Al-Karaouinen yliopisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Al-Karaouinen moskeijan ja nykyisen yliopiston piha muistuttaa Alhambraa Espanjassa.

Al-Karaouinen yliopisto sai yliopiston aseman vuonna 1963. Se sijaitsee Fèsissä, Marokossa. Yliopiston kiinnostavin ominaisuus on sen oletettu pitkä esihistoria, sillä sen alkuperä on ulotettu moskeijaan, jonka Fatima al-Fihrin kerrotaan perustaneen vuonna 859. Tieto on kuitenkin epävarma, sillä se on peräisin vasta 1300-luvulta eli 500 vuotta oletetun perustamisen jälkeen. 1100-luvulle tultaessa moskeijan yhteyteen oli kuitenkin perustettu madrasa, joka tarjosi islamilaisen maailman korkeinta opetusta. Myöhemmin siitä tuli yksi islamilaisen maailman tunnetuimmista oppilaitoksista. Muun muassa Unesco,[1] Guinnessin ennätysten kirja[2][3] ja monet muut luettelot[4] ilmoittavat virheellisesti, että al-Karaouine olisi "maailman vanhin yliopisto".[5]

Osana Al-Karaouinen yliopistoa on kirjasto. Sitäkin pidetään usein virheellisesti maailman vanhimpana ja perustajana Fatima al-Fihriä. [6][7] Väite perustajasta on kuitenkin esitetty vasta nykyajalla. Kirjasto kunnostettiin ja avattiin yleisölle kesällä 2016. Ennen sitä kirjasto oli vain yliopistoväen käytössä.[8][9]

Ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopisto sijaitsee muurien ympäröimän Fèsin vanhan kaupungin Fès al Balin alueella, joka nimettiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1981 nimellä Fèsin Medina.[10] Fès al Bali perustettiin Idrisidien dynastian pääkaupungiksi vuosien 789 ja 808 välisenä aikana. Ensimmäinen paperimylly mainitaan Fesista vuonna 1100.[11] Ibn Battutan mukaan Fès al Balissa oli 1300-luvulla jo "400 myllynkiveä paperin valmistusta varten". Paperin valmistus oli levinnyt islamilaisen al-Andalusin kautta kristilliseen Eurooppaan 1100-luvulta lähtien.[12][13]

Opiskelijat ja opettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Al-Karaouinen madrasan opiskelijoihin ja opettajiin on luettu monia tunnettuja nimiä, mutta luetteloon on suhtauduttava varauksella ilman lähdetietoja. Esimerkiksi yhteiskuntatieteilijä Ibn Khaldun (1332–1395) luetaan tähän joukkoon, mutta elämäkerran mukaan Ibn Khaldun ei opiskellut missään madrasassa, mikä olikin onnekasta, koska niissä opetus oli dogmaattista ja yksipuolista.[14]

Muiden nimien joukossa luetellaan tunnettuja oppineita, kuten juutalainen lääkäri ja filosofi Moses Maimonides (1135–1204), maantieteilijä Al-Idrisi (k.1166), suufilainen filosofi Ibn al-Arabi (1165–1240), vääräuskoisuudesta kuolemaan tuomittu filosofi Ibn al-Khatib, tähtitieteilijä Al-Bitruji (Alpetragius), Ibn Hirzihim, ja berberitaustainen kirjailija ja maantieteilijä Leo Africanus. Jälkimmäisen osalta tiedetään, ettei hänen nimeään löydy madrasan arkistosta.[15]

Eurooppalaisista arabisteista madrasassa kerrotaan vierailleen belgialainen kielitieteilijä Nicolas Cleynaerts, hollantilainen matemaatikko Jacobus Golius ja jopa tuleva paavi Sylvester II. Jälkimmäisestä tiedetään, että hän kävi kristityssä Espanjassa. Jacobus Golius kävi ainakin Agadirissa ja Marrakeshissa. Nicolas Cleynaerts oli 15 kuukautta Fesissä, mutta ei ole näyttöä siitä, että hän olisi opiskellut madrasassa, joka ei ollut jokaiselle avoin oppilaitos.

Tie madrasasta yliopistoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historioitsija Ian D. Morris on kyseenalaistanut väitteen, että Fatima al-Fihri olisi perustanut al-Karaouinen yliopiston ja sen kirjaston.[16][17] Al-Fihri mainitaan perustajan ensimmäisen kerran vasta feziläinen Ibn Abi Zar‘ (k. 1310–20) kaupungin historiasta kertovassa teoksessa Rawd al-Qirtas.[18] Ongelma on se, että teos on kirjoitettu vasta 500 vuotta yliopiston oletetun perustamisen jälkeen. Kuuluisa tunisialainen historioitsija Ibn Khaldun (k. 1406) toistaa perustamistiedon muutama vuosikymmen myöhemmin. Kumpikaan lähde ei silti puhu yliopistosta, vaan molempien mukaan al-Fihri perusti moskeijan, johon kuului lisäksi minareetti sekä peseytymisallas rituaalipesua varten. Kumpikaan lähde ei mainitse kirjaston perustamista.

Islamilainen koulutusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morrisin mukaan suosituimmat moskeijat houkuttelivat uskonoppineita käyttämään niiden tarjoamia resursseja uskonnollisen opetuksen antamiseen. Hallitsijat näkivät oppineissa keinon lisätä omaa arvostustaan ja rahoittivat toimintaa. Jo 1100-luvulla myös al-Karaouinen moskeijasta oli tullut monipuolisen oppineisuuden keskus. Kyse ei silti edes tässä vaiheessa ollut eurooppalaisessa mielessä yliopistosta.

Islamilaisen maailman koululaitos ei ottanut mallia kreikkalaisesta ja kristillisestä perinteestä, joka oli ollut satoja vuosia läsnä myös Lähi-idässä. Kun näissä kouluissa oli opeteltu lukemaan ja ymmärtämään luettua, islamilaisen maailman koraanikouluissa keskityttiin Koraanin tekstien ulkoa opetteluun ilman tarkoitusta ymmärtää, mitä opittiin. Tavoite perustui ajatukseen Koraanista pyhänä kirjoitukseksena, jonka ääneen toistaminen oli jo päämäärä sinänsä.[19]

Koraanikoulujen rinnalle, mutta ei niiden jatkoksi alkoi 1000-luvulla levitä seldzukkien Keski-Aasiasta tuoma uskonnollinen koulujärjestelmä, joka perustui moskeijan yhteyteen perustettuihin madrasoihin.[20] Niissä keskityttiin islamilaisen lain ja sen aputieteiden opiskeluun samalla ulkoa oppimisen metodilla, jota käytettiin koraanikouluissa. [5] Islamilaisen lain ja Koraanin lisäksi madrasoissa voitiin opettaa arabian kielioppia, leksikologiaa ja sukututkimusta.[21] Oppiaineiksi on väitetty muutakin, kuten musiikkia, mikä on epätodennäköistä, koska Pohjois-Afrikan malikiittinen koulukunta hyväksyi soittimista vain tamburiinin. [22]

Islamilaisen maailman madrasoista puuttuivat ne asiat, joita pidetään Euroopassa syntyneen yliopistolaitoksen tuntomerkkeinä. Ensinnäkin madrasat olivat rakennuksia, eivät yhteisöjä, kuten eurooppalaiset yliopistot, joita alkoi syntyä 1000-luvun lopulla. Madrasojen rahoitus keskittyi ensin itse rakennukseen ja sen hallintoon, myöhemmin myös opettajien palkkoihin ja opiskelijoiden stipendeihin.[23] Madrasoista valmistui uskonoppineita, joita tarvittiin muun muassa uskonnollisiksi tuomareiksi. Seldzukit olivat luoneet madrasa-opetuksen "uudeksi vallan instrumentiksi". Niissä koulutettiin hallinnon virkamiehiä ja vastustettiin harhaoppisuutta.[14]

Eurooppalaiset yliopistot olivat itsenäisiä korporaatioita, jotka laativat omat sääntönsä ja opetusohjelmansa. Niiden esikuvina eivät olleet islamilaiset madrasat vaan pikemminkin eurooppalainen ammattikuntalaitos.[24] Toinen ero oli opetuksen sisältö, joka madrasoissa painottui šariaan mutta Euroopan yliopistoissa filosofiaan ja keskiaikaisen quadriviumin laajennettuun muotoon, jossa myös luonnontieteet alkoivat saada sijaa. [25] Madrasassa opetuksella ei ollut virallista opetussuunnitelmaa eikä muodollisia tutkintoja suoritettu, mitkä molemmat kuuluivat eurooppalaisen yliopiston tuntomerkkeihin. Opetusmuotona ei käytetty väittelyitä, kuten eurooppalaisissa yliopistoissa, vaan arvostettuja kirjoja opeteltiin ulkoa. [26] Opetus madrasoissa oli dogmaattista ja kapea-alaista.

Muutos yliopistoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Al-Karaouinesta tuli yliopisto vuonna 1963, jolloin oppilaitos liitettiin Marokon valtion koulujärjestelmään. Oppilaitoksen kirjasto syntyi ilmeisesti vähitellen 1000-luvulla, kun moskeija oli vakiintunut oppineisuuden keskukseksi.

Vesiallas al-Karaouinen moskeijassa

Ian D. Morris arvelee, että tarina maailman vanhimmasta "al-Karaouinen yliopistosta" on tullut suosituksi ideologisista syistä. Tarinaa yhdistää muslimien tuntema ahdistus kasvatuksesta ja naisten oikeuksista sekä ajatus siitä, että islamilaisella sivilisaatiolla olisi länsimaita suurenmoisempi historia. Kertomus korostaa kunnianhimoisesti sukupuolten yhdenvertaisuuden, suvaitsevaisuuden ja sivistyksen arvoa, vaikka jättääkin toivomisen varaa tosiseikkojen suhteen. [16]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Medina of Fez Unesco World Heritage Centre. UNESCO.
  2. The Guinness Book Of Records, Published 1998, ISBN 0-553-57895-2, p. 242
  3. Oldest higher-learning institution, oldest university 2020. Guinness World Record Limited.
  4. Top 10 oldest universities in the world: ancient colleges 2020. College.stats.org.
  5. a b Huff, T.E.: Early modern science. Islam, China, and the West. 3rd ed., s. 141. Cambridge University Press, 2017.
  6. Danny Lewis: The World’s Oldest Working Library Will Soon Open Its Doors to the Public Smithsonian Magazine.
  7. World's oldest library reopens in Fez: 'You can hurt us, but you can't hurt the books' The Guardian. 19.9.2016.
  8. http://www.hs.fi/paivanlehti/30062016/a1467168182848 Maailman vanhin kirjasto avautui yleisölle Marokossa
  9. http://www.tor.com/2016/06/13/moroccos-al-qarawiyyin-library-oldest-in-world-newly-renovated-and-open-to-visitors/ Now You Can Visit the Oldest Library in the World
  10. http://whc.unesco.org/en/list/170
  11. Jeremy M. Norman: From Gutenberg to the Internet: A Sourcebook on the History of Information Technology, s. 62. historyofscience.com, 3005.
  12. Tschudin, Peter F. (1996), "Werkzeug und Handwerkstechnik in der mittelalterlichen Papierherstellung", in Lindgren, Uta, Europäische Technik im Mittelalter. 800 bis 1400. Tradition und Innovation (4th ed.), Berlin: Gebr. Mann Verlag, pp. 423−428, ISBN 3-7861-1748-9
  13. Dard Hunter: Papermaking: The History and Technique of an Ancient Craft, s. 260. Dover Publications, 1943. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  14. a b Fromhertz, Allen James: Ibn Khaldun, Life and Times, s. 46–47. Edinburg University Press, 2010.
  15. What scholars know about Leo... leoafricanus.com. luettu 22.7.2020.
  16. a b Ian D.Morris: A mosque, a muslimah and a little white lie Tidbits of wisdom on the origins of islam. 28.2.2014.
  17. Ian D. Morris: Fatima al-Fihri: modern legends, medieval sources iandavidmorris.com. 28.2.2014.
  18. Door ʻAlī ibn ʻAbd Allāh Ibn Abī Zarʻ al-Fāsī, Ṣāliḥ ibn ʻAbd al-Ḥalīm al-Gharnāṭi: Annales Regum Mauritanae, vol 2., s. 42–43. Litteris Academicis, 1846. Teoksen verkkoversio. (latinaksi)
  19. Huff, T.E.: Early modern science. Islam, China, and the West. 3rd ed., s. 140–141. Cambridge University Press, 2017.
  20. Bennison, A. K.: The Great Caliphs. The Golden Age of Abbasid Empire, s. 44. Tauris, 2011.
  21. Huff, 2017, s. 142
  22. Fernandez-Morera, D.: The Myth of the Andalusian Paradise. Muslims, Christians and Jews under Islamic Rule in Medieval Spain, s. 108. ISI Books, 2016.
  23. Huff, 2017, 143
  24. Huff, 2017,173
  25. Huff, 2017, 175
  26. Huff, 2017, 178

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Al-Karaouinen yliopisto.