Merihaka
| Merihaka | |
|---|---|
| Havshagen | |
 |
|
| Kaupunki | Helsinki |
| Osa-alueet | osa Vilhonvuorta, joka on Sörnäisten kaupunginosan osa-alue |
| Postinumero(t) | 00530 |
| Lähialueet | Hakaniemi, Hanasaari, Kruununhaka |
Merihaka (ruots. Havshagen) on kerrostalovaltainen asuinalue meren rannalla Helsingin kantakaupungissa. Se kuuluu Sörnäisten kaupunginosaan Vilhonvuoren osa-alueelle. Usein se mielletään kuitenkin omaksi kaupunginosakseen erillisen sijaintinsa ja yhtenäisen betonibrutalistisen tyylinsä vuoksi.[1][2] Merihaka sijaitsee merenrannan sekä Hakaniemen sillan ja Sörnäisten rantatien välisellä alueella.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen Merihaan rakentamisen aloittamista paikalla oli Wärtsilän – alkujaan Kone- ja Siltarakennus Oy:n – teollisuusrakennuksia. Paikalla on aikoinaan sijainnut Pannukakku-niminen saari, joka yhdistettiin mantereeseen.[3][4]
Vuosina 1973–1986 rakennettu[3] kerrostaloalue on joidenkin tietojen mukaan saanut nimensä läheisestä Hakaniemestä, toisten mukaan alueen rakentaneen rakennusliike Hakan mukaan. Merihaan suunnittelusta vastasi Kulutusosuuskuntien Keskusliiton asunto-osasto, josta vuonna 1980 tuli Suunnittelurengas Oy, Suomen suurin arkkitehtitoimisto. Rakennusten suunnittelijoita olivat alkuvaiheessa Peter Bieber, Arvi Ilonen ja Sulo Savolainen sekä loppuvaiheessa Unto Toikkanen[5]. Alue on saanut paljon kritiikkiä, ja suunnittelijoidensakin mielestä siitä tuli ylimitoitetun rakennusoikeuden vuoksi liian massiivinen ja raskasilmeinen.[6]
Merihaan kuuluisin asukas lienee ollut Suomen pitkäaikaisin pääministeri Kalevi Sorsa, jonka taloa Hakaniemenranta 16:ssa alettiin kutsua ”Sorsanpesäksi”.[4][7] Rakennuksen seinässä on nykyään Sorsasta kertova muistolaatta.
Helsingin verotoimisto muutti Merihakaan (Haapaniemenkatu 7-9) joulukuussa 1974.[4] Entisessä veroviraston kiinteistössä on vuoden 2015 alusta lähtien toiminut Stadin ammattiopiston toimipaikka.
Yleiskuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merihaan alueelle tunnuksenomaista on 1960–1970-lukujen kaupunkisuunnittelullinen periaate, jonka mukaan rajattomasti kasvavan yksityisautoliikenteen vuoksi jalankulkuväylät ja lasten leikkialueet tuli erottaa eri tasolle katuverkosta. Tämän vuoksi alueelle suunniteltiin betoninen pihakansi – kuten vähän myöhemmin Itä-Pasilaankin[4] – jonka alapuolella sijaitsee yli tuhat autopaikkaa. Kannen alapuolella Merihaan läpi kulkee Haapaniemenkatu.
2020-luvulla alueen maisema muuttuu hieman, kun Hakaniemenrannalta Nihtiin rakennetaan 400-metrinen Merihaansilta, joka on osa Kruunusillat-pikaraitiotietä Laajasaloon. Rakennustöiden alustavat valmistelut Hakaniemen ja Merihaan ympäristössä alkoivat maaperätutkimuksilla kesällä 2020.[8] Merihaan kupeessa oleva 1960–luvulla rakennettu Hakaniemen silta puretaan ja vaihdetaan matalampaan tieliikennesiltaan vuoteen 2024 mennessä.[9] Vuonna 1975 valmistunut Näkinsilta rakennettiin uudelleen vuosina 2022–2023, jotta erikoiskuljetukset mahtuvat ajaaman sen alitse.
Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pihakannen päällys on varattu jalankulkijoille, ja myös Merihaan palvelut löytyvät sieltä. Merihaassa toimii K-Market, apteekki, lounasravintola, ravintola, kaksi baaria ja urheilukeskus Merihaan Pallohalli.
Seurat ja järjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monet kansalaisjärjestöt, kuten Suomi–Venäjä-Seura, pitävät majaansa Merihaassa. Merihaan rannalle, Hakaniemenranta 17, perustettiin vuonna 2013 Kulttuurisauna.
Merihaan asuinalueyhdistyksenä toimii Merihaka-Seura[4].
Rakennukset valmistumisjärjestyksessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1973: Haapaniemenkatu 16a, 14-kerroksinen tornitalo
- 1974: Haapaniemenkatu 16b, 14-kerroksinen tornitalo
- 1974: Haapaniemenkatu 16c, 14-kerroksinen tornitalo
- 1974: Hakaniemenranta 16, 8-kerroksinen lamellitalo
- 1974: Haapaniemenkatu 7–9a, 7-kerroksinen toimistotalo
- 1975: Haapaniemenkatu 12, 14-kerroksinen tornitalo
- 1975: Haapaniemenkatu 14, kaksikerroksinen liiketalo
- 1975: Hakaniemenranta 10, pysäköintitalon 1. vaihe
- 1976: Haapaniemenkatu 7–9b: 17-kerroksinen toimistotorni, ns. Liittojen talo
- 1977: Hakaniemenranta 18, 8-kerroksinen lamellitalo
- 1979: Hakaniemenranta 28, 8-kerroksinen lamellitalo
- 1980: Hakaniemenranta 30, 8-kerroksinen lamellitalo
- 1980: Hakaniemenranta 14, 8-kerroksinen lamellitalo
- 1980: Haapaniemenkatu 11, 8-kerroksinen lamellitalo
- 1980: Hakaniemenranta 10, pysäköintitalon 2. vaihe
- 1983: Hakaniemenranta 12, 6-kerroksinen lamellitalo
- 1983: Haapaniemenkatu 10, 3-kerroksinen pysäköintitalo
- 1985: Hakaniemenranta 26, 14-kerroksinen tornitalo
- 1986: Haapaniemenkatu 14b, 4-kerroksinen Palloilutalo[10]
Tunnettuja merihakalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eevil Stöö, tuottaja, artisti
- Joonika Kaukoranta,[11] kaupunkiaktivisti, kulttuurituottaja, taiteilija
- Tarmo Koivisto, sarjakuvapiirtäjä[12]
- Jermu Laine, poliitikko[7]
- Ruudolf, rap-artisti
- Martta Salmela-Järvinen, poliitikko[4]
- Esa Salminen, kirjailija
- Anneli Sauli, näyttelijä
- Kalevi Sorsa, pääministeri[7]
- Teivo Teivainen, professori
- Vilunki 3000 (oikealta nimeltään Mikko Viljakainen), muusikko, graafikko ja radiotoimittaja[13]
Merihaka fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Me Stallarit, MTV3-kanavan vuonna 2004 esitetty komediasarja
- Mämmilä-sarjakuvan tapahtumat ovat muutamassa tarinassa sijoittuneet Mämmilän sijaan urbaaniin Merihakaan.
- Karppi-sarjan päähenkilö Sofia Karppi asuu Merihaassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bonsdorff, Mikko ym.: Merihaka. Kaupunkirakenne- ja ympäristöhistoriaselvitys. Helsinki: Helsingin kaupunki, 2020. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2020:30. ISBN 978-952-331-844-1. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 6.5.2023).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bonsdorff ym. 2020, s. 12.
- ↑ Paikkatietopalvelu Helsingin kaupunki (kun valitaan "Kiinteistörajakartta", kartassa näkyvät myös kaupunginosien rajat). Arkistoitu 11.6.2011. Viitattu 10.6.2011.
- ↑ a b Itsenäisyytemmen vuosikymmenten rakennuksia Helsingin kaupunginmuseo. Arkistoitu 7.1.2010. Viitattu 10.6.2011.
- ↑ a b c d e f Nenonen, Kaija: Elämää Pannukakun saaressa. Helsingin Sanomat, 2.4.1984, s. 20. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Bonsdorff ym. 2020, s. 78.
- ↑ Bonsdorff ym. 2020, s. 13.
- ↑ a b c Huhtanen, Jarmo: Suomen kuuluisin Sorsanpesä Helsingin Sanomat. 23.4.2007. Viitattu 30.8.2021.
- ↑ Koskela, Miika: Myllerrys jatkuu Helsingissä: pian aletaan rakentaa kolmen sillan kokonaisuutta, ja se tietää paikallisille kovia aikoja – yhdestä sillasta tulee Suomen pisin Helsingin Sanomat. 7.7.2020. Viitattu 13.4.2021.
- ↑ Itäisen kantakaupungin ja liikenteen keskus Uutta Helsinkiä. 3.12.2020. Helsingin kaupunki. Arkistoitu 15.7.2022. Viitattu 13.4.2021.
- ↑ Bonsdorff ym. 2020, s. 64.
- ↑ Ylioja, Tero: Innokkaalla työllä betoninkin saa kukkimaan – Mahtava Merihaka sai kulttuuripalkinnon Yle Uutiset. 15.1.2018. Viitattu 11.3.2024.
- ↑ Huhtanen, Jarmo: Merihaan kanjoneissa voi kuulla suden ulvovan ja leijonan karjuvan Helsingin Sanomat. 23.4.2007. Viitattu 30.8.2021.
- ↑ Kenttämaa, Juhani: Vuoden graafikko Vilunki 3000: “Minut pahoinpideltiin muutaman julisteen takia” Yle Uutiset. 25.2.2017. Viitattu 30.8.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Halonen käväisi asuntonäytössä Merihaassa, Ilta-Sanomat 4.5.2009
- Ylen Elävä arkisto: Merihaka on betonitornien harmaa laidun
- HS 2.9.2013: Parjattu ja rakastettu Merihaka täyttää 40 vuotta
- Helsingin parjattu betonilähiö Merihaka ilmentää tasa-arvoa ja nuorten arkkitehtien kapinaa, Yle 7.9.2013
- Arkkitehdit kritisoivat Merihaan purkamis- ja tiivistämissuunnitelmia – “Poikkeuksellisen hieno, eheä ja elävä esimerkki aikakautensa rakennetusta ympäristöstä” Suomen Arkkitehtiliitto SAFA