Pitäjänmäki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pitäjänmäki
Sockenbacka
Kaupungin kartta, jossa Pitäjänmäki korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Pitäjänmäki korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Läntinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 46
Pinta-ala 6,68 km² 
Väkiluku 17 064 (1.1.2013) 
Väestötiheys 2478 as./km²
Osa-alueet Tali, Pajamäki, Pitäjänmäen yritysalue, Marttila, Reimarla, Konala
Postinumerot 00360, 00370, 00371, 00380, 00381, 00390, 00391
Lähialueet Talinranta, Munkkivuori, Etelä-Haaga, Lassila, Malminkartano, Espoo
Pitäjänmäki Tower (ent. SysOpen Tower ja Digia Tower) Pitäjänmäellä
Martelan toimistorakennus Pitäjänmäessä

Pitäjänmäki (ruots. Sockenbacka) on kaupunginosa ja peruspiiri Helsingin luoteisosassa Espoon rajan tuntumassa. Alueeseen kuuluvat osa-alueina Tali, Pajamäki, Pitäjänmäen yritysalue, Reimarla ja Marttila. Myös pohjoispuolella sijaitseva Konala kuuluu Pitäjänmäen peruspiiriin, mutta muodostaa oman kaupunginosansa. Pitäjänmäen naapuristosta löytyvät Kaarelan ja Haagan peruspiirit alueen itäpuolelta ja Munkkiniemen peruspiiri etelässä.

Pitäjänmäellä asuu 16 565 (2012) ihmistä ja työpaikkoja alue tarjoaa 25 190 hengelle (2012). Alueella on satoja pieniä ja keskisuuria yrityksiä; lisäksi muutamalla suuryrityksellä on toimitiloja alueella. Piimäki on Pitäjänmäellä sijaitseva Suomen suurin IT-alan työpaikkojen keskittymä.

Pitäjänmäessä sijaitsee Pitäjänmäen tukikoti, joka on tarkoitettu asunnottomille miehille.[1]

Pitäjänmäki liitettiin Helsingin kaupunkiin vuonna 1946 suuressa alueliitoksessa. Sitä ennen se kuului Helsingin maalaiskuntaan (nyk. Vantaa), vuodesta 1908 taajaväkisenä yhdyskuntana.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitäjänmäki oli pitkään varsin maaseutumaista seutua. 1800-luvun jälkipuolella alueella oli muun muassa Kröckelin panimo sekä kestikievari. Talin kartanolla on pidemmälle juontava vaikutuksensa alueen historiaan. 1930-luvulla Talin kartanon maille avattiin maamme vanhin edelleen toimiva täysimittainen golfkenttä.

Pitäjänmäen kautta kulki vanhastaan Turuntie, josta siellä erkani Nurmijärvelle johtanut tie (alkuosaltaan nykyinen Konalantie). Vauhtia alueen kehittymiselle antoi Pasila-Karjaa -rautatien rakentaminen, josta päätettiin 1897. Rautatie valmistui elokuussa 1902 ja säännöllinen liikenne alkoi 1. syyskuuta 1903. Asemarakennus saatiin 1904. Rautatien rakentamisen jälkeen alueen asukasluku alkoi nopeasti kasvaa, ja Pitäjänmäestä tuli taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1908. Alueen väestö oli aluksi suurelta osin ruotsinkielistä. Pitäjänmäen rautatieasema oli vuosikymmenien ajan vilkas myös tavaraliikenteen asemana, mutta vuonna 1988 tavara-asema lakkautettiin. Rataosa Helsinki-Kirkkonummi, jolla Pitäjänmäki sijaitsee, sai sähköistyksen ensimmäisenä Suomessa tammikuussa 1969, Helsinki-Leppävaara -kaupunkirata otettiin käyttöön 2001.

Aluksi Pitäjänmäen rakennuskanta oli varsin omakotitalovoittoista. Ensimmäinen ja pitkään ainoa varsinainen kerrostalo rakennettiin aseman kupeeseen 1934.

Helsingin pitäjästä Pitäjänmäki liitettiin Helsinkiin suuressa alueliitoksessa 1946. Tämän jälkeen kaupunginosa alkoi vähitellen kasvaa: 1940- ja 1950-luvulla sekä 1960-luvun alussa rakennettiin alueelle jo useita kerrostaloja lähinnä pääkatujen varteen sekä 1950-luvun lopulta lähtien myös Pajamäkeen.

Omakotitalojen määrä säilyi Pitäjänmäellä suurena 1970-luvun tehorakentamiseen saakka. Tällöin alueelle nousi useita korkeita kerrostaloryhmiä; tosin mittavimmat suunnitelmat jäivät toteutumatta.

Konalantien varrella sijaitsivat 1920-luvulta alkaen sekä ruotsin- että suomenkielinen koulu. Suomenkielinen kansakouluopetus Pitäjänmäellä alkoi vuokrahuvilassa vuonna 1923. Jo ensimmäisenä vuonna oli koulussa 80 oppilasta ja 1926 saatiin varsinainen koulutalo. Syksyllä 1954 otettiin käyttöön arkkitehti Aarne Hakasen suunnittelema 18 000 m3 18-luokkahuoneinen koulurakennus.[2] Kansakoulun ja ala-asteen lisäksi Pitäjänmäki sai oman yläasteen koulun 1991. Uusi Strömbergin alue sai ala-asteensa 2000-luvun alussa.

Pitäjänmäelle rakennettiin kyläkirkko vuonna 1929. Pitäjänmäen uusi kirkko, jonka suunnittelivat arkkitehdit Olli ja Eija Saijonmaa, vihittiin käyttöön toukokuussa 1959. Omaksi seurakunnakseen erkani Huopalahdesta 1966.

Oma terveysasema Pitäjänmäelle perustettiin 1980-luvun puolivälissä.

Teollisuushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitäjänmäestä tuli 1900-luvun alkupuolella myös huomattava teollisuuskeskus. Ensimmäisenä varsinaisena teollisuuslaitoksena alueelle tuli Gottfrid Strömbergin tehdas, joka valmisti muun muassa sähkömoottoreita. Sittemmin 1930-luvulta alkaen tehdaslaitos laajeni huomattavasti, ja on nykyisin osa kansainvälistä ABB-konsernia työllistäen edelleenkin satoja työntekijöitä.

Teollisuusalue kasvoi voimakkaasti 1940-luvun lopulta alkaen. Alkuvuosikymmeninä alueella oli monenlaista teollisuutta ja myös useita lehtipainoja. 1980-luvulta alkaen alue on muuttunut yhä enemmän toimistovaltaiseksi teollisuusrakennusten korvautuessa toimistorakennuksilla. IT-alan yrityksistä alueella toimii nykyisin muun muassa Nokia, CGI ja Fujitsu Services. ABB:n, Halvan ja Teknos Oy:n teollisuustoiminta sijaitsee yhä alueella, Helvar Oy on muuttanut pois. Oppilaitoksista Amiedulla (ent. Ammatti-instituutti) on ollut toimitalo teollisuusalueella 1990-luvulta alkaen, myös Sibelius-Akatemia (kansanmusiikin ja jazzmusiikin osastot) on toiminut siellä 1990-luvun alkupuolelta. Valiolla on muun muassa pääkonttori, mehutehdas ja lähettämö Pitäjänmäellä, meijeritoiminta on siirretty muualle, Hartwallin pääkonttori on sijainnut alueella vuodesta 2004. Teollisuusalue on muuttumassa entistä toimistovaltaisemmaksi, ja alueen eteläosaan Pitäjänmäentien eteläpuolelle rakennetaan asuntoja myös entisiin teollisuusrakennuksiin.

Toimistojen ja suurteollisuuden lisäksi myös pienteollisuutta on melko paljon, lähinnä Espoon rajan tuntumassa. Tällä Takkatien pienteollisuusalueella toimii muun muassa Finnvoxin levytysstudio sekä Cityvaraston pienvarastoja vuokraava toimipiste.

Osa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitäjänmäki jakautuu useampaan osa-alueeseen: Reimarla on sekoitus omakoti- ja kerrostaloasumista monelta eri vuosikymmeneltä, asukkaita 4 512 (1.1.2005). Marttilassa sijaitsevat toisen maailmansodan aikainen invalidikylä sekä sodan jälkeen rakennettu rintamamiestalojen alue, asukkaita on 379 (1.1.2005). Pajamäki on 1950-luvun lopulla rakennettu 1 823 asukkaan (1.1.2005) kerrostaloalue.

Pitäjänmäen yritysalueella on sekä teollisuus- että toimistotyöpaikkoja. Siellä on myös 3 419 asukasta (1.1.2005), enimmäkseen 1990-luvun lopulla rakennetuilla alueilla Strömbergintien ja ABB:n tehtaan ympäristössä sekä Pitäjänmäentien eteläpuolella osin Talin puolella entisen taimitarhan paikalla.

Tali käsittää lähinnä historiallisen Talin kartanon golfkenttineen. Alueella on myös Talin siirtolapuutarha (perustettu 1936) sekä urheiluhalleja, esimerkiksi Suomen suurin tennishalli, sekä keila-, squash- ja jalkapallohallit. Vielä 1950-luvulla alueella toimi Talin laukkarata.

Kaupunginosajaon mukaan Pitäjänmäkeen kuuluvat edellä mainitut osa-alueet. Peruspiirijaossa Pitäjänmäen peruspiiriin luetaan myös Konala, joka on oma kaupunginosansa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]