Paloheinä
| Paloheinä | |
|---|---|
| Svedängen | |
 Kaupungin kartta, jossa Paloheinä korostettuna. Helsingin kaupunginosat |
|
| Kaupunki | Helsinki |
| Suurpiiri | Pohjoinen suurpiiri |
| Kaupunginosa nro | 351 |
| Pinta-ala | 1,70[1] km² |
| Väkiluku | 5 830[2] (31.12.2024) |
| Väestötiheys | 3 429 as./km² |
| Työpaikkoja | 586 kpl [3] (31.12.2022) |
| Osa-alueet | kuuluu Tuomarinkylän kaupunginosaan ja peruspiiriin |
| Postinumero(t) | 00670 |
| Lähialueet | Haltiala, Torpparinmäki, Tuomarinkartano, Itä-Pakila, Länsi-Pakila |
Paloheinä (ruots. Svedängen) on Helsingin 35. kaupunginosan eli Tuomarinkylän pientalovaltainen osa-alue Pohjois-Helsingissä.
Paloheinä rajautuu etelässä Länsi-Pakilaan, lännessä ja pohjoisessa viheralueista koostuvaan Haltialan osa-alueeseen, joka on samalla osa Keskuspuistoa. Koillisessa naapurina on Torpparinmäki. Alueen itärajan muodostaa Tuusulanväylä, jonka takana sijaitsevat Tuomarinkartano kartanonmaineen ja ratsastustalleineen sekä Itä-Pakila.
Paloheinässä asui vuonna 2024 noin 5 800 asukasta.[2] Työpaikkoja alue tarjosi noin 600 hengelle vuonna 2022.[3] Paloheinän postinumeroalue 00670 on Suomen kahdeksanneksi suurituloisin: sen täysi-ikäisistä asukkaista 51,8 prosenttia kuului vuonna 2021 maan hyvätuloisimpaan viidennekseen[4].
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paloheinä on muun Uudenmaan tavoin hämäläisten vanhaa aluetta. Paikannimestä Paloheinä johdettiin myöhemmin alueen ruotsinkieliset muodot Palohejnemåsan ja Svedängen ruotsalaisten siirtolaisten tultua alueelle keskiajalla.[5]
Paloheinä liitettiin osaksi Helsinkiä 1946 suuren alueliitoksen yhteydessä. Alueelle osoitettiin rintamamiestontteja, joille 1950-luvulla nousi hartiapankilla tyyppitaloja omenapuineen ja pihamökkeineen. 1980-luvulta alkaen rintamamiestalojen tilalle on noussut rivi-, pari- ja omakotitaloja. Aluetta on myös täydennysrakennettu.
Palveluja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paloheinässä sijaitsee useita päiväkotejalähde?, ruokakauppa, koulu (Paloheinän ala-aste), terveysasema ja kirjasto.
Paloheinän alueella oli ennen myös oma kirkko.
Paloheinän ulkoilumahdollisuudet pohjautuvat ennen kaikkea Keskuspuiston tarjoamiin, aina Vantaanjoelle saakka ulottuviin ulkoilureitteihin. Paloheinä on myös tunnettu talvisin hyvistä hiihtomahdollisuuksistaan. Nämä ovat pääosin Kuusmiehentien pohjoispuolisen Haltialan osa-alueen sisällä. Siellä on Helsingin kaupungin ylläpitämä Paloheinän ulkoilumaja kahviloineen, pukutiloineen ja saunoineen. Lisäksi Suomen Latu järjestää hiihto-, sauvakävely- ja lumikenkäilyopetusta omasta rakennuksestaan lähtien sekä huoltaa suksia. Alueella on lyhyt luontopolku. Täyttömaasta koottu Paloheinän huippu tuo mäenlaskumahdollisuuksia talvella ja maastopyöräilymahdollisuuksia kesällä. Paloheinän pohjoispuolella voi myös golfata.
Liikenneyhteydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paloheinään kulkevat bussit 63, 66, 66K, 67, 67N ja runkolinja 560. Bussit 66, 66K ja 560 ajavat Paloheinän majalle.
Liikennemelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin kaupungin meluselvityksen mukaan valtaosa Paloheinää on yli 55 dB:n melualueella. Paloheinässä tieliikenteen melua aiheuttaa Tuusulanväylä, jonka liikennemäärä on keskimäärin 85 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Se on toiseksi liikennöidyin Helsingin kaupungin säteittäinen sisääntuloväylä Lahdenväylän jälkeen.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viikon nimi - Tuomarinkylä[vanhentunut linkki]. Kaupunkisuunnitteluvirasto - Nimistönsuunnittelu
- Helsingin seudun aluesarjat (Arkistoitu – Internet Archive) Pääkaupunkiseutu alueittain
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Helsinki alueittain 2014 (PDF) (s. 112) 2015. Helsingin kaupungin tietokeskus. Viitattu 10.5.2015.
- ↑ a b 1. 004p -- Pääkaupunkiseudun väestö osa-alueittain äidinkielen ja iän mukaan 1998- 7.5.2025. Helsingin seudun avoimet tietokannat. Viitattu 13.8.2025.
- ↑ a b 1. 003y -- Pääkaupunkiseudun työpaikat (alueella työssäkäyvät) osa-alueen ja toimialan (TOL 2008, 2-3-nro) mukaan 2008- 10.6.2025. Helsingin seudun avoimet tietokannat. Viitattu 13.8.2025.
- ↑ Kuokkanen, Venla: Suomen Solsidanit. Helsingin Sanomat, 11.7.2023. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 11.7.2023.
- ↑ Saulo Kepsu: Uuteen maahan - Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö, s. 66. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005.
- ↑ http://www.hel.fi/hel2/ymk/meluselvitys/ (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin kaupunginosat ja niiden osa-alueet suurpiireittäin | ||
|---|---|---|
| Eteläinen suurpiiri |
|  |
| Läntinen suurpiiri |
| |
| Keskinen suurpiiri | ||
| Pohjoinen suurpiiri | ||
| Koillinen suurpiiri | ||
| Kaakkoinen suurpiiri |
| |
| Itäinen suurpiiri | ||
| Östersundomin suurpiiri |
| |