa tunnissa, arkipäivisin vuoroja on jopa alle kymmenen minuutin välein. Vuonna 2012 on julkisesti keskusteltu raitiovaunu- tai kevytrautatieyhteyden rakentamisesta Varissuolle.

Majanummen koulu suljettiin 2000-luvun alussa homevaurioiden vuoksi, mutta se otettiin taas käyttöön monitoimitalona vuonna 2005.[12][13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Turun kaupungin tilastollinen vuosikirja 2015 (pdf) 2016. Turun kaupungin konsernihallinto. Viitattu 11.8.2016.
  • Laitinen, Marjukka & Rasinkangas, Jarkko (toim.): Varissuon 30 vuotta – tavoitteista todeksi. Kirja-Aurora, 2006. ISBN 951-29-3015-3.
    • Kauppi, Sanna: ”Tuliko Varissuosta hyvä lähiö?”. s.15–61.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Turun kaupungin tilastollinen vuosikirja 2015: Väestö alueittain 31.12.2009–2014. s. 23
  2. Varissuo
  3. a b Miettunen, Sari: Varissuo, kirosanasta normilähiöksi Turun Sanomat. 16.11.2009. Viitattu 11.8.2016.
  4. a b c d Kauppi, s. 20–22
  5. Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 242. Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 978-952-5805-55-0.
  6. Kauppi, s. 27
  7. Kauppi, s. 28−29
  8. Millainen päivä on Varissuon terveysasemalla, Turun monikulttuurisimmassa lähiössä?
  9. Turun kaupungin tilastollinen vuosikirja 2015: Väestö iän ja kielen mukaan. s. 25
  10. Turun Varissuolla panostetaan maahanmuuttajaoppilaisiin
  11. Työttömyysaste pienalueittain Turussa syyskuussa 2010
  12. Turun kaupungin tilinpäätös 2004 (pdf) Turun kaupunki. Viitattu 12.10.2015.
  13. Varissuo-Littoinen elämyksellinen liikkumis- ja palvelukartta (pdf) Varsinais-Suomen Liitto. Viitattu 12.10.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]