Muistiorganisaatio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Muistiorganisaatioiksi (ruots. minnesorganisationer, engl. cultural memory organizations) kutsutaan julkisia ja yksityisiä laitoksia, joiden tehtävänä on kulttuuriperinnön ja dokumentoidun informaation säilyttäminen tuleville sukupolville ja saattaminen tutkijoiden sekä muiden tarvitsijoiden käyttöön. Ne siis huolehtivat yhteiskunnan muistifunktioista. Muistiorganisaatioita ovat erityisesti arkistot, kirjastot ja museot.[1]

Muistiorganisaatiot myös kokoavat ja säilyttävät eri muodoissa tärkeiden kansallisten aineistojen lisäksi kansainvälisesti merkittäviä tietoaineistoja ja esineitä sekä tuottavat niihin perustuvia palveluita.

Perustuvat Suomen lakiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa muistiorganisaatioiden toiminta pohjaa muun muassa seuraaviin lakeihin:

  • Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä (28.12.2007/1433) [2]
  • Tekijänoikeuslaki, erityisesti 16§ (8.7.1961/404)[3]
  • Kirjastolaki (4.12.1998/904)[4]
  • Museolaki (3.8.1992/729)[5]
  • Arkistolaki (23.9.1994/831)[6]
Asiakirjat
Asiakirjat

Kirjastolaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjasto- ja tietopalvelut edistävät yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen sekä kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Muistiorganisaationa kirjastojen tavoitteena on lisätä tietoisuutta kulttuuriperinnöstä ja edistää virtuaalisten sekä vuorovaikutteisten verkkopalvelujen ja niiden sisältöjen kehittymistä.

Kulttuuriperinnön säilyttämisen kannalta kirjastolaitoksen tärkein laitos on Kansalliskirjasto (aiemmin Helsingin yliopiston kirjasto). Sen juuret ulottuvat aina Turun Akatemian perustamiseen 1640. Se on myös yksi Helsingin yliopiston suurimmista erillislaitoksista. Kansalliskirjasto vastaa kansallisen julkaisuperintömme ja omien ainutlaatuisten kokoelmiensa kartuttamisesta, kuvailusta, säilyttämisestä ja käyttöön asettamisesta. Kansalliskirjasto toimii myös koko kirjastokentän valtakunnallisena palvelu- ja kehittämislaitoksena sekä edistää alansa kotimaista ja kansainvälistä yhteistyötä.

Kansalliskirjasto siis turvaa kansallisen julkaistun kulttuuriperinnön saatavuuden yhteiskunnassa. Kansalliskirjasto välittää ja tuottaa tietosisältöjä kansalaisille ja yhteiskunnalle sekä kehittää palveluja yhteistyössä kirjastoverkon ja tietoyhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa. [7] Tärkeimmät kulttuuriperintö-kokoelmista ovat kansalliskirjastokokoelma [8] sekä FENNICA- tietokannan kansallisbibliografia [9].

Kansalliskirjaston tärkeimpiin tehtäviin kuuluu myös Suomalaisen verkkoarkiston ylläpitäminen. Suomalaiseen verkkoarkistoon on haravoitu internetistä suomalaista aineistoa vuodesta 2006 alkaen. Aineistoa voi tutkia Kansalliskirjastossa, jossa on tiedon tarvitsijoiden käytettävissä kolme kulttuuriaineistojen työasemaa. Työasemia on myös muissa vapaakappalekirjastoissa. [10]

Kansalliskirjaston historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun Akatemian kirjasto perustettiin vuonna 1640. Kirjaston yksi merkittävimmistä kirjastonhoitajista, Henrik Gabriel Porthan, otti käyttöön mekaanisen hyllyjärjestyksen ja kirjaston kirjakokoelmat kolminkertaistuivat 7 000 niteestä 20 000 niteeseen. Porthanin työtä jatkoi Fredrik Wilhelm Pipping, joka toimi myöhemmin myös Fennica-kokoelman hoitajana. Turun palo aiheutti vuonna 1827 kirjaston tuhon, minkä vuoksi kirjasto siirrettiin Helsinkiin, jossa se toimi sekä kansalliskirjastona että tieteellisenä kirjastona. Vasta vuonna 2006 kirjaston nimi muutettiin Kansalliskirjastoksi ja yliopiston kirjaston sekä kansalliskirjaston tehtävät eriytyivät. [11]

Museolaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museot ovat pysyviä, yhteiskuntaa ja sen kehitystä palvelevia laitoksia ja kulttuuriperinnön asiantuntijoita, jotka muun muassa hankkivat, säilyttävät, tutkivat ja pitävät näytteillä aineellisia ja aineettomia todisteita ihmisestä ja hänen ympäristöstään tuleville sukupolville. Ne kartuttavat, hoitavat ja esittelevät kulttuurihistoriallista kansallisomaisuutta sekä tallentavat, tuottavat ja välittävät tietoa. [12]

Museolaissa (Museolaki 887/2005) museoiden tehtäväksi määritellään kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevan tiedon saatavuuden edistäminen. Tämän tehtävän puitteissa museoiden tulee tallentaa ja säilyttää aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä, harjoittaa siihen liittyvää tutkimusta, opetusta ja tiedonvälitystä sekä näyttely- ja julkaisutoimintaa.

Museo muistiorganisaatioelimenä on kulttuuri- ja tutkimuslaitos sekä suojeluviranomainen, joka palvelee monipuolisesti Suomen kaikkia kansalaisia. Museovirasto toimii opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa. Suomen museolaitos koostuu valtakunnallisista museoista, maakuntamuseoista, aluetaidemuseoista ja valtakunnallisista erikoismuseoista. [13]

Kansallismuseon historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen kansallismuseo

Kun yliopisto siirtyi Turusta Helsinkiin vuonna 1828, alettiin sen yhteyteen heti kerätä esinekokoelmia. Vuonna 1893 muodostettiin Valtion historiallinen museo yhdistämällä useat eri kokoelmat ja asettamalla ne aiemmin perustetun muinaistieteellisen toimikunnan hoidettavaksi. Suomen itsenäistyttyä museon viralliseksi nimeksi tuli Suomen kansallismuseo. Tämä kansallismuseo avattiin yleisölle 1916. [14]

Maakuntamuseo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakuntamuseoita on Suomessa 22 kappaletta. Niiden tehtäviin kuuluu näyttely-, tutkimus- ja tallennustoiminta. Tämän lisäksi museot edistävät ja ohjaavat museotoimintaa omalla alueellaan. Maakuntamuseoilla on myös joitain hallinnollisia tehtäviä, jotka liittyvät esimerkiksi kulttuuriesineiden maastavientiin ja muinaismuistojen suojeluun. [15]

Aluetaidemuseo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa aluetaidemuseoita on 16 kappaletta. Aluetaidemuseoiden keskeinen toiminta-ajatus on kuvataiteen ja siihen liittyvien ilmiöiden tallentaminen, tutkiminen ja säilyttäminen sekä luonnollisesti erilaisten näyttelyiden pitäminen. Tavoitteena on perehdyttää yleisö kuvataiteeseen ja lisätä taiteen tuntemusta taidekasvatuksen avulla. [16]

Arkistolaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkistot ovat talletus-, luettelointi-, säilytys-, kuljetus- ja hallinnointivälineitä muun muassa kirjoitus-, kuva-, äänite- ja tietokoneasiakirjoille. Arkistolaitos säilyttää asiakirjallista kulttuuriperintöä. Arkistolain mukaan arkistolaitoksen tehtävänä on varmistaa kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvien asiakirjojen säilyminen ja niiden käytettävyys, edistää tutkimusta sekä ohjata, kehittää ja tutkia arkistotointa.

Arkistolaitos muistiorganisaatioelimenä ohjaa viranomaisten asiakirjahallinnon ja arkistotoimen hoitoa, huolehtii arkistotoimen yleisestä kehittämisestä ja määrää, mitkä valtion- ja kunnallishallinnon asiakirjat tulee säilyttää pysyvästi. Arkistolaitos Suomessa muodostuu Kansallisarkistosta ja sen alaisista seitsemästä maakunta-arkistosta, jotka sijaitsevat Hämeenlinnassa, Joensuussa, Jyväskylässä, Mikkelissä, Oulussa, Turussa ja Vaasassa. [17]

Arkistolaitoksen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisarkisto on kehittynyt Senaatin arkistosta, joka perustettiin 1816. Sinne siirrettiin Suomea koskevat asiakirjat Ruotsista, kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809. Sen jälkeen sen nimi on muuttunut Valtionarkistoksi ja vuonna 1994 nykyiseksi Kansallisarkistoksi. Ensimmäiset maakunta-arkistot perustettiin 1900-luvun alussa.

Yksityiset keskusarkistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toimii useita yksityisiä keskusarkistoja, jotka kokoavat oman alansa yhteisöjen ja henkilöiden arkistoja ja pitävät niitä tutkijoiden käytettävissä. Yksityisaineistot avartavat viranomaisen tarjoamaa näkemystä suomalaisen ihmisen ja yhteiskunnan monimuotoisuudesta. Keskusarkistoissa säilytettävä aineisto sisältää mm. asiakirjoja, valokuvia, karttoja, piirustuksia, julisteita ja ääni- ja kuvatallenteita. Suomessa toimivat seuraavat yksityiset keskusarkistot: Kansan Arkisto, Keskustan ja Maaseudun Arkisto, Porvarillisen Työn Arkisto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistot, Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto, Suomen Urheiluarkisto, Svenska centralarkivet, Svenska litteratursällskapet i Finlandin arkisto, Toimihenkilöarkisto, Työväen Arkisto ja Urho Kekkosen arkisto.[18]

Kansallinen digitaalinen kirjasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisen digitaalisen kirjaston perustan muodostavat kirjastot, arkistot ja museot sekä kulttuuriperintöaineistoa säilyttävät muut organisaatiot. Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeen tavoitteena on varmistaa kulttuurin ja tieteen digitaalisten tietovarantojen tehokas ja laadukas hallinta, jakelu sekä pitkäaikaissäilytys. Hanke edistää myös kulttuuriperintöaineistojen ja asiakirja-aineistojen digitointia. Lisäksi Kansallinen digitaalinen kirjasto ylläpitää ja kehittää kirjastojen, arkistojen ja museoiden yhteistä asiakasliittymää (Finna) sekä välittää aineistoja Euroopan digitaaliseen kirjastoon Europeanaan. [19]

Muita muistiorganisaatioita Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisen kirjallisuuden seura (SKS)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisen kirjallisuuden seura on kansallinen muistiorganisaatio, kansainvälinen tutkimuslaitos ja valtakunnallinen kulttuurijärjestö. [20] SKS:ssa perehdytään kansanperinteeseen, kieleen ja kirjallisuudentutkimukseen ja pyritään tekemään ne tunnetuiksi. SKS:ssa on muun muassa kansanrunousarkisto, kirjallisuusarkisto sekä kirjasto.

Svenska litteratursällskapet i Finland (SLS)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Svenska litteratursällskapet i Finland on tieteellinen seura, joka säilyttää, kehittää ja välittää Suomen ruotsinkielistä kulttuuriperintöä. SLS keskittyy suomenruotsalaiseen kirjallisuuteen, kulttuuriin ja tutkimukseen, joihin kuuluu kauno- ja tieteellisen kirjallisuuden lisäksi kielitieteen sekä suullisen ja kirjallisen perinteen välittäminen. SLS:n toiminta kattaa kaikki ruotsinkieliset alueet Suomessa. [21]

Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalliseen audiovisuaaliseen arkistoon kuuluu audiovisuaalinen arkisto, radio- ja tv-arkisto sekä elävän kuvan museo. KAVAssa on erilaisia kokoelmia, kuten filmi-, video-, museoesine- ja dokumenttikokoelmia. Sen eräänä tärkeänä tehtävänä on edistää elokuvakulttuuria Suomessa ja järjestää erilaista esitystoimintaa sekä lukuisia elokuva-alaan liittyviä näyttelyitä vuosittain. Lisäksi Kansallinen audiovisuaalinen arkisto osallistuu erilaisten festivaalien organisoimiseen.

Radio- ja tv-arkisto (RTVA) on perustettu huolehtimaan suomalaisen radio- ja televisiokulttuurin säilymisestä jälkipolville. Sen toiminta perustuu kulttuuriaineistolakiin ja sen velvoitteena on tallentaa keskeisten kotimaisten radio- ja tv-kanavien ohjelmavirta ja ohjelmatiedot kokonaisuudessaan sekä näytteitä kanavien ohjelmavirrasta. [22]

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto on tutkimuksen ja opetuksen valtakunnallinen palveluinfrastruktuuri. Se arkistoi ja välittää kotimaisia ja ulkomaisia sähköisiä tutkimusaineistoja tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun. Yksikkö toimii Tampereen yliopiston yhteydessä. [23]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistiorganisaatioiden kohtaama digitalisoinnin paine on synnyttänyt tarpeen alan tutkimukseen. Vastaus tähän tarpeeseen on valtakunnallinen tohtoriohjelma Memornet, joka vahvistaa yhteiskunnan muistifunktioiden tutkimusta ja alan tutkijakoulutusta. [24] Memornet-ohjelma on Tampereen yliopiston Informaatiotieteiden yksikön (SIS) koordinoima, mutta siihen kuuluu myös muita yhteistyöyliopistoja, tutkimuslaitoksia ja muita organisaatioita:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Muistiorganisaatiot, Tampereen yliopisto sis.uta.fi. Viitattu 21.11.2012.
  2. Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä, Oikeusministeriö finlex.fi. Viitattu 21.11.2012.
  3. Tekijänoikeuslaki, Oikeusministeriö finlex.fi. Viitattu 21.11.2012.
  4. Kirjastolaki, Oikeusministeriö finlex.fi. Viitattu 21.11.2012.
  5. Museolaki, Oikeusministeriö finlex.fi. Viitattu 21.11.2012.
  6. Arkistolaki, Oikeusministeriö finlex.fi. Viitattu 21.11.2012.
  7. Kansalliskirjasto Kansalliskirjasto.fi. Viitattu 21.11.2012.
  8. Kansalliskirjasto, kansalliskokoelmat Kansalliskirjasto.fi. Viitattu 21.11.2012.
  9. Kansalliskirjasto, Fennica - Suomen kansallisbibliografia Kansalliskirjasto.fi. Viitattu 21.11.2012.
  10. Kansalliskirjasto, Suomalainen verkkoarkisto kansalliskirjasto.fi. Viitattu 28.11.2012.
  11. Kansalliskirjaston aikajana Kansalliskirjasto.fi. Viitattu 21.11.2012.
  12. ICOM:in museomääritelmä museot.fi. Viitattu 28.11.2012.
  13. Museot.fi: Mitä museot tekevät? museot.fi. Viitattu 28.11.2012.
  14. Kansallismuseon kokoelmat nba.fi. Viitattu 21.11.2012.
  15. Kulttuurihistorialliset maakuntamuseot museot.fi. Viitattu 28.11.2012.
  16. Museot.fi, taidemuseot museot.fi. Viitattu 28.11.2012.
  17. Arkistolaitos arkisto.fi. Viitattu 28.11.2012.
  18. http://www.yksityisetkeskusarkistot.fi/
  19. Kansallinen digitaalinen kirjasto -hanke, Opetus- ja kulttuuriministeriö kdk2011.fi. Viitattu 28.11.2012.
  20. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura finlit.fi. Viitattu 28.11.2012.
  21. Svenska litteratursällskapet i Finland sls.fi. Viitattu 28.11.2012.
  22. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto kava.fi. Viitattu 29.11.2012.
  23. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto fsd.uta.fi. Viitattu 28.11.2012.
  24. Memornet, Tampereen yliopisto uta.fi/memornet. Viitattu 28.11.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]