Korkeakoulu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Korkeakoulu on ylemmän asteen oppilaitos, joka voidaan suorittaa toisen asteen jälkeen. Korkeakouluja ovat Suomessa yliopistot ja ammattikorkeakoulut.

Korkeakoulut Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattikorkeakoulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa 23 osakeyhtiömuotoista ammattikorkeakoulua. Lisäksi Ahvenanmaalla toimii Högskolan på Åland ja Tampereella sisäasiainministeriön alaisuudessa Poliisiammattikorkeakoulu.[1]

Ammattikorkeakoululaki säätää ammattikorkeakouluille kolme tehtävää: opetuksen lisäksi ammattikorkeakoulujen tehtäviä ovat tutkimus- ja kehitystyö sekä alueellinen kehittäminen.[2] Ammattikorkeakoulut pyrkivät kouluttamaan alueensa työnantajien tarpeisiin vastaavaa työvoimaa asiantuntija-, suunnittelu-, kehittämis- ja esimiestehtäviin sekä osallistumaan tutkimus-, innovaatio- ja tuotekehitystoimintaan yhdessä alueensa yritysten ja muiden toimijoiden kanssa.

Ammattikorkeakouluissa voi suorittaa ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakoulututkinto on laajuudeltaan 210, 240 tai 270 opintopistettä ja sen suorittaminen kestää yleensä 3,5–4,5 vuotta.[3] Ammattikorkeakoulututkinto antaa pätevyyden sellaisiin julkisiin virkoihin ja toimiin, joihin on säädetty kelpoisuusehdoksi korkeakoulututkinto, alempi korkeakoulututkinto tai ammattikorkeakoulututkinto. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on Bolognan prosessin mukainen toisen syklin (eli maisteritason) tutkinto ja se antaa julkisiin virkoihin saman kelpoisuuden kuin yliopistoissa suoritettava ylempi korkeakoulututkinto.

Ammattikorkeakouluissa opiskeli vuonna 2015 noin 140 000 tutkinto-opiskelijaa, joista noin 10 000 suoritti ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.[4]

Yliopistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Yliopisto

Suomessa on 14 valtion rahoittamaa yliopistoa.[5] Lisäksi Suomessa toimii yksi yksityinen suomalainen yliopisto HELBUS Helsinki School of Business. Yliopistojen perustehtävänä on yliopistolain mukaan harjoittaa tieteellistä tutkimusta ja antaa siihen perustuvaa ylintä opetusta. Erityisesti aiemmin korkeakoululla tarkoitettiin yliopistoa, jossa on vain yksi tiedekunta.

Yliopistossa voi suorittaa perustutkintoina alempia ja ylempiä yliopistotutkintoja. Alemmat tutkinnot ovat kandidaatin tutkintoja tai oikeustieteessä oikeusnotaarin tutkinto. Ylemmät tutkinnot ovat maisterin tutkintoja paitsi lääketieteessä, jossa ne ovat kuusivuotisia lisensiaatin tutkintoja. Yliopistoissa voi suorittaa myös jatkotutkintoja, joita ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot.

Vuonna 2014 Suomen yliopistoissa opiskeli alempaa korkeakoulututkintoa 89 900 opiskelijaa ja ylempää korkeakoulututkintoa 49 700 opiskelijaa. Tämän lisäksi tohtoritutkintoa opiskelija 18 500 opiskelijaa.[6]

Ulkomaisista yliopistoista Suomessa toimii ainakin englantilainen Henley Business School (Readingin yliopisto), joka Suomen osalta toteuttaa lähinnä täydennyskoulutusta (Executive MBA).

Hakijamäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopistoihin haki keväällä 2015 noin 74 000 hakijaa, joista ensisijaisia hakijoita oli 66 000. Opintoihin valittiin noin 18 700 henkilö, joista 15 562 aloitti opiskelut. Eniten hakijoita keräsivät Helsingin yliopisto (24 283), Turun yliopisto (16 348) ja Tampereen yliopisto (14 654). Syksyn 2015 haussa 1 695 hakijasta valittiin opiskelut aloitti 211. Eniten syksyn haussa valittiin opiskelijoita Jyväskylän yliopistoon (139).[7]

Vastaavasti ammattikorkeakouluihin haki keväällä 2015 noin 107 000 hakijaa, joista ensisijaisia hakijoita oli 89 300. Opintoihin valittiin 32 147, joista opinnot aloitti 27 472. Eniten hakijoita oli Metropolia-ammattikorkeakouluun (26 724), Tampereen ammattikorkeakouluun (20 873) ja Laurea-ammattikorkeakouluun (16 209). Syksyllä 2015 ammattikorkeakouluihin haki kaikkiaan noin 27 300 hakijaa, joista opinnot aloitti 5 920. Syksyn haku oli siis ammattikorkeakouluissa selvästä laajempi kuin yliopistoissa.[8]

Rakenteellinen kehittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1995 Eläinlääketieteellinen korkeakoulu liitettiin Helsingin yliopistoon, jolloin siitä tuli Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opetusministeriön työryhmä esitti joulukuussa 2001 eräiden Helsingin ja Tampereen seudun korkeakoulujen vähittäistä yhdistämistä.[9] Ehdotuksen mukaan pääkaupunkiseudulla olisivat yhdistyneet kaikki neljä taidealojen korkeakoulua eli Taideteollinen korkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia ja Teatterikorkeakoulu.[9] Tampereella työryhmä olisi yhdistänyt Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen korkeakoulun.[9] Myös osan ammattikorkeakouluista nähtiin yhdistyvän, erityisesti Tampereella ja Pirkanmaalla.[9] Tällä erää yksikään ei kuitenkaan toteutunut. Esimerkiksi Tampereen yliopiston ja TTKK:n yhdistämisajatuksessa nähtiin ”levyn jääneen päälle”, sillä saman ajatuksen nosti esille jo 1990-luvun alussa Yrjö Pessin yhden miehen komitea.[9][10]

Rakenteelliseen kehittämiseen palattiin vuosikymmenen puolivälissä.

Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjö Sotamaa ehdotti Taideteollisen korkeakoulun lukuvuoden avajaisissa 2005, että Taideteollinen korkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu ja Helsingin kauppakorkeakoulu pitäisi yhdistää kolmen kampuksen innovaatioyliopistoksi.[11] Tuolloin Teknillisen korkeakoulun hallitus koki mainittujen kolmen alan tutkimusyhteistyön hedelmälliseksi, mutta suositteli ensi alkuun vain yhteistyön tiivistämistä. [12]

Valtioneuvosto määritteli koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2007–2012 yhteydessä korkeakoululaitoksen rakenteellisen kehittämisen tavoitteet. Vuoden 2012 korkeakoululaitoksen määriteltiin koostuvan duaalimallin mukaisesti yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Kunkin yliopiston ja ammattikorkeakoulun profiili painottuu eri tavalla opetuksen, tutkimuksen, työelämäkytkentöjen ja aluekehitystehtävän suhteen.[13]

Valtioneuvoston suunnitelman pohjalta opetusministeriö linjasi, että "korkeakoululaitosta kehitetään yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja niiden välisistä yhteistyösopimuksiin perustuvista uusista yhteenliittymistä muodostuvana kokonaisuutena. Korkeakoulujärjestelmä uudistetaan tämän mukaiseksi vuoteen 2012 mennessä."[13]

Taideteollisen korkeakoulun, Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin kauppakorkeakoulun yhdistämishankkeen tavoitteena oli muodostaa maailmanluokan tutkimusyliopisto, jonka toiminnassa ensi sijalla on yliopiston tutkimus- ja opetustehtävä. Hanke lähti etenemään opetusministeriön suunnitteluryhmän helmikuussa 2007 opetusministerille jättämästä esityksestä, ja yhdistämisen toteuttamisesta sovittiin hallitusohjelmassa huhtikuussa 2007.[14] Heinäkuussa 2007 opetusministeri asetti johtoryhmän ohjaamaan "innovaatioyliopistoprojektin" valmistelutyötä.[15] Suomen hallitus teki aluksi Aalto-korkeakouluksi ja myöhemmin Aalto-yliopistoksi kutsutun innovaatioyliopiston perustamisesta periaatepäätöksen marraskuussa 2007. [16]

Vuonna 2008 opetusministeriö toi julki korkeakoulujen määrätavoitteen, enintään 15 yliopistoa (vähintään 3 000 kokopäiväopiskelijaa) ja 18 ammattikorkeakoulua vuonna 2020 (vähintään 2 500 kokopäiväopiskelijaa). Lisäksi määriteltiin strategiseen liittoumaan perustuvan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön tavoitekooksi noin 8 000 kokopäiväistä opiskelijaa. Tavoite edellyttää yhdistymiskehityksen jatkuvan voimakkaana.[13] Korkeakoulujen määrän lisäksi myös tutkintoon johtava koulutus tulee vähenemään merkittävästi vuoteen 2020 mennessä.[13] Uusi Aalto-yliopisto aloitti toimintansa 1. tammikuuta 2010.[16]

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeakoulujen rakenteen kehittäminen oli yksi Sipilän hallituksen vuoden 2015 hallitusohjelman kärkihankkeista. Tavoitteena oli muun muassa päällekkäisyyksien purkaminen, profiloituminen, keskittyminen valittuihin tavoitteisiin sekä kansallisten ja kansainvälisten kumppanuuksien kehittäminen. Korkeakoulurakenteen pohjana on jatkossakin duaalimalli, mutta rajat ylittävät uudet yhteenliittymät ovat mahdollisia.[17]

Lappeenrannan teknillinen yliopisto on hankkinut omistukseensa Saimaan ja Lahden ammattikorkeakoulut. Kolme korkeakoulua muodostavat nykyisin LUT-konsernin. Lapin yliopisto on puolestaan ostanut Lapin ammattikorkeakoulun osake-enemmistön ja korkeakoulut muodostavat korkeakoulukonsernin. Vuodesta 2016 Tampereella oli ollut valmisteilla fuusio, jossa Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyivät vuoden 2019 alussa uudeksi Tampereen yliopistoksi. Uudesta yliopistosta tuli myös Tampereen ammattikorkeakoulun pääomistaja. Uusissa konserniratkaisuissa yliopistot ja ammattikorkeakoulut toimivat opetus- ja kulttuuriministeriön erillisen ohjauksen alla. Yliopistot toimivat yliopistolain ja ammattikorkeakoulut oman lainsäädäntönsä puitteissa. Myös rahoitus- ja tutkintojärjestelmät ovat yhä erilliset.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ammattikorkeakoulut Suomessa. 1.8.2018. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 19.6.2016.
  2. Ammattikorkeakoululaki finlex.fi. Viitattu 19.4.2016.
  3. Opiskelu ja tutkinnot ammattikorkeakouluiss Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 21.4.2016.
  4. Ammattikorkeakoulujen opiskelija- ja tutkintomäärät kasvussa Tilastokeskus. Viitattu 19.4.2016.
  5. OKM - Yliopistot ja yhteistyöverkostot Opetus- ja kulttuuriministeriö, 7.3.2014. Viitattu 12.4.2015.
  6. Yliopistojen opiskelijamäärä väheni ja tutkintojen määrä kasvoi vuonna 2014 Tilastokeskus. Viitattu 19.4.2016.
  7. Yliopistokoulutus: haku ja valinta vipunen.fi. Viitattu 26.4.2016.
  8. Ammattikorkeakoulutus: haku ja valinta vipunen.fi. Viitattu 26.4.2016.
  9. a b c d e Opetusministeriö yhdistäisi korkeakouluja MTV3. 4.12.2001. Viitattu 5.12.2009.
  10. Saari, Kirsikka: Korkeakoulujen yhdistämissuunnitelmat kuumentavat tunteita Ylioppilaslehti. 14.12.2001. Viitattu 5.12.2009.
  11. Matkalla Innovaatioyliopistoon (PDF) 3.11.2006. Teknologiateollisuus ry.. Viitattu 21.12.2008.
  12. Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan toimintakertomus 2005
  13. a b c d Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosille 2008–2011 7.3.2008. Opetusministeriö. Viitattu 5.12.2009.
  14. http://www.valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp
  15. Innovaatioyliopistohankkeelle johtoryhmä 5.7.2007. Opetusministeriö. Viitattu 5.7.2007.
  16. a b Yliopistouudistus vahvistaa kansainvälistä kilpailukykyä (.doc) 27.11.2007. Valtioneuvosto. Viitattu 4.2.2008.
  17. Korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 21.4.2016.