Elvis Presley

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Elvis” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan sivulla Elvis (täsmennyssivu).
Elvis Presley
Elvis Presley promoting Jailhouse Rock.jpg
Presley Jailhouse Rock -elokuvan promootiokuvassa vuonna 1957.
Syntynyt 8. tammikuuta 1935, Tupelo, Mississippi
Kuollut 16. elokuuta 1977 (42 vuotta), Memphis
Taiteilijanimet Elvis
Kotipaikka Graceland, Memphis
Aktiivisena 1953–1977
Tyylilajit rock and roll, country, gospel, blues, pop, iskelmämusiikki, soul, rockabilly
Laulukieli englanti
Ammatit laulaja, näyttelijä
Soittimet kitara, piano
Levy-yhtiöt Sun Records, RCA Records

Elvis Aaron Presley (8. tammikuuta 1935 Tupelo, Mississippi16. elokuuta 1977 Memphis, Tennessee), lyhyesti Elvis, oli yhdysvaltalainen laulaja ja elokuvanäyttelijä. Monet kutsuvat Presleytä "rock and rollin kuninkaaksi". Hän on kaikkien aikojen myydyin artisti, ja häntä pidetään yhtenä 1900-luvun populaarikulttuurin tunnetuimpana ja merkittävimpänä henkilönä.

Presley aloitti levytysuransa Memphisissä 1954, ja hänestä tuli varhaisen rock and rollin suosituimpia esittäjiä. Hän esiintyi 1950-luvulla myös useassa menestyselokuvassa. Asepalvelus katkaisi Presleyn uran 1958. Palattuaan armeijasta kaksi vuotta myöhemmin hän näytteli useissa elokuvissa, mutta levytti aiempaa vähemmän. Vuoden 1968 televisiokonsertti nosti Presleyn jälleen suosioon myös rocklaulajana. Sen jälkeen hän esiintyi useiden vuosien ajan Las Vegasissa. Presley kuoli kotonaan vuonna 1977.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis Presleyn synnyinkoti Tupelossa

Elvis Aaron Presley (toinen etunimi on kirjoitettu myös muodossa Aron[1]) syntyi 8. tammikuuta 1935 Tupelossa Mississippissä Vernon ja Gladys Presleyn perheeseen. Hänen kaksosveljensä Jesse Garon syntyi kuolleena. Perhe oli köyhä ja muutti usein. Velkoihin ajautunut Vernon vaihtoi työpaikkaa usein ja oli toistuvasti sosiaaliavun varassa. Gladys työskenteli tekstiilialan yrityksessä pienellä palkalla. Perhe kuului helluntalaiseen First-Assembly of God -seurakuntaan, jonka jumalanpalvelusten kiihkeät saarnamiehet ja mustilta vaikutteita saanut musiikki tekivät nuoreen Elvikseen vaikutuksen.[2]

Presleyt muuttivat Memphisiin Tennesseehen, kun Elvis oli 13-vuotias. Memphisissä perhe asui vuoden ajan eri täysihoitoloissa, kunnes vuonna 1949 siirtyi kunnalliseen vuokrataloon kaupungin pohjoispuolelle Lauderdale Courtsiin. Elvis lauloi jo tuolloin julkisesti ja oli voittanut kymmenvuotiaana maatalousnäyttelyssä ensimmäisen tai toisen[3] palkinnon laulamalla laulun ”Old Shep”. Memphisissä Vernon osti pojalleen kitaran. Elvis kuunteli musiikkia countrysta viihdemusiikkin ja bluesiin sekä tutustui Memphisin elävään musiikkiin, jota esittivät pääasiassa mustat muusikot. Hän rakasti myös sarjakuvia.[4]

Elvis kävi L. C. Humesin lukiota, jossa hänet tunnettiin pitkätukkaisena ja värikkäästi pukeutuvana. Perheen rahatilanne kohentui ja Presleyt pystyivät muuttamaan pois vuokrataloalueelta. Elvis valmistui lukiosta 1953. Hän meni töihin paikalliseen konepajaan ja eteni sähköliikkeen kuskiksi.[5] Hän suunnitteli rekkakuskin uraa.[3]

Laulajanura 1950-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1953 Elvis kävi Sun-levy-yhtiön äänityspalvelussa ja äänitti äitinsä syntymäpäivälahjaksi kitaralla säestämänsä versiot hiteistä ”My Happiness” ja ”That’s When Your Heartaches Begin”.[5] Tammikuussa 1954 hän kävi äänittämässä vielä kaksi laulua lisää, ”Casual Love Affair” ja ”I'll Never Stand in Your Way”.[3]

Sunin johtaja Sam Phillips oli etsinyt ”valkoista miestä, joka kuulostaisi mustalta”. Elviksen ensimmäiset äänitykset Sunin studiolla olivat olleet balladeja, ja Elvis tekikin Phillipsiin aluksi vaikutuksen vain balladilaulajana. Äänitettyään ensimmäiset neljä omakustannettaan Elvis sai kuusi kuukautta myöhemmin kutsun takaisin studiolle, ja Phillips laittoi hänet laulamaan kolmen tunnin aikana lähes kaikki osaamansa kappaleet. Seuraavaan sessioon 5. heinäkuuta 1954 otettiin mukaan kitaristi Scotty Moore ja basisti Bill Black, jotka olivat edellispäivänä tavanneet Elviksen ja selvittäneet Phillipsin pyynnöstä, mitä Elvis oli miehiään. Elvis kokeili laulaa aluksi lähinnä balladeja. Äänitystauon aikana hän alkoi lauleskella omaa versiotaan kappaleesta ”That’s All Right (Mama)”. Elviksen tapa laulaa kappale mustien tyylillä teki vaikutuksen Sam Phillipsiin. Myös Moore ja Black toivat kappaleeseen uudenlaiselta kuulostavan soittotavan, ja esitystä pidetään ensimmäisenä rockabilly-kappaleena. Phillips äänitti esityksen, ja se soitettiin pian WHBQ-radioasemalla. Sadat kuuntelijat soittivat ohjelman aikana radioasemalle pyytääkseen, että kappale soitettaisiin uudelleen. Elvis haettiin paikalle elokuvateatterista, ja tiskijukka Dewey Phillips haastatteli häntä ohjelmassa.[6] ”That’s All Right (Mama)” -single sai toiselle puolelleen kappaleen ”Blue Moon of Kentucky”, ja single oli paikallinen menestys.[3]

Elvis alkoi esiintyä livenä Mooren ja Blackin kanssa, ja myöhemmin yhtyeeseen liittyi myös rumpali DJ Fontana. Yhtyeen ensimmäinen esiintyminen oli memphisiläisellä Bon Air Clubilla. Seuraavilla keikoillaan Elvis alkoi vispata jalkaansa laulaessaan, mikä teki vaikutuksen yleisön naisiin. Yhtye esiintyi Louisiana Hayride -radio-ohjelmassa viikoittain lokakuusta 1954 joukuluuhun 1956.[7]

Elvis levytti Sunille kaiken kaikkiaan viisi singleä. Niiden a-puolella oli aina kantrikappale ja b-puolella rhythm and blues -kappale.[8]

Elvis esiintymässä Tampassa 1950-luvulla

Elviksen manageri oli aluksi Scotty Moore ja vuoden 1955 alusta tiskijukka Bob Neal.[3] Hänen jälkeensä Elviksen manageriksi ryhtyi ”Eversti” Tom Parker. Hän sai neuvotelluksi Elvikselle sopimuksen suuren RCA Victor -levy-yhtiön kanssa, joka osti Presleyn oikeudet marraskuussa 1955. Parker pysyi Elviksen managerina tämän kuolemaan 1977 asti.[9]

Elvis oli vuonna 1955 vielä vain paikallisesti tunnettu countrylaulaja. Syyskuussa hänen singlensä "Mystery Train" nousi countrylistan ykköseksi.[3] Elviksen ensimmäinen Billboard-listaykkössingle oli RCA:lle tammikuussa 1956 levytetty ”Heartbreak Hotel”. Maaliskuussa 1956 häneltä julkaistiin hänen ensimmäisen pitkäsoittonsa Elvis Presley, joka nousi Yhdysvaltain albumilistan ykköseksi. Myös lokakuussa samana vuonna julkaistu albumi Elvis nousi listaykköseksi. Albumeilla on sekä rock and roll -esityksiä että balladeja.[10] Elviksen listaykkössinglejä vuosien 1956–1957 ajalta olivat ”Heartbreak Hotelin” lisäksi ”I Want You, I Need You, I Love You”, ”Don’t Be Cruel”, ”Hound Dog”, ”Love Me Tender”, ”Too Much”, ”All Shook Up”, ”Teddy Bear” ja ”Jailhouse Rock”.[11]

Elviksen ensimmäinen televisioesiintyminen oli paikallistelevision Louisiana Hayride -ohjelmassa maaliskuussa 1955.[3] Sen jälkeen hän esiintyi usein televisiossa.[12] Lehdistö suhtautui vallankumouksellisesti esiintyneeseen Elvikseen kaksijakoisesti: jotkut kriitikot pitivät häntä jännittävimpänä uutena esiintyjänä, mutta toiset pitivät häntä vitsinä. Milton Berle Show’ssa nähty korostetun seksuaalinen versio ”Hound Dogista” innosti yleisöä mutta aiheutti seuraavana päivänä lehdistössä syytöksiä vulgaariudesta ja hävyttömyydestä. Ed Sullivan Show’ssa Elvistä kuvattiinkin sen jälkeen vain vyötärön yläpuolelta.[13] Elvis itse sanoi omasta lavaliikkumisestaan: "Jos pitää rock'n'roll-musiikista, jos tuntee sen sisimmässään, ei voi muuta kuin liikkua sen tahtiin. Minulle käy juuri niin. En mahda sille mitään."[14]

Ensimmäiset elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis näytteli 1950-luvulla neljässä elokuvassa, joissa hän myös lauloi. Elokuvista tuli suuria yleisösuosikkeja Elvis-fanien ansiosta. Rakasta minua hellästi (1956) on mustavalkoinen lännenelokuva. Siinä Elvis laulaa neljä laulua, mukaan lukien hitiksi noussut ”Love Me Tender”, jonka mukaan elokuva viime hetkellä nimettiin. Kiihkeitä rytmejä (1957) on värielokuva, jonka juoni perustuu löyhästi Elviksen oman suosion nousuun. Rock’n roll -suosikki (1957) on draamaelokuva vankilasta vapautuvasta nuorukaisesta, josta tulee ammattilaulaja. Elokuva sisältää Leiber & Stoller -lauluntekijäkaksikon kappaleita, kuten hitiksi noussut nimikappale "Jailhouse Rock". Elokuva oli Elviksen mukanaolon ansiosta yksi vuoden katsotuimmista elokuvista. Kitara kainalossa (1958) on vahva draama, joka kertoo Elviksen näyttelemästä yökerholaulajasta, joka joutuu alamaailman syövereihin. Elviksen esittämä tunnuskappale ”King Creole” nousi hitiksi.[15]

Armeija-aika 1958–1960[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elviksen ura katkesi kahdeksi vuodeksi asepalveluksen takia. Hän aloitti palveluksen maaliskuussa 1958 ja kotiutui maaliskuussa 1960.[16] Elvis kävi peruskoulutuksen Fort Hoodissa ja sai sen jälkeen siirron Länsi-Saksaan kolmannen panssaridivisioonan 2. keskiraskaaseen panssaripataljoonaan. Elvis saapui laivalla Saksaan lokakuussa 1958 ja siirtyi Friedburgin tukikohtaan Frankfurtin pohjoispuolella. Hänen annettiin asua tukikohdan ulkopuolella Bad Nauheimissa. Vuokrataloonsa hän alkoi kutsua seurakseen lähipiiriään Memphisistä; Saksassa ryhmästä alettiin käyttää nimitystä ”Memphisin mafia”. Elvis ei käynyt koko Saksassa olonsa aikana kertaakaan Yhdysvalloissa.[17]

Elviksen ollessa armeijassa manageri Parker piti Elviksen suosiota yllä julkaisemalla singlejä, joita Elvis oli äänittänyt ennen lähtöään. Muutama näistäkin singleistä nousi listaykköseksi.[3]

Armeijan jälkeen 1960-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis siirtyi armeijasta reserviin maaliskuussa 1960, ja fanit ottivat hänet innokkaasti vastaan. Hän kävi saman kuun lopussa Nashvillessä levyttämässä. Näissä sessioissa hän äänitti paluualbuminsa Elvis Is Back! sekä useita hittisinglejä kuten ”Stuck on You”, ”Fever”, ”Are You Lonesome Tonight?” ja ”It’s Now Or Never”. Levytyspäivien välissä Elvis lauloi Frank Sinatran vieraana ja duettona tämän kanssa televisiospesiaalissa Frank Sinatran tervetuliaisjuhla Elvis Presleylle. Sinatra piti rockista yhtä vähän kuin ennenkin, mutta kertoi ajattelevansa, että Elvis todella uskoo siihen mitä tekee. Elviksen lauluääni oli tallella, mutta hänen esiintymisensä oli hillitympää kuin 1950-luvulla.[18]

Ursula Andress, Elvis Presley ja Elsa Cárdenas vuonna 1963 elokuvassa Rytmiä ja riemua Acapulcossa.

Elvis jatkoi myös elokuvien tekemistä ja aloitti viidennen elokuvansa Café Europa kuvaukset huhtikuussa 1960. Elvis ei kuitenkaan ollut tyytyväinen heppoisessa elokuvassa juuri mihinkään, myöskään sen musiikkiin. Puoliverinen (1960) sen sijaan oli vakava ja laadukas elokuva, jossa Elviksellä oli riittävän vaativa rooli. Sitä seurasi jälleen heikompi Kapinallisen laulu (1961). Elvis teki elokuvia sopimuksensa mukaisesti vuoroin 20th Century Foxille ja Paramountille. Eksoottisissa paikoissa usein kuvatut elokuvat ja niiden soundtrack-albumit menestyivät tavanomaisuudestaan huolimatta hyvin, ja niistä Sininen Havaiji (1961) oli Elviksen suurin menestys.[19]

Elvis oli hittisingleistään ja menestyselokuvistaan huolimatta tyytymätön uransa suuntaan, sillä hän halusi olla laulaja eikä näyttelijä. Manageri Parker pystyi kuitenkin määräämään Elviksen uran suunnan ja pyrki maksimoimaan rahantulon teettämällä Elviksellä elokuvia toisensa jälkeen saman kaavan mukaan. Elvis sai levyttää aiempaa vähemmän, häntä ei päästetty konsertoimaan, eikä hän enää saanut käyttöönsä parhaita lauluntekijöitä. Parker oli hionut Elviksestä kaiken särmän, ja RCA jopa miksasi Parkerin käskystä Elviksen kappaleet salaa uusiksi korostaakseen hänen lauluääntään. Levytysten tason laskun myötä Elviksen suosio laulajana alkoikin vähentyä, ja häntä alettiin pitää entisenä suuruutena. Vuosien myötä myös hänen elokuviensa suosio hiipui.[20]

Elokuvasopimusten vuoksi Elvis teki vain muutamia oikeaa musiikkia sisältäviä levyjä elokuvien soundtrackien ohella. Elokuvavuosina Eversti Parker suhtautui penseästi suojattinsa oikean studioalbumin äänittämiseen, koska studioalbumi söi hänen mielestään aina soundtrack-levyn suosiota ja näin oikeiden studioalbumeiden teko 60-luvun alusta puoliväliin loppui lähes kokonaan. Seuraavaa oikean studioalbumin tekoa saatiin odottaa aina vuoteen 1966, jolloin keväällä Elvis äänitti Nashvillessä itselleen rakkainta musiikkia gospelia kokonaisen albumin. Edellisestä Elviksen gospelalbumista oli kulunut jo kuusi vuotta (His Hand in Mine, 1960) Uudesta How Great Thou Art -nimisestä albumista Elvis sai myös Grammy-palkinnon. Grammyja Elvis sai elinaikanaan kolme, ja hän sai ne kaikki gospelista. Menestys väheni 1960-luvun puolivälin jälkeen, kun elokuvamusiikki ei saanut riittävästi ostajia. Britanniassa menestys oli parempi kuin Yhdysvalloissa.

Paluu vuonna 1968[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis paluushow'ssaan 1968

Elviksen oli jouluna 1968 tarkoitus tehdä NBC:lle jouluohjelma joulupukiksi pukeutuneena. Tuottajaksi valittu Steve Binder päätti kuitenkin tuoda show’hun oikean Elviksen ja tehdä siitä rock and rollia laulavan Elviksen uudelleensyntymä. Elvis hyväksyi ajatuksen innokkaana, ja myös manageri Parker myöntyi. Show’hun tuli yksi livenä esitetty jamisessio; muut osuudet nauhoitettiin ennalta, ja Elvis esitti ne huulisynkalla. Elvis oli hoikka, ruskettunut ja pukeutunut mustaan nahkapukuun. ’68 Comeback Special sai loistavan vastaanoton niin yleisöltä kuin kriitikoiltakin, ja sitä pidettiin vedenjakajana Elviksen uralla. Ohjelman jälkeen Elvis ilmoitti aloittavansa jälleen konsertoinnin ja lopettavansa huonojen elokuvien tekemisen.[21]

Vuonna 1969 Elvis levytti singlet ”Suspicious Minds” ja ”In the Ghetto”, jotka toivat Elvikselle ensimmäiset kultalevyt neljään vuoteen. ”In the Ghetto” oli sikäli poikkeuksellinen Elviksen laulamaksi kappaleeksi, että siinä oli yhteiskunnallista sanomaa. Elvis oli aina vältellyt kappaleita, jotka saattaisivat vieraannuttaa osan kuulijoista.[22]

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Las Vegas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manageri Parker teki vuonna 1969 rahakkaan sopimuksen Las Vegasin International-hotellin kanssa neljän viikon konserttisarjasta, jossa oli kaksi esitystä päivässä. Elvis oli aluksi suhtautunut Vegasiin epäilevästi, mutta hänen äänensä oli hyvässä kunnossa ja esityksistä tuli hyvin suosittuja. International palkkasikin Elviksen 1970-luvun alkupuolella kerta toisensa jälkeen samanlaisille kuukauden mittaisille kiertueille. Ajan myötä esityksiin tuli musiikin lisäksi muitakin ohjelmanumeroita, kuten Elviksen karate-esityksiä ja pitkiä monologeja.[23]

Nixonin tapaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Richard Nixon ja Elvis Presley 21. joulukuuta 1970.

Joulukuussa 1970 Elvis kirjoitti kirjeen presidentti Richard Nixonille ja tarjoutui auttamaan tätä maata vaivaavien huumeiden ja kommunistien aiheuttamien ongelmien ratkaisemisessa. Hän pyysi tätä varten presidentiltä nimitystä Yhdysvaltain huumepoliisin virkamerkkiä kantavaksi agentiksi. Nixon myöntyi nopeasti tapaamiseen Valkoisessa talossa. Lahjaksi presidentille Elvis toi Colt-revolverin ja valokuvia, ja hän esitteli presidentille näytteitä poliisivirkamerkkien kokoelmastaan. Sitten Elvis pyysi Nixonia myöntämään hänelle huumepoliisin agentin virkamerkin. Nixon kertoi arvostavansa Elviksen halua olla avuksi ja myönsi tälle virkaluvan ja virkamerkin, ja Elvis halasi Nixonia kiitollisena.[24]

Levytykset ja konsertit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi Aloha from Hawaii Via Satellite (1973) oli Elviksen ensimmäinen listaykkösalbumi yhdeksään vuoteen.[25] 1970-luvun ahkeran keikkailun ja levyttämisten myötä syntyi myös konserttielokuvat Tämä on Elvis vuonna 1970, Elvis kiertueella vuonna 1972, joka palkittiin vuoden parhaan dokumentin Golden Globella ja Elvis in Concert vuonna 1977.

Elviksen 1970-luvun tavaramerkiksi muodostui hänen esiintymispukunsa.

Televisio-ohjelmasta Elvis: Aloha from Hawaii tuli ensimmäinen viihdeohjelma, joka välitettiin ympäri maailman satelliitin välityksellä. Konsertin toteuttaminen maksoi 2,5 miljoonaa dollaria, joka oli televisiolle tehdyn ohjelman ennätys. Ohjelma keräsi 1,5 miljardia katsojaa ja oli maailman katsotuin televisioohjelma aina 2000-luvulle asti. Nykyisin se on yhä katsotuin viihdeohjelma. Sen tuotto meni Kui Leen syöpäsäätiölle.

Elvis suostui manageri Parkerin painostamana vuonna 1977 CBS:n ehdotukseen konserttiensa kuvaamiseksi ja niiden kokoamiseksi talvella esitettäväksi televisio-ohjelmaksi. Ohjelmasta oli ollut puhetta jo vuonna 1975, mutta masentunut Elvis ei ollut halukas esiintymään kameroiden edessä.

Elviksen viimeiseltä kiertueelta kuvattiin kaksi konserttia. Omahan konsertti 19. kesäkuuta ja Rapid Cityn konsertti 21. kesäkuuta. Molemmat konsertit olivat loppuunmyytyjä. Omahassa yleisöä oli 10 604 ja Rapid Cityssä 10 000.[26][27] Ohjelma oli jälleen vuoden katsotuin TV-ohjelma, mutta se ei ehtinyt valmistua tähden elinaikana. Elviksen viimeinen konsertti oli 26. kesäkuuta 1977, Indianapoliksessa. Yleisöä oli 18 000 ja konsertti sai hyvät arvostelut.[28]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Elvis Presleyn kuolema

Elvis Presley löydettiin makaamasta kotinsa kylpyhuoneen lattialta iltapäivällä 16. elokuuta 1977. Hänet julistettiin kuolleeksi sairaalassa. Kuolinsyyksi ilmoitettiin sydämen toimintahäiriö.[29]

Presleyn hautajaiset pidettiin 18. elokuuta. Hänelle oli tehty ruumiinavaus, ja hänet oli palsamoitu. Hautajaisiin kutsuttiin ainoastaan Presleyn lähimmät ystävät ja sukulaiset.[30][31] Ihailijoita hautajaissaattueeseen kertyi jopa yli 100 000.[32]

Elviksen hauta Gracelandissa

Presley haudattiin Forest Hill hautausmaalle kryptaan äitinsä viereen. Elokuun lopulla Presleyn ruumis yritettiin varastaa. Tapauksen jälkeen Presley ja hänen äitinsä haudattiin Gracelandin Meditation Gardeniin.[33] Haudalla käy vuosittain yli 600 000 ihmistä.[34] Myös vuosittainen kynttiläkulkue kerää kymmeniätuhansia osanottajia hänen kuolinpäivänään.[35]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Graceland[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Graceland, Elviksen kotitalo Memphisissä

Maaliskuussa 1957 Elvis osti Gracelandin, suuren kartanon parikymmentä kilometriä Memphisin silloisen keskustan rajalta 100 000 dollarilla. Hän muutti kartanoon äitinsä, isänsä ja isoäitinsä kanssa. Äiti Gladys kuoli pian muuton jälkeen elokuussa 1958. Isä Vernon meni uusiin naimisiin, ja pariskunta asettui vuonna 1962 asumaan taloon Gracelandin takana. Vuosien varrella Elvis teki rakennukseen paljon laajennuksia ja muutostöitä. Gracelandiin Mietiskelytarhaan on haudattu Elvis, hänen vanhempansa ja isoäitinsä.[36]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis tapasi tulevan vaimonsa, ilmavoimien upseerin tyttären Priscilla Beaulieun ollessaan armeijassa Saksassa. Tyttö oli tällöin vasta 14-vuotias. He alkoivat seurustella, mutta lehdistölle Priscillan iäksi kerrottiin 16 vuotta. Priscilla muutti Saksasta Yhdysvaltoihin 1962 ja asettui pian asumaan Elviksen luo Gracelandiin. He menivät naimisiin vuonna 1967.[37] Heille syntyi tytär Lisa Marie vuonna 1968.[38] Elvis ja Priscilla erosivat 1973.[39]

Harrastukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis alkoi harrastaa karatea Saksassa armeija-aikoinaan, ja lajista tuli hänelle elinikäinen intohimo. Hän sai mustan vyön vuonna 1960 ja kahdeksannen danin mustan vyön vuonna 1974.[40] Elvis harrasti myös keräilyä: hän keräili autoja, etenkin Cadillaceja, moottoripyöriä ja muita kulkuneuvoja sekä koruja, poliisin virkamerkkejä ja tuliaseita, joita hän myös kantoi 1970-luvulla mukanaan turvallisuutensa vuoksi.[41]

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeijan vuoden 1958 lääkärintodistuksen mukaan Elvis oli tuolloin 183 senttimetriä pitkä ja painoi 77 kilogrammaa.[42]

Elvis alkoi armeijasta palattuaan kartella ihmisten huomiota, ja hän oli lähes täysin eristäytynyt Gracelandiin 1960-luvun loppuun mennessä. Priscilla Presleyn mukaan Elvis kärsi jopa hermoromahduksen. Hän uhkaili usein lopettavansa uransa, mutta velat ja rahalliset velvoitteet saivat hänet jatkamaan.[3]

Viimeisinä vuosinaan Elviksen terveys heikkeni. Hän lihoi ja turposi sekä kärsi ummetuksesta, viha- ja masennuskohtauksista ja käyttäytyi oudosti.[43] Hänellä oli viherkaihi, kohonnut verenpaine ja migreeni.[44] Hänellä oli vakavia unihäiriöitä ja jatkuvaa unettomuutta, jota lääkittiin vahvoilla unilääkkeillä.[45]

Elvis aloitti amfetamiiniin käytön jo armeija-aikoinaan.[3] Viimeisinä vuosinaan hän käytti myös runsaasti erilaisia reseptilääkkeitä, kuten rauhoittavia, kipulääkkeitä ja masennuslääkkeitä. Ruumiinavauksessa 1977 hänen elimistöstään löydettiin 14 eri lääkettä, esimerkiksi suuret määrät kodeiinia sekä morfiinia ja barbituraatteja.[43] Monet ovat syyttäneet Presleyn henkilökohtaista lääkäriä George Nichopoulosta potilaansa ylilääkitsemisestä.[44] Alkoholia Elvis ei juonut.[3] Elviksen terveyden heikkeneminen näkyi selvästi hänen viimeisissä konserteissaan.[3]

Hyväntekeväisyys ja anteliaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian Elviksen kuoltua hyväntekeväisyysjärjestöt huomasivat lahjoitussummien pienentyneen, kun yksi eniten lahjoittaneista yksityishenkilöistä oli kuollut. Joulua rakastanut Elvis valitsi joulun alla 50 hyväntekeväisyyskohdetta, joille lahjoitti merkittäviä summia, jopa 50 000 dollaria jokaiseen hyväntekeväisyyskohteeseen. Pelkästään joulukohteisiin Elvis lahjoitti yhteensä noin 60 miljoonaa dollaria. Lisa Marie Presley on jatkanut myöhemmin aktiivisesti hyväntekeväisyyden tukemista isänsä jalanjäljissä merkittävillä summilla.[46] Elvis osti ystävilleen ja sukulaisilleen jopa asuntoja ja autoja. Dick Grob kuvaili Elvistä ystävälliseksi, anteliaaksi ja henkiseksi mieheksi. Yksi Dick Grobin työtehtävistä oli kantaa mukanaan kymmenentuhannen dollarin rahasäkkiä, jotta Elvis voisi lahjoittaa rahaa huono-osaisille. Grob todisti kerran, miten Elvis osti tuntemattomalle vanhalle naiselle kiiltävän uuden Cadillacin tietämättä edes, omistiko nainen ajokorttia. Grobin mukaan Elvis rakasti seurata ihmisten reaktioita hänen lahjoituksiinsa. Elvis kuulemma antoi paidankin päältään, jos niikseen tuli. Valitettavasti tätä hänen luonteenpiirrettään alkoivat sekä kaverit että lähipiiri käyttää hyväkseen, sanoi Grob.[47][48]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis Presleytä kutsutaan yleisesti ”Rock and rollin kuninkaaksi”. Elvistä pidetään yhtenä rockmusiikin merkittävimmistä esiintyjistä 1950-luvulta kuolemaansa asti. Elvis oli 1950-luvun johtava teini-idoli ja suuri kulttuurisen muutoksen käynnistäjä. Hänestä tuli lukemattomien esiintyjien ja muusikoiden tärkeä vaikuttaja aikalaisistaan rock and roll -laulajista myöhempiin rock- ja popartisteihin kuten John Lennon ja Bruce Springsteen.[1] Rolling Stone -lehti on nimennyt Elviksen kaikkien aikojen kolmanneksi suurimmaksi laulajaksi.[49]

Suhtautuminen Elvikseen vaihteli etenkin 1950-luvulla ihailusta halveksuntaan. Arvostelijat syyttivät häntä nuorisorikollisuuden lietsonnasta, hänen laulutapansa ja lavaliikehdintänsä oli joidenkin mielestä rivoa, ja jotkut tuomitsivat hänen tapansa yhdistää mustaa ja valkoista musiikkia.[1]

Levynmyynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis Presleyn levyjä on myyty maailmanlaajuisesti arvioiden mukaan noin 2,5 miljardia. Tämä tekee hänestä kaikkien aikojen myydyimmän artistin.[50] Vuonna 2013 internet-palvelu SoundExchangen mukaan Elvis Presley on internetin ladatuin musiikkiartisti.[51]

Ansiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis Presley ansaitsi elinaikanaan yli miljardi dollaria[52], vaikka manageri Parker sai kaikista tuotoista 50 %. Presley oli 1960-luvulla eniten veroja maksanut yhdysvaltalainen. 1970-luvulla hän myi manageri Parkerin ehdotuksesta oikeudet musiikkijulkaisuihinsa, jotka ovat tähän päivään mennessä tuottaneet miljardeja, mutta niistä ei maksettu Presleylle enää sopimuksen jälkeen. Silti Presley on ollut lähes aina kuolemansa jälkeen yksi parhaiten ansaitsevista vainajista.

Vuonna 2005 Elvis ansaitsi 45 miljoonaa dollaria ja oli parhaiten ansaitseva vainaja. 45 miljoonaa dollaria on vain perikunnalle tuleva summa. Lokakuussa 2006 vuonna 1994 kuollut Kurt Cobain kuitenkin voitti hänet ansaitsemalla 50 miljoonaa dollaria. Vuonna 2007 Elvis otti jälleen ykköspaikan parhaiten ansaitsevista vainajista, John Lennon oli toisena. Vuonna 2009 kuollut Michael Jackson nousi kuolemansa jälkeen eniten ansaitsevaksi vainajaksi. Elvis on ansainnut satoja miljoonia kuolemansa jälkeen.[53] Vuonna 2015 Elvis ansaitsi 55 miljoonaa dollaria ja oli toiseksi parhaiten ansaitseva vainaja.[54]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presleyn tähti Hollywood Walk of Famella.

Elvikselle myönnettiin kolme Grammy-palkintoa vuosina 1967, 1971 ja 1975[55] ja American Music Awards palkinto vuonna 2000. Presleyllä on myös eniten kultalevyjä (90), platinalevyjä (52) ja timanttilevyjä (25).[56][57] Hänet valittiin Hollywood Walk of Fameen vuonna 1960,[58] Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1986, Country Music Hall of Fameen vuonna 1998,[59] Gospel Music Hall of Fameen vuonna 2001,[60] UK Music Hall of Fameen vuonna 2004,[61] Rockabilly Hall of Fameen vuonna 2007,[62] Hit Parade Hall of Fameen vuonna 2007,[63] Las Vegas Walk of Starsiin vuonna 2008,[64] America's Pop Music Hall of Fameen vuonna 2013[65] ja The Official Rhythm & Blues Music Hall of Fame Museumiin vuonna 2015.[66]

Tuotanto ja esiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis esitti uransa aikana lähes 1 100 konserttia, joista kaikki Yhdysvalloissa kolmea Kanadan-konserttia ja yhtä armeijaloman aikaista improvisoitua Pariisin-esiintymistä lukuunottamatta.[3] Elvis levytti kaikkiaan noin 800 laulua ja 71 albumia.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[67]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis näytteli urallaan 31 elokuvassa vuosina 1956–1969. Lisäksi hän teki kaksi dokumenttielokuvaa ja kolme televisio-ohjelmaa.

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1956 Rakasta minua hellästi Love Me Tender Clint Reno
1957 Kiihkeitä rytmejä Loving You Jimmy Tompkins / Deke Rivers
Rock'n roll -suosikki Jailhouse Rock Vince Everett
1958 Kitara kainalossa King Creole Danny Fisher
1960 Café Europa G.I. Blues Tulsa McLean
Puoliverinen Flaming Star Pacer Burton
1961 Kapinallisen laulu Wild in the Country Glenn Tyler
Sininen Havaiji Blue Hawaii Chad Gates
1962 Elä elämäsi laulaen Follow That Dream Toby "Tobe" Kwimper
Nyrkkeilysankari Kid Galahad Kid Galahad Walter Gulick / Dustin Holmes
Tyttöjä! Tyttöjä! Tyttöjä! Girls! Girls! Girls! Ross Carpenter
1963 Sydän tarjolla It Happened at the World's Fair Mike Edwards
Rytmiä ja riemua Acapulcossa Fun in Acapulco Mike Windgren
1964 Suukottelevat serkut Kissin' Cousins Josh Morgan / Jodie Tatum
Viva Las Vegas! Viva Las Vegas Lucky Jackson
Huoleton kulkuri Roustabout Charlie Rogers
1965 Tyttöjen Elvis Girl Happy Rusty Wells
Kutita minua Tickle Me Lonnie Beale / Panhandle Kid
Elvis ja 1001 yötä Harum Scarum Johnny Tyronne
1966 Frankie ja Johnny Frankie and Johnny Johnny
Hula-hula paratiisi Paradise, Hawaiian Style Rick Richards
Loma Kaliforniassa Spinout Mike McCoy
1967 Kalifornian paratiisi Easy Come, Easy Go Ted Jackson
Ansa Elvikselle Double Trouble Guy Lambert
Vauhtia ja vedenneitoja Clambake Scott Hayward / Tom Wilson
1968 Painu pois, Joe Stay Away, Joe Joe Lightcloud
Speedway – vauhtihullut Speedway Steve Grayson
Tytöstä tyttöön Live a Little, Love a Little Greg Nolan
1969 Charro! Charro! Jess Wade
Tytöistä on pelkkää harmia The Trouble with Girls Walter Hale
Change of Habit Change of Habit Tohtori John Carpenter

[68]

Konserttielokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1970 Tämä on Elvis! Elvis: That's the Way It Is Omana itsenään
1972 Elvis kiertueella Elvis on Tour

Televisiokonserttielokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1968 ’68 Comeback Special Elvis Omana itsenään
1973 Elvis: Aloha from Hawaii Elvis: Aloha from Hawaii
1977 Elvis konsertissa Elvis in Concert

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bagh, Peter von: Elvis! Amerikkalaisen laulajan elämä ja kuolema. Helsinki: Love kirjat, 1977 (3. painos 1999). ISBN 951-835-006-X.
  • Heatley, Michael & Leonard, Deke: Elvis. (alkuteos Elvis, 2011). Suom. Pasi Rakas Jääskeläinen. Helsinki: Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-8605-4.
  • Rekala, Pertti: Elvis Presley: elämä ja musiikki. Helsinki: Tammi, 1991. ISBN 978-951-30-9716-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Dave Marsh: Elvis Presley Encyclopædia Britannica. Viitattu 9.1.2017. (englanniksi)
  2. Heatley 2011, s. 8–10.
  3. a b c d e f g h i j k l m Elvis Presley Bio Rolling Stone. Viitattu 8.1.2017.
  4. Heatley 2011, s. 10–11.
  5. a b Heatley 2011, s. 11.
  6. Heatley 2011, s. 17–25, 30.
  7. Heatley 2011, s. 25, 33.
  8. Heatley 2011, s. 25.
  9. Heatley 2011, s. 45.
  10. Heatley 2011, s. 33, 48–54.
  11. Heatley 2011, s. 55–57.
  12. Heatley 2011, s. 60.
  13. Heatley 2011, s. 60–63.
  14. Heatley 2011, s. 15.
  15. Heatley 2011, s. 98–105.
  16. Heatley 2011, s. 78, 109.
  17. Heatley 2011, s. 76–87.
  18. Heatley 2011, s. 108–115.
  19. Heatley 2011, s. 118–123.
  20. Heatley 2011, s. 126–127.
  21. Heatley 2011, s. 140–147.
  22. Heatley 2011, s. 165–168.
  23. Heatley 2011, s. 168–171.
  24. Heatley 2011, s. 156–161.
  25. Heatley 2011, s. 171.
  26. http://www.elvisconcerts.com/concerts/Concert_expand.php?id=1140
  27. http://www.elvisconcerts.com/concerts/Concert_expand.php?id=1142
  28. The Indianapolis Star, 26.6.1977, Rita Rose, Elvis performs in true Presley style before 18,000
  29. Heatley 2011, s. 174–175.
  30. http://elvispresleynews.com/elvisfuneral/
  31. Steele, Jonathan: Royal funeral for king of rock The Guardian. 19.8.1977. Viitattu 29.7.2013. (englanniksi)
  32. Steele, Jonathan: Royal funeral for king of rock The Guardian. 19.8.1977. Viitattu 29.7.2013. (englanniksi)
  33. Guralnick, Peter: Careless Love: The Unmaking of Elvis Presley. , 1999. ISBN 0-316-33297-6.. (englanniksi)
  34. Top 10 Celebrity Grave Sites: Elvis Presley Time.com. Viitattu 29.7.2013. (englanniksi)
  35. Elvis Death: Thousands of Fans Head To Graceland Vigil Huffington Post. Viitattu 29.7.2013. (englanniksi)
  36. Heatley 2011, s. 66–69.
  37. Heatley 2011, s. 69, 90–94, 127.
  38. Heatley 2011, s. 69.
  39. Heatley 2011, s. 171.
  40. Elvis Presley Karate Elvispresleymusic.com.au
  41. Susan Doll: Elvis Presley Biography: Elvis Presley's Physical and Mental Decline How Stuff Works Entertainment. Viitattu 6.1.2017.
  42. http://photos.elvispresleymusic.com.au/images/army/discharge_orders_214_form_large.jpg
  43. a b S. Robert Lathan: Celebrities and substance abuse 2009. Baylor University. Medical Center. Viitattu 6.1.2017.
  44. a b Channel 5: Autopsy: The Last Hours of Elvis Presley (2014)
  45. DNA analysis reveals genetic heart defect that could have killed Elvis Daily Mail 25.3.2014
  46. Presley Charitable Foundation Presley Charitable Foundation. Viitattu 11.4.2014. (englanniksi)
  47. Elviksen henkivartija saapuu Suomeen: Tapasi kuninkaan juuri ennen kuolemaa Iltalehti.fi. 7.1.2014. Viitattu 11.4.2014.
  48. http://www.hs.fi/ihmiset/Elviksen+henkivartija+kantoi+kymmenentuhannen+rahas%C3%A4kki%C3%A4+H%C3%A4n+osti+tuntemattomalle+Cadillacin+/a1399267153487?sivu=2
  49. 100 Greatest Singers of All Time Rolling Stone. 2.12.2010. Viitattu 9.1.2017.
  50. Elvis Presleyn kuolemasta 35 vuotta 16.08.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.8.2012.
  51. USA Today, 3.10.2013, Elvis Presley tops list of digitally streamed artists
  52. http://trialandheirs.com/blog/celebrities/celebrity-legacies-fleecing-elvis-presley-estate
  53. Irene Naakka: Michael Jackson tienaa huimia summia edelleen Iltalehti.fi. Viitattu 3.7.2011.
  54. http://www.kauppalehti.fi/uutiset/forbes-listasi-parhaiten-tienaavat-kuolleet-julkkikset/zzAHKr4C
  55. http://elvis.com/music/studio-albums
  56. http://www.riaa.com/goldandplatinum.php?content_selector=top-artist-tallies
  57. http://elvis.com/about/bio
  58. http://www.walkoffame.com/elvis-presley
  59. Country Music Hall of Fame Viitattu 29.4.2012. (englanniksi)
  60. http://www.gmahalloffame.org/inductees-archive/
  61. http://www.everyhit.com/halloffame.html
  62. http://www.rockabillyhall.com/Certificates.html
  63. http://hitparadehalloffame.com/1339-2/
  64. http://bigelvislasvegas.com/Big_Elvis_Main2/Las_Vegas_Review_Journal-Elvis.html
  65. http://www.americaspopmusichalloffame.org/#!inductees/cd9g
  66. http://rhythmandblueshof.com/inductees/
  67. http://www.elvis.com.au/presley/music/elvis_albums.html#sthash.YKx03YZx.dpbs
  68. Heatley 2011, s. 183–185.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Guralnick, Peter: Nuori Elvis. Viimeinen juna Memphisiin. (Last Train to Memphis. The Rise of Elvis Presley, 1994.) Suomentanut J. Pekka Mäkelä. Helsinki: Like, 1997. ISBN 951-578-481-6.
  • Guralnick, Peter: Elvis. Graceland. (Careless Love. The Unmaking of Elvis Presley, 1999.) Suomentanut J. Pekka Mäkelä. Helsinki: Like, 2000. ISBN 951-578-790-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elvis Presley.