Talin laukkarata

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Talin laukkarata
Koordinaatit 60.211659°N, 24.864163°E
Avattu 1929
Suljettu 1950-luku
Omistaja Suomen Ratsastajainliitto
Radan pituus 1 200 metriä

Talin laukkarata oli Helsingin Talissa toiminut laukkarata. Alueella järjestettiin lisäksi ratsastuksen kaikkien olympialajien eli koulu-, este- ja kenttäratsastuksen kilpailuja. Talin laukkarata on ainoa Suomessa toiminut kiitolaukkarata. Vuonna 1952 se oli myös Helsingin olympialaisten kenttäratsastuksen kilpailupaikkana.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talin laukkaradan suunnittelu ja rakentaminen aloitettiin vuoden 1925 jälkeen, kun Suomen Kenttäratsastusseuran ratsastajat olivat joutuneet lopettamaan toimintansa Töölön pallokentän alueella. Kenttää hallinnoinut osakeyhtiö oli vuonna 1920 vuokrannut osan pallokentästä ratsastajille, mutta ilmoitti jo muutamaa vuotta myöhemmin purkavansa sopimuksen. Laukkarata ja uusi ratsastusalue päätettiin rakentaa Pitäjänmäen kaupunginosassa sijaitsevan Talin kartanon maille, josta Kenttäratsastusseura vuokrasi 20 hehtaarin suuruisen alueen.[1]

Vuonna 1929 valmistunut rata kasvoi nopeasti 1930-luvun aikana kansainvälisen tason ratsastusurheilualueeksi. Varsinainen laukkarata oli 1 200 metriä pitkä ja ruohopintainen.[2] Se sijaitsi nykyisen Talin golfkentän 4. reiän ja Talin liikuntapuiston jalkapallokenttien kohdalla.[3] Merkittävin radalla järjestetyistä kilpailuista tunnettiin nimellä Grand National. Se käsitti kiitolaukkalähtöjen lisäksi myös muita ratsastuskilpailuja ja niihin oli mahdollista pelata totoa.[2]

Vuodesta 1940 lähtien Talin laukkarata oli sodan vuoksi suurimmaksi osaksi käyttämättömänä. Alue pääsi rapistumaan pahasti, eikä toimintaa pyörittäneellä taholla ollut varoja sen kunnostamiseen. Vuoden 1952 olympialaiset tarjosivat olosuhteisiin tilapäistä kohennusta, kun rata kunnostettiin kenttäratsastukseen kuuluneen sekaestelaukkakilpailun (steeplechase) näyttämöksi. Laukkaradan toiminta vaikeutui kuitenkin jälleen olympialaisten jälkeen, kun Helsingin kaupunki vuokrasi Talista suuria maa-alueita golfkentän laajennusta varten. Lopullisesti se hylättiin 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa, koska kaupungin kanssa käydyt neuvottelut koko alueen palauttamiseksi ratsastajien käyttöön jäivät tuloksettomiksi.[1] Ratsastustoiminnan loputtua alueella järjestettiin 1960-luvulla vielä jonkin aikaa vinttikoirakilpailuja.[4]

Nykyään laukkaradan jäänteitä on maastossa nähtävissä vielä Talin jalkapallohallin parkkipaikan tuntumassa.[5] Vuonna 2010 ilmestyi Suomen Hevosurheilumuseon julkaisemana Talin laukkaradan historiaa käsittelevä teos Muistoja Talin laukkaradoilta.[6]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erola, Juha ; Skarra, Petra: Muistoja Talin laukkaradoilta. Helsinki: Suomen Ratsastajainliitto, 2010. ISBN 978-952-99246-7-7.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Näin Suomi nousi ratsaille (PDF) Suomen Hevosurheilumuseo. Viitattu 26.4.2013.
  2. a b Talin laukkaradan ratsastuskilpailujen käsiohjelma 14.–15.9.1935, s. 5. Suomen Kenttäratsastusseura, 1935. Teoksen verkkoversio (PDF).
  3. Albumit auki Lasipalatsi.fi. Viitattu 26.4.2013.
  4. Historia Helsingin Vinttikoirakerho. Arkistoitu 14.3.2011. Viitattu 26.4.2013.
  5. Piimäen kotikaupunkipolku Helsingin kaupunki. Viitattu 26.4.2013.
  6. Juha Erolan ”Muistoja Talin laukkaradoilta” avaa ikkunan hevosurheilumme historiaan 13.12.2010. Hevosalan osaamiskeskus Hippolis. Viitattu 26.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]