Kirjasto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirjastotointa. Kirjasto on myös tietotekniikan käsite.

Kirjasto on

  1. kirjojen, käsikirjoitusten, karttojen, äänitteiden, kausijulkaisujen tai muiden sellaisten dokumenttien järjestetty kokoelma;
  2. paikka, jossa tätä kokoelmaa säilytetään;
  3. organisaatio, joka ylläpitää kokoelmaa ja tarjoaa siihen perustuvia palveluita kuten lainauspalveluita, tietopalvelua tai vastaavia

Nykyään kirjastojen kokoelmat muodostuvat sekä painetuista että verkossa julkaistuista tai jaettavista aineistoista. Kirjastot voivat hankkia käyttöoikeuksia ja lisenssejä erilaisiin aineistoihin tai tietokantoihin asiakkaittensa käyttöön. Kirjastot voivat myös avustaa asiakkaita tiedonhankinnassa tai järjestää vapaasti saatavilla olevaa aineistoa helposti käytettäväksi. Kirjastot pyrkivät takaamaan tasa-arvoisen pääsyn tietoon ja edistävät informaatiolukutaitoa arjessa tai työelämässä[1].

Kirjastot ovat osa muisti- ja kulttuuriorganisaatioiden kenttää, joihin kuuluvat myös arkistot, museot ja galleriat.

Suomessa kirjastolainausten määrä suhteessa väkilukuun kuuluu maailman kärkikastiin[2].

Vuonna 2015 Suomessa oli toiminnassa 288 pääkirjastoa, 450 sivukirjastoa, 27 laitoskirjastoa ja 140 kirjastoautoa.[3]. Vuonna 2015 Suomessa toimi 46 tieteellisen kirjaston hallinnollista yksikköä ja niillä 180 toimipistettä.[4]. Lisäksi Suomessa toimii muun muassa oppilaitosten kirjastoja, erikoiskirjastoja ja organisaatioiden ja yritysten kirjastoja.

Suomessa yleisten kirjastojen oikeus lainata aineistoa maksutta asiakkaille koskee koko kirjaston kokoelmaa ja perustuu kirjastolakiin. Lain mukaan yleisten kirjastojen tehtävänä on "edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Kirjastotoiminnassa tavoitteena on edistää myös virtuaalisten ja vuorovaikutteisten verkkopalvelujen ja niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä."[5] Uusi kirjastolaki tulee voimaan 1.1.2017. [6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chambéryn kunnallinen kirjasto.

Ensimmäiset kirjastot koostuivat sumerilaisista teksteistä, jotka oli tallennettu savitauluille ja sisälsivät useimmiten sopimustekstejä, hallinnollisia asiakirjoja, oikeuden päätöksiä tai rakentamiseen liittyviä asiakirjoja.[7]

Aleksandrian kirjasto on perustettu vuoden 300 eaa. tienoilla. Kirjastossa oli arvioiden mukaan 700 000–900 000 kirjakääröä. Kirjasto tuhoutui legendan mukaan tulipalossa, mutta tarkkaa tuhoutumisvuotta ei tunneta.[8]

Vanhin yliopistokirjasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman vanhin yliopistokirjasto on Al-Qarawiyyin kirjasto Marokkon kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Fèsissä. Se perustettiin vuonna 1157 Marinidien dynastian aikaan. Kirjasto on osa maailman vanhinta vuodesta 859 toiminutta Al-Karaouinen yliopistoa. Kirjastoa on kunnostettu koko sen olemassaolon ajan. Kanadalais- marokkolaisen arkkitehti Aziza Chaounin suunnittelema kirjaston uusin kunnostustyö valmistui kesällä 2016. Työ kesti neljä vuotta. Ennen kunnostusta kirjasto oli vain yliopistoväen käytössä [9].

Keskiaikaiset kirjastot sijaitsivat luostarien tai yliopistojen yhteydessä ja niissä kopioitiin käsikirjoituksia ja säilytettiin paperille painettuja niteitä.

Vanhin yleisökirjasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanotaan, että maailman vanhimman yleisen kirjaston perusti valistusajattelija Benjamin Franklin[10] vuonna 1731.[11] Se toimii yhä Philadelphian kirjastokomppanian nimellä.[11] Toisen määritelmän mukaan kyseessä oli ensimmäinen onnistunut lainauskirjasto.[11] Toisaalta sittemmin kadonneita julkisia kirjastoja oli ollut ainakin Englannissa jo aiemmin.

Franklinin perustama kirjasto oli aluksi perustaja-käyttäjiensä rahoittama osuuskuntakirjasto.[10] 1850-luvulle asti se oli Yhdysvaltojen suurin julkinen kirjasto.[11] Ensimmäinen verorahoitteinen kirjasto perustettiin Yhdysvalloissa vuonna 1833.[10]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ensimmäinen yleinen lainakirjasto oli vuonna 1794 Vaasan Luku-seuran kirjasto, joka lainasi kaikille kaupunkilaisille eikä vain osakkailleen.[12] Jo 1600-luvulta alkaen lukuseurat yleistyivät eri puolilla Suomea ja isoimmissa kaupungeissa oli maksullisia lainakirjastoja.[13]

1800-luvun puolivälissä sivistyneistö ja ylioppilaat alkoivat perustaa kirjastoja suomenkieliselle rahvaalle sivistysaatteen ja kansallisen heräämisen innoittamina, myöhemmin myös työväenliike.[13] Nämä lähinnä alimmille kansanluokille tarkoitetut kansankirjastot muutettiin 1900-luvun alussa koko kansalle suunnatuiksi Amerikan esikuvien mukaisesti.[14] Vuonna 1921 alettiin maksaa kirjastoille valtionapua.[13]

Suomen varhaisimmat kirjakokoelmat olivat kirkkojen ja luostarien. Turun akatemian kirjasto perustettiin vuonna 1640.[13]

Kirjastotyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalliskirjasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmissa maissa on kansalliskirjasto, jonka tehtävänä on pitää yllä kansallisbibliografiaa ja koota säilytettäväksi kaikki maassa julkaistu kirjallisuus, musiikki yms. Niillä on tätä varten vapaakappaleoikeus, eli kirjapainojen ja muiden valmistajien tulee luovuttaa maksutta kappaleita kutakin tuotettua teosta kansalliskirjastolle.

Suomessa Kansalliskirjasto toimii Helsingin yliopiston erillislaitoksena.[15] Huomattavimpia kansalliskirjastoja ovat Ranskan kansalliskirjasto (Bibliothèque nationale de France), Yhdysvaltain kongressin kirjasto (Library of Congress), Ison-Britannian The British Library, Venäjän valtionkirjasto (Rossijskaja gosudarstvennaja biblioteka) ja Kiinan kansalliskirjasto.

Yleiset kirjastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisölle avoimia kirjastoja on ollut kautta historian, mutta nykymuodossaan ne syntyivät 1800-luvulla. Yleisten kirjastojen edeltäjiä olivat rahvaalle tarkoitetut kansankirjastot. Kirkon uskonnollisuuden ja perinteisen maailmankuvan levittämiseksi seura­kunnat ja kirkkoon sidoksissa olleet järjestöt perustivat kansankirjastoja 1800-luvulla. Saman vuosisadan lopulla kirjastoja käytettiin edistämään Kansanvalistusseuran ja kansallisuus­aatteen tavoitteita. 1900-luvun alussa Suomen yleiset kirjastot, Helsingin kaupunginkirjaston johdolla, "löydettiin" teknis-taloudellisen edistyksen välikappaleiksi, edesauttoivathan ne yleisen sivistystason nousua. Viimeistään sotien jälkeen yleisistä kirjastoista muovautui nykyisen kaltainen demokratian, sanan­vapauden ja kansalaisten osallistamisen työkalu.

Kirjastolain mukaan jokaisen Suomen kunnan täytyy tarjota tietyt normit täyttävät kirjastopalvelut.[16] Nykyään yleiset kirjastot tarjoavat monipuolisia kirjastopalveluita. Yleisten kirjastojen ohella toimii samantapaisia tarpeita täyttämässä laitoskirjastoja kouluissa, sairaaloissa ja vankiloissa. Yleisissä kirjastoissa myös musiikin ja videoiden sekä videopelien osuus kokoelmissa on huomattava. Lähes kaikkien Suomen yleisten kirjastojen kokoelmat ovat selattavissa internetissä, useimmiten suurina, useiden kuntien yhteisinä kokonaisuuksina.

Hiljattain myös e-kirjojen määrä lainauskokoelmissa on alkanut kasvaa.

Näiden kunnan- ja kaupunginkirjastojen alueellisina keskuksina toimii maakuntakirjastojen verkko. Maakuntakirjastot järjestävät muun muassa koulutusta oman alueensa kirjastoammattilaisille.[17] Maakuntakirjastot myös keräävät alueellisia kokoelmia ja tuottavat tietokantoja esimerkiksi alueensa kirjailijoista ja säveltäjistä.

Suomessa Lainan päivä 8. helmikuuta on kirjastojen juhla- ja toimintapäivä. Lainan päivänä saatetaan esimerkiksi antaa noutaa varatut teokset maksutta.

Tieteelliset kirjastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteellisiä kirjastoja leimaa tieteellisten kausijulkaisujen merkittävä osuus kokoelmissa ja vilkas kirjastojen välinen aineiston vaihto eli kaukopalvelu. Tieteelliset kirjastot ovat olleet edelläkävijöitä tieto- ja viestintätekniikan soveltajina jo kauan ennen kuin sen sovellukset tulivat myös asiakkaiden ulottuville.

Tieteellisten kirjastojen ensisijainen tehtävä on tukea eri alojen tutkimusta ja opetusta. Ne ovat useimmiten yliopisto- ja korkeakoulukirjastoja ja ovat yleisten kirjastojen tavoin kaikille avoimia ja maksuttomia.[18]

Suomen tieteellisten kirjastojen tärkein osa ovat yliopistojen ja muiden korkeakoulujen kirjastot, joiden kokoelmat ovat laajasti myös suuren yleisön käytettävissä.[19] Muita merkittäviä tieteellisiä kirjastoja ovat muun muassa Eduskunnan kirjasto, Tilastokirjasto, Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjasto ja tutkimuslaitosten kirjastot. Kuopiossa sijaitseva Varastokirjasto säilyttää kaikista tieteellisistä kirjastoista lähetettyä vanhempaa ja vähän käytettyä aineistoa. Yksittäisillä käyttäjillä ei ole pääsyä Varastokirjastoon, sillä sen asiakkaita ovat muut kirjastot.[20]

Koulukirjastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulukirjasto on peruskoulun tai lukion yhteydessä oleva kirjasto. Joissain kouluissa kaupungin tai kunnan kirjastolla on toimipisteensä koulun yhteydessä.

Hyvin toimivassa koulukirjastossa on oma kirjastonhoitajansa ja ajanmukainen kirjastokokoelma, jota myös kartutetaan aktiivisesti. Koulukirjasto henkilökuntineen auttaa koululaisia ja opiskelijoita opinnoissa, mutta samalla kirjasto on myös koulussa viihtymisen ja lukuharrastuksen keskus. Koulukirjastoista on annettu määritys Unescon Yleisten kirjastojen julistus ja Koulukirjastojulistus -asiakirjassa[21].

Toimivia koulukirjastoja löytyy pääkaupunkiseudultakin useita: muun muassa kolmessa yksityiskoulussa Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa, Munkkiniemen yhteiskoulussa ja Töölön yhteiskoulussa sekä valtion ylläpitämässä Helsingin ranskalais-suomalaisessa koulussa on ajanmukaiset koulukirjastot.

Suomen koulukirjastoyhdistys ry ajaa Suomessa koulukirjastojen asiaa.[22]

Kopiosto on ollut 2000-luvulla ahkera koulukirjastojen puolestapuhuja. Se on kahteen otteeseen, vuosina 2005 ja 2011, jakanut huomattavia avustuksia koulukirjastojen kehittämiseen.[23]

Erikoiskirjastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erikoiskirjastot ovat tiettyyn erikoisalaan, käyttäjäryhmään, alueeseen tai julkaisulajiin erikoistuneita kirjastoja (esim. julkishallinnon, ammatillisten järjestöjen ja tieteellisten seurojen kirjastot, yrityskirjastot). [24]

Erikoiskirjastoja ovat mm. Eduskunnan kirjasto, Museoviraston kirjasto ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjasto. Yksi esimerkki erikoiskirjastosta on Helsingissä sijaitseva Celia-kirjasto, jonka kokoelma on tarkoitettu niiden asiakkaiden käytettäväksi, jotka eivät vamman tai sairauden vuoksi kykene lukemaan tavallisia kirjoja tai lehtiä. Kirjasto tarjoaa mm. Piste, ääni ja e-kirjoja eri aloilta. Celia pyrkii edistämään kaikkien tasa-arvoista pääsyä kirjallisuuden ääreen.[25][26]

Yrityskirjastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrityskirjastojen keskeisimpinä tehtävinä on yrityksen strategian kannalta keskeisen liiketoiminnan, tuotekehityksen ja tutkimuksen tukeminen. Yrityskirjastot on tarkoitettu yritysten henkilöstön käyttöön ja niiden kokoelmissa on lähinnä yrityksen toimialaa koskevaa materiaalia. Poikkeuksiakin tosin on, esimerkiksi Urheilukirjasto ja Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kirjasto, jotka ovat avoimia myös yleisölle. [27]

Kirjaston toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjastotyöhön kuuluu paljon erilaisia työtehtäviä.[28][29]

  • Aineiston valinta
  • Aineiston hankinta
  • Luettelointi
  • Sisällönkuvailu
  • Kirjojen valmistelu käyttökuntoon sekä kirjankorjaus
  • Kokoelmien suunnittelu ja järjestäminen
  • Hyllytys
  • Kirjojen poistomyynnit

Kirjastojen yhteydessä on usein myös lehtienlukusalit.

Sekä teknisissä että palvelutehtävissä tietotekniikka on lisännyt mahdollisuuksia yhteistyöhön ja työnjaon kehittämiseen.

1990-luvun lopulta lähtien kirjastoissa on ollut mahdollista päästä internetiin yleisötietokoneiden avulla joihin voi varata niin pitkiä kuin lyhyitäkin käyttöaikoja, usein viidestätoista minuutista yhteen tuntiin. Isommissa kirjastoissa on myös erikseen varattavia tai vapaasti käytettävissä olevia ryhmätyötiloja sekä usein myös tietokoneluokkia.

Kirjasto nykypäivänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kirjastolaitos tuottaa laissa säädettyä, kaiken kansan saavutettavissa olevaa palvelua. Kirjastolaitoksemme onkin maailmanlaajuisesti erityinen ja arvostettu.[30] [31] Kirjastossa voi tyydyttää tiedonhaluaan ja mielikuvitustaan. Siellä voi virkistäytyä ja saada elämyksiä, kerryttää perusinformaatiota ja tietoyhteiskuntataitoja sekä kohdata erilaisia kulttuureja.[32]

Digitalisaatio on tuonut kirjastot suurten haasteiden eteen. Se mietityttää erityisesti kirjasto-alan väkeä. Kirjaston pääroolina nähdään toimiminen kohtaamispaikkana ja keskellä urbaania ympäristöä olevana elävänä tilana. Ei enää riitä, että kirjasto on pelkkä kirjasto, vaan sen täytyy olla virtuaalinen, sosiaalinen ja fyysinen paikka kaupunkilaisille, jotka tahtovat olla yhdessä mutta kuitenkin omassa rauhassaan. Nykyisin kirjastolta vaaditaan tiedon varastoinnin lisäksi myös tiedon luontia.[33]

Nykyajan kirjaston täytyy toimia paitsi fyysisessä tilassa, myös virtuaalimaailmassa kulttuurin ja tiedon tasa-arvoisuuden edistämiseksi. Sosiaalisen median kautta voidaan hoitaa tietopalvelua ja asiakaspalvelua. [34] Kirjastot tarjoavat edelleen asiakkaille palveluja monen perinteisenkin kanavan kautta. Esimerkiksi aineistovarauksen voi tehdä kirjaston palvelutiskillä, puhelimella tai internetin kautta. Verkkopalvelut mahdollistavat asioinnin silloinkin, kun kirjasto on kiinni. [35]

Helsinkiin on rakenteilla uuden ajan kirjasto, jonka on määrä valmistua vuonna 2018. Se kuvaa olevansa perinteisen kirjaston lisäksi myös työ- ja tapahtumatila, kaupunkiverstas ja elokuvateatteri. Se on hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon nykykirjastot muuttuvat pysyäkseen tahdissa mukana.[36]

Maailman suurimmat kirjastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettelo maailman suurimmista kirjastoista.[37]

On kuitenkin huomattava, että jotkut kirjastot eritoten Itä-Euroopassa laskevat jokaisen aikakausijulkaisun omaksi niteekseen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yleisten kirjastojen neuvoston YKN-strategiassa 2011-2016 yhteiset arvot. http://www.kirjastot.fi/fi-FI/neuvosto/toimintasuunnitelma/yhteiset-arvot/
  2. Haasio, A.: "Tiedon lähteillä 1". BJT Kirjastopalvelu Oy, 2005, sivu 39
  3. http://tilastot.kirjastot.fi/fi-fi/perustilastot.aspx?AreaKey=Y2013T1N1
  4. https://yhteistilasto.lib.helsinki.fi/?orgs=1&years=2015&stats=1%2C2%2C3%2C4%2C5%2C6%2C482%2C491%2C498%2C639%2C642#results
  5. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980904
  6. Opetus- ja kulttuuriministeriö
  7. http://www.arkisto.fi/fi/palvelut/julkaisuluettelo/d-verkko-oppaat/arkistot-yhteiskunnan-toimiva-muisti/arkistot-ennen-ranskan-suurta-vallankumousta
  8. http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/maailman_upein_kirjasto
  9. http://www.hs.fi/paivanlehti/30062016/a1467168182848 Maailman vanhin kirjasto avautui yleisölle Marokossa
  10. a b c New Library Technologies Dispense With Librarians, The Wall Street Journal, October 25, 2010.
  11. a b c d Overview, The Library Company of Philadelphia (luettu 30.8.2012)
  12. Historia, Vaasan kaupungin kirjastopalvelut, 14.9.2010
  13. a b c d Kirjastolaitos Suomessa, Ari Haasio & Pertti Vakkari / Internetix, luettu 15.10.2012
  14. Karjalainen Marjaana: Kansankirjastojen kehitys Suomessa vuosina 1802–1906. Tampere: Kirjastopalvelu Oy, 1977, sivu 6.
  15. Yleistiedot Kansalliskirjaston verkkosivut. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.3.2012.
  16. Oikeusministeriö: Kirjastolaki 4.12.1998/904 (3§) Finlex – Ajantasainen lainsäädäntö. 4.12.1998. Edita Publishing Oy. Viitattu 16.3.2012.
  17. Oikeusministeriö: Kirjastoasetus 18.12.1998/1078 (2 § Maakuntakirjaston tehtävät) Finlex – Ajantasainen lainsäädäntö. 18.12.1998. Edita Publishing Oy. Viitattu 16.3.2012.
  18. Haasio, Ari: Tiedon avain, s. 22. BTJ Finland Oy, 2009.
  19. Kirjastopalveluiden opas (Yliopisto- ja erikoiskirjastot) Kirjastot.fi. Kirjastot.fi-toimitus / Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 16.3.2012.
  20. Haasio, Ari: Tiedon avain, s. 28. BTJ Finland oy, 2009.
  21. UNESCON YLEISTEN KIRJASTOJEN JULISTUS, UNESCON KOULUKIRJASTOJULISTUS, Suomen Unesco-toimikunta, 2001, pdf
  22. Suomen koulukirjastoyhdistys
  23. Koulukirjasto, Kopiosto
  24. Kirjastot.fi
  25. Haasio, Ari: Tiedon avain, s. 29. BTJ Finland Oy, 2009.
  26. Celia
  27. Haasio, Ari: Tiedon avain. BTJ Finland Oy, 2009.
  28. Ammattinetti
  29. Kirjastot.fi
  30. Hokkanen, Laura, toim.: Sosiaalinen kirjasto, s. 96. BTJ Finland Oy, 2015.
  31. Lahtinen, Mikko: Kirjastojen maa, s. 9-12. Vastapaino, 2010.
  32. Hokkanan, Laura, toim.: Sosiaalinen kirjasto, s. 97. BTJ Finland Oy, 2015.
  33. Tulevaisuuden kirjasto-konferenssi 2011.
  34. Haasio, Ari: Sosiaalinen media ja kirjastot, s. 15. BTJ Finland Oy, 2013.
  35. Maisa Lovio & Vuokko Tiihonen: Kirjaston asiakaspalvelu. BTJ Kirjastopalvelut Oy.
  36. Helsingin keskustakirjasto 2018
  37. Quid 2005, ranskankielinen vuosikirja.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]