Waqf

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sivu Haseki Hurrem Sultanin waqfiyyasta, rahaston peruskirjasta. Rahasto kustansi Hurrem Sultanin moskeijan, madrasan ja soppakeittiön perustamisen Jerusalemiin.

Waqf (arab. وَقْف‎, `waqf) tai wakf[1] tai waaf,[2] on laillistettu uskonnollinen säätiö islamilaisessa kulttuurissa. Tyypillisesti waqfia perustettaessa rakennus tai maa-alue säädetään hyväntekeväisyyskäyttöön. Waqf toimii trustin tavoin.[1]

Waqfissa on asettaja (waqif), edunvalvoja (mutawillis), tuomari (qadi) sekä edunsaajat.[1] Hyväntekeväisyyden tarkoituksena saattoi olla moskeijan, sairaalan, vesikaivon[2] tai myöhemmin myös uskonoppineita kouluttavan madrasan ylläpito.[3]

Islamin laki waqfeista otettiin käyttöön 900-luvulla. Lain ansiosta sairaaloiden määrä moninkertaistui nopeasti ja 1000-luvulla jokaisessa islamilaisessa kaupungissa oli useita sairaaloita. Waqfit kustansivat sairaaloiden kulut kattaen lähes kaiken ylläpidon palkoista ja tarvikkeista kunnossapitoon. Säätiöt rahoittivat myös lääkäreiden koulutuksesta vastaavia kouluja. Waqf muistuttaa englantilaista trust-järjestelyä, jota jotkut pitävät ristiretkien aikana islamilaisesta maailmasta saatuna kopiona. [1]

Säätiöiden saama suuri suosio johtui siitä, että abbasidihallitsijat alkoivat takavarikoida upporikkaiksi paisuneiden perheiden omaisuutta valtion haltuun. Kun omaisuus säätiöitiin, se oli turvassa valtion takavarikolta, eikä sitä saanut edes verottaa. Säätiöt olivat siten todellisuudessa yhtiöitettyä tai tallennettua yksityisomaisuutta. Ratkaisumalli heikensi valtakunnan veropohjaa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brentjes, Sonja: Review: 1001 Inventions:The Enduring Legacy of Muslim Civilization. Edited by Salim T. S. al-Hassan. Aestimatio, 2013, 10. vsk, s. 119–153. Artikkelin verkkoversio.
  • Sergejeff, Andrei: Egyptin historia Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-019-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d P. J. Bearman, Th. Bianquis, C. E. Bosworth, E. van Donzel AND W. P. Heinrichs: The Encyclopaedia of Islam, s. 59-99. Brill, 2002. ISBN 90-04-12756-9.
  2. a b c Sergejeff, 2019, s. 112
  3. Brentjes, 2016, s. 143