Al-Karaouinen yliopisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Al-Karaouinen moskeijan ja nykyisen yliopiston piha muistuttaa Alhambraa Espanjassa.

Al-Karaouinen yliopisto sai yliopiston aseman vuonna 1963. Se sijaitsee Fèsissä, Marokossa. Yliopistolla on pitkä esihistoria, sillä Fatima al-Fihrin kerrotaan perustaneen sen vuonna 859. Tieto on kuitenkin epävarma, sillä se on peräisin vasta 1300-luvulta eli 500 vuotta oletetun perustamisen jälkeen. On myös kiistetty, että jo 800-luvulla olisi perustettu yliopisto. Aiemmin perustetun moskeijan yhteyteen oli 1100-luvulla perustettu madrasa, joka tarjosi islamilaisen maailman korkeinta opetusta. Myöhemmin siitä tuli yksi islamilaisen maailman tunnetuimmista oppilaitoksista.[1] Yliopiston aseman al-Karaoiune sai 1965, jolloin islamilainen madrasa muutettiin yliopistoksi.

Fatima al-Fihri oletettuna perustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet länsimaiset lähteet kertovat – muslimilähteitä seuraten, että al-Karaouine olisi "maailman vanhin yliopisto", jonka perustaja on prinsessa Fatima al-Fihri.[2] Näin tekevät muun muassa Unesco,[3] Guinnessin ennätysten kirja[4][5] ja eräät muut.[6] Helsingin Sanomien mukaan "Tiedenainen Fatima Al- Fihri perusti ensimmäisen nykyaikaisen yliopiston Al-Karaouinen 800-luvulla nykyisen Marokon alueella. Tiedekunnat kerättiin saman katon alle. Yliopisto oli avoin myös naisille."[7]

Historioitsija Ian D. Morris on kyseenalaistanut väitteen, että Fatima al-Fihri olisi perustanut al-Karaouinen yliopiston ja sen kirjaston.[8][9] Al-Fihri mainitaan perustajana ensimmäisen kerran vasta feziläinen Ibn Abi Zar‘ (k. 1310–1320) kaupungin historiasta kertovassa teoksessa Rawd al-Qirtas.[10] Tämä teos on kirjoitettu yli 400 vuotta yliopiston oletetun perustamisen jälkeen. Kuuluisa tunisialainen historioitsija Ibn Khaldun (k. 1406) toistaa perustamistiedon muutama vuosikymmen myöhemmin. Kumpikaan lähde ei puhu yliopistosta, vaan molempien mukaan al-Fihri perusti moskeijan, johon kuului lisäksi minareetti sekä peseytymisallas rituaalipesua varten. Kumpikaan ei mainitse yliopiston kirjaston perustamista.[8][9] Sitäkin esitellään usein maailman vanhimpana ja sen perustajana Fatima al-Fihriä. [11][12] Väite al-Fihristä kirjaston perustajana on esitetty vasta nykyajalla. Kirjasto kunnostettiin ja avattiin yleisölle kesällä 2016. Ennen sitä kirjasto oli vain yliopistoväen käytössä.[13][14]

Ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopisto sijaitsee muurien ympäröimän Fèsin vanhan kaupungin Fès al Balin alueella, joka nimettiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1981 nimellä Fèsin Medina.[15] Fès al Bali perustettiin Idrisidien dynastian pääkaupungiksi vuosien 789 ja 808 välisenä aikana. Ensimmäinen paperimylly mainitaan Fesista vuonna 1100.[16] Ibn Battutan mukaan Fès al Balissa oli 1300-luvulla jo "400 myllynkiveä paperin valmistusta varten". Paperin valmistus oli levinnyt islamilaisen al-Andalusin kautta kristilliseen Eurooppaan 1100-luvulta lähtien.[17][18]

Opiskelijat ja opettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Al-Karaouinen madrasan opiskelijoihin ja opettajiin on islamilaisissa lähteissä luettu monia tunnettuja nimiä, mutta luetteloihin on suhtauduttava varauksella.[2] Madrasassa opiskelleista muslimioppineista mainitaan Ibn Khaldun (1332–1395)[2], mutta elämäkerran mukaan Ibn Khaldun ei opiskellut missään madrasassa.[19] Muita esitettyjä musliminimiä ovat maantieteilijä Al-Idrisi (k.1166), suufilainen filosofi Ibn al-Arabi (1165–1240), vääräuskoisuudesta kuolemaan tuomittu filosofi Ibn al-Khatib, tähtitieteilijä Al-Bitruji (Alpetragius) ja Ibn Hirzihim.[2]

Väite, että madrasassa olisi opiskellut myös juutalaisia ja eurooppalaisia kristittyjä, on tieteenhistorioitsija Sonja Brentjesin mukaan absurdi.[20] Al-Karaoiunen madrasassa koulutettiin arabian kielellä uskonoppineita ja uskonnollisia virkamiehiä ahdasmielisen malikiittisen lakikoulukunnan oppien mukaisesti. Opiskelijat saivat lahjoitusvaroista täyden ylläpidon, valitsivat opettajansa, ja opettelivat tämän johdolla ulkoa tiettyä arabiankielistä kirjaa. Eräät kristityt oppineet kyllä matkustivat muslimimaissa, mutta heidän tavoitteenaan oli ostaa arabialaisia käsikirjoituksia. Islamilaiset uskonoppineet sen sijaan vaelsivat keskiajalla eri kaupungeissa kuunnellakseen madrasoissa eri kirjojen luentaa ja tulkitsemista.[21]

Kuuluisan juutalaisen oppineen Moses Maimonideen (1135–1204) väitetään opiskelleen madrasassa.[2] Hänen tosin tiedetään teeskennelleen kääntymistä muslimiksi, mutta myöhemmin Maimonides pakeni fanaattisten almohadien hallitsemasta maasta.[22] Berberitaustainen kirjailija ja maantieteilijä Leo Africanus on myös mainittu oppilaaksi, mutta hänen nimeään ei ole löydetty madrasan arkistosta.[23] Muista eurooppalaisista kristityistä madrasassa väitetään opiskelleen tulevan paavin Sylvester II:n.[2] Hän ei kuitenkaan länsimaisen elämäkerran mukaan koskaan päässyt Espanjan kristillistä Kataloniaa pitemmälle eikä käynyt Pohjois-Afrikassa.[24] Muista matkailijoista mainitaan belgialainen kielitieteilijä Nicolas Cleynaerts ja hollantilainen matemaatikko Jacobus Golius.[2] Golius kävi ainakin Agadirissa ja Marrakeshissa. Nicolas Cleynaerts oli 15 kuukautta Fesissä, mutta ei ole varmaa tietoa siitä, että kumpikaan olisi harjoittanut opintoja madrasassa.

Ayla Albayrakin mukaan "yliopisto oli avoin myös naisille".[7] Tutkijat pitävät väitettä mahdottomana.[8]

Islamilainen koulutusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Al-Karaouinen madrasassa vuonna 1207 myönnetty lääketieteen opetuslupa.

Morrisin mukaan suosituimmat moskeijat houkuttelivat uskonoppineita käyttämään niiden tarjoamia mahdollisuuksia uskonnollisen opetuksen antamiseen. Hallitsijat ja muu varakas väki lahjoittivat tähän toimintaan varoja, joilla maksettiin opettajien palkat ja opiskelijoiden ylläpito asumista myöten. Jo 1100-luvulla al-Karaouinen moskeijasta oli tullut monipuolisen oppineisuuden keskus.

Islamilaisen maailman koululaitos ei ottanut mallia kreikkalaisesta ja kristillisestä perinteestä, joka oli ollut satoja vuosia läsnä myös Lähi-idässä. Kun näissä kouluissa oli opeteltu lukemaan ja ymmärtämään luettua, islamilaisen maailman koraanikouluissa keskityttiin Koraanin tekstien ulkoa opetteluun ilman tarkoitusta ymmärtää, mitä opittiin. Tavoite perustui ajatukseen Koraanista pyhänä kirjoituksena, jonka ääneen toistaminen oli jo päämäärä sinänsä.[25] Koraanikoulujen rinnalle, mutta ei niiden jatkoksi alkoi 1000-luvulla levitä seldzukkien Keski-Aasiasta tuoma uskonnollinen koulujärjestelmä, joka perustui moskeijan yhteyteen perustettuihin madrasoihin.[26] Niissä keskityttiin islamilaisen lain ja sen aputieteiden opiskeluun samalla ulkoa oppimisen metodilla, jota käytettiin koraanikouluissa. [1] Islamilaisen lain ja Koraanin lisäksi madrasoissa voitiin opettaa arabian kielioppia, leksikologiaa ja sukututkimusta.[27] Oppiaineiksi on väitetty muutakin, kuten musiikkia, mikä on epätodennäköistä, koska Pohjois-Afrikan malikiittinen koulukunta hyväksyi soittimista vain tamburiinin. [28]

Islamilaisen maailman madrasoista puuttuivat ne asiat, joita pidetään Euroopassa syntyneen yliopistolaitoksen tuntomerkkeinä. Madrasat olivat rakennuksia, eivät yhteisöjä, kuten eurooppalaiset yliopistot, joita alkoi syntyä 1000-luvun lopulla. Madrasojen rahoitus keskittyi ensin itse rakennukseen ja sen ylläpitoon, myöhemmin myös opettajien palkkoihin ja opiskelijoiden stipendeihin.[29] Madrasoista valmistui uskonoppineita, joita tarvittiin muun muassa uskonnollisiksi tuomareiksi. Seldzukit olivat luoneet madrasa-opetuksen "uudeksi vallan instrumentiksi". Niissä koulutettiin hallinnon virkamiehiä ja vastustettiin harhaoppisuutta.[19]

Eurooppalaiset yliopistot olivat itsenäisiä korporaatioita, jotka laativat omat sääntönsä ja opetusohjelmansa. Niiden esikuvina eivät olleet madrasat vaan eurooppalainen ammattikuntalaitos.[30] Toinen ero oli opetuksen sisältö, joka madrasoissa painottui Koraaniin ja šariaan mutta Euroopan yliopistoissa filosofiaan ja keskiaikaisen quadriviumin laajennettuun muotoon, jossa myös luonnontieteet alkoivat saada sijaa. [31] Madrasassa opetuksella ei ollut virallista opetussuunnitelmaa eikä muodollisia tutkintoja suoritettu, mitkä molemmat kuuluivat eurooppalaisen yliopiston tuntomerkkeihin. Madrasassa tutkintoa vastasi edistyneelle oppilaalle annettu lupa opettaa tiettyä kirjaa. Opetusmuotona ei käytetty väittelyitä, kuten eurooppalaisissa yliopistoissa, vaan arvostettuja kirjoja opeteltiin ulkoa. [32]

Muutos yliopistoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Al-Karaouine liitettiin Marokon valtion koulujärjestelmään vuonna 1947, ja siitä tuli uskonnollinen yliopisto useine tiedekuntineen vuonna 1965. [33] Marokkolaiset olivat tyytyväisiä siitä, että madrasan luutunut opetus jäi taakse, sillä uudet opetussuunnitelmat palvelivat itsenäistyneen Marokon koulutustarpeita vanhaa paremmin.[33] Oppilaitoksen kirjasto syntyi ilmeisesti vähitellen 1000-luvulla, kun moskeijassa annettu opetus oli vakiintunut.

Vesiallas al-Karaouinen moskeijassa

Ian D. Morris arvelee, että tarina maailman vanhimmasta "al-Karaouinen yliopistosta" on tullut suosituksi ideologisista syistä. Tarinaa yhdistää muslimien tuntema ahdistus kasvatuksesta ja naisten oikeuksista sekä ajatus siitä, että islamilaisella sivilisaatiolla olisi länsimaita suurenmoisempi historia. Kertomus korostaa kunnianhimoisesti sukupuolten yhdenvertaisuuden, suvaitsevaisuuden ja sivistyksen arvoa, vaikka jättääkin toivomisen varaa tosiseikkojen suhteen. [8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brenjes, Sonja: Review: 1001 Inventions:The Enduring Legacy of Muslim Civilization. Edited by Salim T. S. al-Hassan. Aestimatio, 2013, 10. vsk, s. 119–153. Artikkelin verkkoversio.
  • Brentjes, Sonja: Science, religion and education. Teoksessa: Sonja Brentjes, Taner Edis, Lutz Richter-Bernburg (toim.): 1001 Distortions. How to (Not) Narrate History of Science, Medicine, and Technology in Non-Western Cultures. Ergon Verlag, 2016. ISBN 978-3-95650-169-2.
  • Huff, Toby E.: The Rise of Early Modern Science. Islam, China, and the West. 3rd edition. Cambridge University Press, 2017. ISBN 978-1-107-57107-5. (englanniksi)
  • Lindberg, David C.: The Beginnings of Western Science. The European Scientific Tradition in Philosophical, Religious, and Institutional Context, Prehistory to A.D. 1450. 2nd ed.. The University of Chicago Press, 2007. ISBN 978-0-226-48205-7. Amazon.
  • Morris, Ian D.: Fatima al-Fihri: modern legends, medieval sources iandavidmorris.com. 28.6.2019. Arkistoitu 6.8.2020.
  • Morris, Ian D.: A mosque, a muslimah and a little white lie Ian D. Morris. Tidbits of wisdom on the origins of islam. 28.2.2014. Arkistoitu 24.8.2014.

Islamilaiset lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Huff, T.E.: Early modern science. Islam, China, and the West. 3rd ed., s. 141. Cambridge University Press, 2017.
  2. a b c d e f g FSTC (Foundation for Science, Technology and Civilization): Al-Qarawiyyin Mosque and University Muslim Heritage. 20.10.2004. FSTC. Viitattu 19.10.2020.
  3. Medina of Fez Unesco World Heritage Centre. UNESCO "Founded in the 9th century and home to the oldest university in the world,-- ". Viitattu 16.11.2020.
  4. The Guinness Book Of Records, Published 1998, ISBN 0-553-57895-2, p. 242
  5. Oldest higher-learning institution, oldest university 2020. Guinness World Record Limited "The oldest existing, and continually operating educational institution in the world is the University of Karueein, founded in 859 AD in Fez, Morocco. The University of Bologna, Italy, was founded in 1088 and is the oldest one in Europe.". Viitattu 16.11.2020.
  6. Top 10 oldest universities in the world: ancient colleges 2020. College.stats.org "This university is considered the oldest continuously-operating degree-granting university in the world by the Guiness Book of World Records.". Viitattu 16.11.2020.
  7. a b Albayrak, Ayla: Islamilaisten kulttuurien jälkiä arjessa Helsingin Sanomat. Kulttuuri. Tausta. 13.9.2010. Viitattu 15.11.2021.
  8. a b c d Ian D.Morris: A mosque, a muslimah and a little white lie Tidbits of wisdom on the origins of islam. 28.2.2014. Arkistoitu 24.8.2014.
  9. a b Ian D. Morris: Fatima al-Fihri: modern legends, medieval sources iandavidmorris.com. 28.2.2014. Arkistoitu 6.8.2020.
  10. Door ʻAlī ibn ʻAbd Allāh Ibn Abī Zarʻ al-Fāsī, Ṣāliḥ ibn ʻAbd al-Ḥalīm al-Gharnāṭi: Annales Regum Mauritanae, vol 2., s. 42–43. Litteris Academicis, 1846. Teoksen verkkoversio. (latinaksi)
  11. Danny Lewis: The World’s Oldest Working Library Will Soon Open Its Doors to the Public Smithsonian Magazine.
  12. World's oldest library reopens in Fez: 'You can hurt us, but you can't hurt the books' The Guardian. 19.9.2016.
  13. http://www.hs.fi/paivanlehti/30062016/a1467168182848 Maailman vanhin kirjasto avautui yleisölle Marokossa
  14. http://www.tor.com/2016/06/13/moroccos-al-qarawiyyin-library-oldest-in-world-newly-renovated-and-open-to-visitors/ Now You Can Visit the Oldest Library in the World
  15. http://whc.unesco.org/en/list/170
  16. Jeremy M. Norman: From Gutenberg to the Internet: A Sourcebook on the History of Information Technology, s. 62. historyofscience.com, 3005.
  17. Tschudin, Peter F. (1996), "Werkzeug und Handwerkstechnik in der mittelalterlichen Papierherstellung", in Lindgren, Uta, Europäische Technik im Mittelalter. 800 bis 1400. Tradition und Innovation (4th ed.), Berlin: Gebr. Mann Verlag, pp. 423−428, ISBN 3-7861-1748-9
  18. Dard Hunter: Papermaking: The History and Technique of an Ancient Craft, s. 260. Dover Publications, 1943. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  19. a b Fromhertz, Allen James: Ibn Khaldun, Life and Times, s. 46–47. Edinburg University Press, 2010.
  20. Brentjes, 2016, s. 147
  21. Brenjes, Sonja: 1001 Inventions:The Enduring Legacy of Muslim Civilization. Edited by Salim T. S. al-Hassan. Aestimatio, 2013, 10. vsk, s. 119–153. Artikkelin verkkoversio.
  22. Moses Maimonides: Rambam. Selected Letters of Maimonides, s. vi–vii. Yeshivath Beth Moshe, 1994.
  23. What scholars know about Leo... leoafricanus.com. luettu 22.7.2020.
  24. Lindberg 2007, s. 199-203
  25. Huff, T.E.: Early modern science. Islam, China, and the West. 3rd ed., s. 140–141. Cambridge University Press, 2017.
  26. Bennison, A. K.: The Great Caliphs. The Golden Age of Abbasid Empire, s. 44. Tauris, 2011.
  27. Huff, 2017, s. 142
  28. Fernandez-Morera, D.: The Myth of the Andalusian Paradise. Muslims, Christians and Jews under Islamic Rule in Medieval Spain, s. 108. ISI Books, 2016.
  29. Huff, 2017, s. 143
  30. Huff, 2017, s. 173
  31. Huff, 2017, s. 175
  32. Huff, 2017, s. 178
  33. a b Lulat, Y. G.-M.: A History of African Higher Education from Antiquity to the Present: A Critical Synthesis, s. 155. Praeger, 2005. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Al-Karaouinen yliopisto.