Elvis Presley

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Elvis” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan sivulla Elvis (täsmennyssivu).
Elvis Presley
Elvis Presley promoting Jailhouse Rock.jpg
Presley Jailhouse Rock -elokuvan promootiokuvassa vuonna 1957
Syntynyt 8. tammikuuta 1935, Tupelo, Mississippi
Kotoisin Graceland, Memphis, Tennessee
Kuollut 16. elokuuta 1977 (42 vuotta), Memphis, Tennessee
Aktiivisena 1953–1977
Tyylilajit rock and roll, pop, rockabilly, country, blues, gospel, rhythm and blues
Laulukieli englanti
Ammatit laulaja, muusikko, näyttelijä, tuottaja,[1] sovittaja[2]
Soittimet laulu, kitara, bassokitara, piano[1]
Kitarat Martin D-28
Gibson J-200
Gibson EBS-1250[3]
Gibson Super 400
Gibson Dove
Gretsch Country Gentleman[4]
Fender Telecaster[5]
Levy-yhtiöt Sun Records, RCA Records
Kotisivut elvis.com
Nimikirjoitus


Elvispresley-logo.svg


Elvis Aaron Presley (8. tammikuuta 1935 Tupelo, Mississippi16. elokuuta 1977 Memphis, Tennessee) oli yhdysvaltalainen laulaja, muusikko ja elokuvanäyttelijä. Häntä kutsutaan yleisesti ”rock and rollin kuninkaaksi” tai ”kuninkaaksi”. Hänet tunnetaan maailmanlaajuisesti pelkällä ensimmäisellä etunimellään Elvis. Hän on kaikkien aikojen myydyin artisti, ja häntä pidetään yhtenä 1900-luvun populaarikulttuurin tunnetuimpana ja merkittävimpänä henkilönä. Elviksen ansiosta afroamerikkalaiseen rhythm and bluesiin pohjautuva rock and roll -musiikki nousi yleiseen suosioon. Hän oli 1950-luvun johtava teini-idoli ja seksisymboli sekä suuri kulttuurisen muutoksen käynnistäjä.

Elvis aloitti levytysuransa Memphisissä 1954, ja hänestä tuli rock and rollin suosituimpia esittäjiä. Hän näytteli 1950-luvulla myös useassa menestyselokuvassa. Asepalvelus katkaisi Elviksen uran 1958. Palattuaan armeijasta kaksi vuotta myöhemmin hän näytteli useissa elokuvissa mutta levytti aiempaa vähemmän.

Vuoden 1968 televisiokonsertti nosti Elviksen jälleen suosioon myös laulajana. Sen jälkeen hän jätti elokuvissa näyttelemisen ja esiintyi useiden vuosien ajan erityisesti Las Vegasissa. Vuoden 1973 hyväntekeväisyyskonsertista tuli maailman katsotuin televisio-ohjelma. Elvis kuoli kotonaan 42-vuotiaana vuonna 1977.

Elvistä pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen taitavimmista ja merkittävimmistä laulajista. Elvis oli yksi rockmusiikin ensimmäisistä tunnetuista esittäjistä ja sen tyylin luojista. Häntä pidetään yhtenä rockmusiikin merkittävimmistä esiintyjistä 1950-luvulta kuolemaansa asti. Hänestä tuli lukemattomien esiintyjien ja muusikoiden tärkeä vaikuttaja aikalaisistaan rock and roll -laulajista myöhempiin rock- ja popartisteihin.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis Presleyn synnyinkoti Tupelossa

Elvis Aaron Presley syntyi 8. tammikuuta 1935 Tupelossa Mississippissä Vernon ja Gladys Presleyn perheeseen. Hänen kaksosveljensä Jesse Garon syntyi kuolleena. Perhe oli köyhä ja muutti usein. Velkoihin ajautunut Vernon vaihtoi työpaikkaa usein ja oli toistuvasti sosiaaliavun varassa. Gladys työskenteli tekstiilialan yrityksessä pienellä palkalla. Perhe kuului helluntalaiseen First-Assembly of God -seurakuntaan, jonka jumalanpalvelusten kiihkeät saarnamiehet ja mustilta vaikutteita saanut musiikki tekivät nuoreen Elvikseen vaikutuksen.[6]

Presleyt muuttivat Memphisiin Tennesseehen, kun Elvis oli 13-vuotias. Memphisissä perhe asui vuoden ajan eri täysihoitoloissa, kunnes vuonna 1949 siirtyi kunnalliseen vuokrataloon kaupungin pohjoispuolelle Lauderdale Courtsiin. Elvis lauloi jo tuolloin julkisesti ja oli voittanut kymmenvuotiaana maatalousnäyttelyssä ensimmäisen tai toisen[7] palkinnon laulamalla laulun ”Old Shep”. Vernon ja Gladys ostivat pojalleen kitaran 11-vuotis-syntymäpäivälahjaksi, koska heillä ei ollut varaa ostaa Elviksen toivomaa polkupyörää.[8] Elvis kuunteli musiikkia countrysta viihdemusiikkin ja bluesiin sekä tutustui Memphisin elävään musiikkiin, jota esittivät pääasiassa mustat muusikot. Hän rakasti myös sarjakuvia.[9]

Elvis kävi L. C. Humesin lukiota, jossa hänet tunnettiin pitkätukkaisena ja värikkäästi pukeutuvana. Perheen rahatilanne kohentui ja Presleyt pystyivät muuttamaan pois vuokrataloalueelta. Elvis valmistui lukiosta 1953. Hän meni töihin Crown Electric Companylle ja eteni sähköliikkeen kuorma-auton kuskiksi. Samanaikaisesti hän opiskeli sähköasentajaksi.[10][11] Hän suunnitteli rekkakuskin uraa.[7]

Laulajanura 1950-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis Sun Recordsin promootiokuvassa vuonna 1954

Kesällä 1953 Elvis kävi Sun Recordsin äänityspalvelussa ja äänitti äitinsä syntymäpäivälahjaksi kitaralla säestämänsä versiot hiteistä ”My Happiness” ja ”That’s When Your Heartaches Begin”.[11] Tammikuussa 1954 hän kävi äänittämässä vielä kaksi laulua lisää, ”Casual Love Affair” ja ”I'll Never Stand in Your Way”.[7]

Sunin johtaja Sam Phillips oli etsinyt ”valkoista miestä, joka kuulostaisi mustalta”. Elviksen ensimmäiset äänitykset Sunin studiolla olivat olleet balladeja, ja Elvis tekikin Phillipsiin aluksi vaikutuksen vain balladilaulajana. Äänitettyään ensimmäiset neljä omakustannettaan Elvis sai kuusi kuukautta myöhemmin kutsun takaisin studiolle, ja Phillips laittoi hänet laulamaan kolmen tunnin aikana lähes kaikki osaamansa kappaleet. Seuraavaan sessioon 5. heinäkuuta 1954 otettiin mukaan kitaristi Scotty Moore ja basisti Bill Black, jotka olivat edellispäivänä tavanneet Elviksen ja selvittäneet Phillipsin pyynnöstä, mitä Elvis oli miehiään. Elvis kokeili laulaa aluksi lähinnä balladeja. Äänitystauon aikana hän alkoi lauleskella omaa versiotaan kappaleesta ”That’s All Right (Mama)”. Elviksen tapa laulaa kappale mustien tyylillä teki vaikutuksen Sam Phillipsiin. Myös Moore ja Black toivat kappaleeseen uudenlaiselta kuulostavan soittotavan, ja esitystä pidetään ensimmäisenä rockabilly-kappaleena. Phillips äänitti esityksen, ja se soitettiin pian WHBQ-radioasemalla. Sadat kuuntelijat soittivat ohjelman aikana radioasemalle pyytääkseen, että kappale soitettaisiin uudelleen. Elvis haettiin paikalle elokuvateatterista, ja tiskijukka Dewey Phillips haastatteli häntä ohjelmassa.[12] ”That’s All Right (Mama)” -single sai toiselle puolelleen kappaleen ”Blue Moon of Kentucky”, ja single oli paikallinen menestys.[7]

Rolling Stone -lehti esitti vuoden 2004 artikkelissaan, että Elvis Presleyn levytys kappaleesta ”That's All Right” on maailman ensimmäinen rock and roll -levy.[13]

Ensimmäiset konserttiesiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis esiintymässä Tampassa 1950-luvulla

Elvis alkoi esiintyä livenä Mooren ja Blackin kanssa, ja myöhemmin yhtyeeseen liittyi myös rumpali D. J. Fontana.[14] Yhtyeen ensimmäinen esiintyminen oli 17. heinäkuuta 1954 memphisiläisellä Bon Air Clubilla.[15] Elviksen esiintymiset olivat alusta asti hyvin epätavallisia ja huomiota herättäviä. Hän pukeutui hyvin värikkäästi ja kampasi hiuksensa hiusrasvalla taakse. Hän kehitti ennennäkemättömän esiintymistyylin, jolla oli hyvin innostava vaikutus etenkin nuoreen naisyleisöön. Hän flirttaili yleisölleen, heilutti lanteitaan, vispasi jalkojaan ja värisi koko kehollaan, ja hän käsitteli mikrofonia hellästi kuin rakastettuaan.[16] Elvis itse sanoi omasta lavaliikkumisestaan: ”Jos pitää rock'n'roll-musiikista, jos tuntee sen sisimmässään, ei voi muuta kuin liikkua sen tahtiin. Minulle käy juuri niin. En mahda sille mitään.”[17]

Elvis esiintyi yhtyeineen Louisiana Hayride -radio-ohjelmassa viikoittain lokakuusta 1954 joulukuuhun 1956.[18]

Musiikkityyli ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radion tiskijukilla oli aluksi vaikeuksia luokitella Elviksen musiikki johonkin tiettyyn kategoriaan, sillä Elvis yhdisteli musiikissaan eri tyylilajeja. Joidenkin countryasemien mukaan Elviksen musiikki oli niillä soitettavaksi liian karheaa tai mustaa, mutta joidenkin r'n'b-asemien mukaan hän oli liian hillbillyä. Elvis käytti myös laulaessaan hyvin omalaatuisia kikkoja kuten sopertamista, muminaa ja epätavallisia painotuksia, ja hänen äänensä eli musiikin mukana. Elvis itse kertoi saaneensa laulutyylinsä kuuntelemalla etelän värillisiä gospelkvartetteja.[19] Elviksen Sunille 1954–1955 levyttämien viiden singlen a-puolella oli aina kantrikappale ja b-puolella rhythm and blues -kappale.[20] Elviksen vuosina 1954–1958 levyttämistä 110 laulusta 27 edusti rock and rollia, 27 rhythm and bluesia, 34 valtavirtapoppia, 17 country and westerniä ja viisi gospelia.[21]

Elvis soitti rytmikitaraa jokaisessa Sunin äänityssessiossaan ja myöhemmin myös joillain RCA:n levytyksillään. Elviksen soolokitaristi Scotty Mooren mukaan Elviksellä oli kitaristina hyvä rytmitaju, vaikka hän ei kaikkia sointuja tuntenutkaan. Esiintyessään Elvis saattoi joskus käyttää kitaraansa enemmän rekvisiittana kuin soittimena.[22] Elvis itse sanoi omasta kitaran soittamisestaan: ”Luin yhdestä lehdestä, että en osaa soittaa sointuakaan kitaralla ja toisesta lehdestä samalla viikolla, että olen maailman mahtavin kitaristi. Molemmat näistä tarinoista ovat väärässä.”[23] Elvis soitti myös pianoa ja bassoa joillain levytyksillään. Elvis soitti pianoa joskus myös konserteissaan. Elvis toimi aina tuottajana levytyksillään[1] ja joskus myös sovittajana.[2] Elviksen äänityyppiä on kuvailtu hyvin epätavalliseksi. Useimmiten hänet luokitellaan baritoniksi mutta hän pystyi tämän lisäksi laulamaan kuin bassobaritoni, tenori ja basso. Hänen äänialaansa on kuvailtu myös poikkeuksellisen laajaksi.[24]

Elvis otti ulkonäköönsä vaikutteita ihailemaltaan elokuvatähti Tony Curtisilta. Hän kampasi hiuksensa samanlaiseen vaikkakin pitempään ankanpyrstökampaukseen kuin Curtis, värjäsi ne ruskeasta mustiksi sekä korosti silmiään ripsivärillä.[25][26]

Manageri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elviksen manageri oli aluksi Scotty Moore ja vuoden 1955 alusta tiskijukka Bob Neal.[7] Hänen jälkeensä Elviksen manageriksi ryhtyi ”Eversti” Tom Parker. Parker sai neuvotelluksi Elvikselle sopimuksen suuren RCA Victor -levy-yhtiön kanssa, joka osti Presleyn oikeudet marraskuussa 1955. Parker pysyi Elviksen managerina tämän kuolemaan 1977 asti.[27] Parker sai hyvin suuren vallan Elviksen uran hallinnassa, ja hänen osuutensa Elviksen tuloista nousi jopa 50 prosenttiin.[28][29] Parker ei koskaan päästänyt Elvistä esiintymään ulkomailla, mikä johtui ilmeisesti osittain Parkerin omista maastapoistumisongelmista.[30]

Nousu kansalliseen maineeseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis ensimmäisen kultalevynsä kanssa vuonna 1956

Elvis oli vuonna 1955 vielä vain paikallisesti tunnettu countrylaulaja. Syyskuussa hänen singlensä ”Mystery Train” nousi countrylistan ykköseksi.[7] Elviksen ensimmäinen Billboard-listaykkössingle oli RCA:lle tammikuussa 1956 levytetty ”Heartbreak Hotel”. Maaliskuussa 1956 häneltä julkaistiin hänen ensimmäisen albuminsa Elvis Presley, joka nousi Yhdysvaltain albumilistan ykköseksi. Myös lokakuussa samana vuonna julkaistu albumi Elvis nousi listaykköseksi. Heinäkuussa 1957 julkaistu albumi Loving You nousi myös listaykköseksi. Albumeilla on sekä rock and roll -esityksiä että balladeja.[31] Elviksen listaykkössinglejä vuosien 1956–1957 ajalta olivat ”Heartbreak Hotelin” lisäksi ”I Want You, I Need You, I Love You”, ”Don't Be Cruel”, ”Hound Dog”, ”Love Me Tender”, ”Too Much”, ”All Shook Up”, ”Teddy Bear” ja ”Jailhouse Rock”.[32]

Huomioiminen Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1956 Elvis huomioitiin jo Yleisradionkin ohjelmissa Suomessa. Yhdysvalloissa opintomatkalla käynyt toimittaja Paavo Noponen kertoi radion kuuntelijoille hiljattain läpimurron tehneestä Elvis Presleystä, joka esiintyessään ”karjuu tai uikuttaa väännellen väkivaltaisesti itseään ja ääntään. Hänen vartaloliikkeensa olivat herättäneet sensorit, ja paikoin häntä oli uhattu jopa vankilalla, ellei esiintymistyyli muutu hillitymmäksi. Nuorisojohtajat, papisto ja useat vanhemmat ovat tuominneet hänet sanoja säästämättä.”[33][34]

Televisioesiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elviksen ensimmäinen televisioesiintyminen oli paikallistelevision Louisiana Hayride -ohjelmassa maaliskuussa 1955.[7] Sen jälkeen hän esiintyi usein televisiossa.[35] Lehdistö suhtautui vallankumouksellisesti esiintyneeseen Elvikseen kaksijakoisesti: jotkut kriitikot pitivät häntä jännittävimpänä uutena esiintyjänä, mutta toiset pitivät häntä vitsinä. The Milton Berle Show’ssa nähty korostetun seksuaalinen versio ”Hound Dogista” innosti yleisöä mutta aiheutti seuraavana päivänä lehdistössä syytöksiä vulgaariudesta ja hävyttömyydestä. The Ed Sullivan Show’ssa Elvistä kuvattiinkin sen jälkeen vain vyötärön yläpuolelta.[36]

Ensimmäiset elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis ja Debra Paget Rakasta minua hellästi -elokuvan promootiokuvassa vuonna 1956

Elvis näytteli 1950-luvulla neljässä elokuvassa, joissa hän myös lauloi. Elokuvista tuli suuria yleisösuosikkeja Elvis-fanien ansiosta. Rakasta minua hellästi (1956) on mustavalkoinen lännenelokuva. Siinä Elvis laulaa neljä laulua, mukaan lukien hitiksi noussut ”Love Me Tender”, jonka mukaan elokuva viime hetkellä nimettiin. Kiihkeitä rytmejä (1957) on värielokuva, jonka juoni perustuu löyhästi Elviksen oman suosion nousuun. Rock’n roll -suosikki (1957) on draamaelokuva vankilasta vapautuvasta nuorukaisesta, josta tulee ammattilaulaja. Elokuva sisältää Leiber & Stoller -lauluntekijäkaksikon kappaleita, kuten hitiksi noussut nimikappale ”Jailhouse Rock”. Elokuva oli Elviksen mukanaolon ansiosta yksi vuoden katsotuimmista elokuvista. Kitara kainalossa (1958) on vahva draama, joka kertoo Elviksen näyttelemästä yökerholaulajasta, joka joutuu alamaailman syövereihin. Elviksen esittämä tunnuskappale ”King Creole” nousi hitiksi.[37]

Armeija-aika 1958–1960[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elviksen ura katkesi kahdeksi vuodeksi asepalveluksen takia. Hän aloitti palveluksen maaliskuussa 1958 ja kotiutui maaliskuussa 1960.[38] Elvis kävi peruskoulutuksen Fort Hoodissa ja sai sen jälkeen siirron Länsi-Saksaan kolmannen panssaridivisioonan 2. keskiraskaaseen panssaripataljoonaan. Elvis saapui laivalla Saksaan lokakuussa 1958 ja siirtyi Friedburgin tukikohtaan Frankfurtin pohjoispuolella. Hänen annettiin asua tukikohdan ulkopuolella Bad Nauheimissa. Vuokrataloonsa hän alkoi kutsua seurakseen lähipiiriään Memphisistä; Saksassa ryhmästä alettiin käyttää nimitystä ”Memphisin mafia”. Elvis ei käynyt koko Saksassa olonsa aikana kertaakaan Yhdysvalloissa.[39]

Elviksen ollessa armeijassa manageri Parker piti Elviksen suosiota yllä julkaisemalla singlejä, joita Elvis oli äänittänyt ennen lähtöään. Muutama näistäkin singleistä nousi listaykköseksi, kuten ”Don't”, ”Hard Headed Woman” ja ”A Big Hunk o’ Love”.[7]

Näyttelijänura 1960-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis siirtyi armeijasta reserviin maaliskuussa 1960, ja fanit ottivat hänet innokkaasti vastaan. Hän kävi saman kuun lopussa Nashvillessä levyttämässä. Näissä sessioissa hän äänitti paluualbuminsa Elvis Is Back! sekä useita listaykkössinglejä kuten ”Stuck on You”, ”Are You Lonesome Tonight?”, ”It's Now or Never”, ”Surrender” ja ”Good Luck Charm”.[7] Levytyspäivien välissä Elvis lauloi Frank Sinatran vieraana ja duettona tämän kanssa televisiospesiaalissa Frank Sinatran tervetuliaisjuhla Elvis Presleylle. Sinatra piti rockista yhtä vähän kuin ennenkin, mutta kertoi ajattelevansa, että Elvis todella uskoo siihen mitä tekee. Elviksen lauluääni oli tallella, mutta hänen esiintymisensä oli hillitympää kuin 1950-luvulla.[40]

Ursula Andress, Elvis ja Elsa Cárdenas Rytmiä ja riemua Acapulcossa -elokuvan promootiokuvassa vuonna 1963

Elvis jatkoi myös elokuvien tekemistä ja aloitti viidennen elokuvansa Café Europa kuvaukset huhtikuussa 1960. Elvis ei kuitenkaan ollut tyytyväinen heppoisessa elokuvassa juuri mihinkään, myöskään sen musiikkiin. Elokuvan soundtrack-albumi G.I. Blues nousi kuitenkin listaykköseksi sekä Yhdysvalloissa että Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Elokuvassa ollut kappale ”Wooden Heart” julkaistiin singlenä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja se oli listaykkönen kuuden viikon ajan. Puoliverinen (1960) sen sijaan oli vakava ja laadukas elokuva, jossa Elviksellä oli riittävän vaativa rooli. Sitä seurasi jälleen heikompi Kapinallisen laulu (1961). Elvis teki elokuvia sopimuksensa mukaisesti vuoroin 20th Century Foxille ja Paramountille. Eksoottisissa paikoissa usein kuvatut elokuvat ja niiden soundtrack-albumit menestyivät tavanomaisuudestaan huolimatta hyvin, ja niistä Sininen Havaiji (1961) oli Elviksen suurin menestys.[41] Elokuvassa ollut balladi ”Can't Help Falling in Love” nousi hitiksi ja siitä muodostui myöhemmin Elviksen 1970-luvun konserttien päätöskappale.[42] Tyttöjä! Tyttöjä! Tyttöjä! (1962) oli ehdolla Golden Globe palkinnon voittajaksi musikaalien sarjassa. Laurel-palkinnon raati listasi elokuvan vuoden kolmanneksi parhaaksi musiikkielokuvaksi ja Elviksen vuoden toiseksi parhaaksi miespääosan esittäjäksi musiikkielokuvien sarjassa.[43]

Elvis oli hittisingleistään ja menestyselokuvistaan huolimatta tyytymätön uransa suuntaan, sillä hän halusi olla esiintyvä laulaja eikä näyttelijä. Manageri Parker pystyi kuitenkin määräämään Elviksen uran suunnan ja pyrki maksimoimaan rahantulon teettämällä Elviksellä elokuvia toisensa jälkeen saman kaavan mukaan. Elvis sai levyttää aiempaa vähemmän, häntä ei päästetty konsertoimaan, eikä hän enää saanut käyttöönsä parhaita lauluntekijöitä. Parker oli hionut Elviksestä kaiken särmän, ja RCA jopa miksasi Parkerin käskystä Elviksen kappaleet salaa uusiksi korostaakseen hänen lauluääntään. Levytysten tason laskun myötä Elviksen suosio laulajana alkoikin vähentyä, ja häntä alettiin pitää entisenä suuruutena. Vuosien myötä myös hänen elokuviensa suosio hiipui.[44]

Elokuvasopimusten vuoksi Elvis teki vain muutamia studioalbumeita elokuvien soundtrackien ohella. Elokuvavuosina Eversti Parker suhtautui penseästi suojattinsa oikean studioalbumin äänittämiseen, koska studioalbumi söi hänen mielestään aina soundtrack-levyn suosiota ja näin oikeiden studioalbumeiden teko 1960-luvun alusta puoliväliin loppui lähes kokonaan. Seuraavaa oikean studioalbumin tekoa saatiin odottaa aina vuoteen 1966, jolloin keväällä Elvis äänitti Nashvillessä itselleen rakkainta musiikkia gospelia kokonaisen albumin. Elviksen edellisestä gospelalbumista oli kulunut jo kuusi vuotta (His Hand in Mine, 1960). Uudesta How Great Thou Art -nimisestä albumista Elvis sai myös Grammy-palkinnon. Menestys väheni 1960-luvun puolivälin jälkeen, kun elokuvamusiikki ei saanut riittävästi ostajia.

Paluu vuonna 1968[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis paluushow'ssaan vuonna 1968

Elviksen oli jouluna 1968 tarkoitus tehdä NBC:lle jouluohjelma.[45] Tuottajaksi valittu Steve Binder päätti kuitenkin tuoda show’hun oikean Elviksen ja tehdä siitä rock and rollia laulavan Elviksen uudelleensyntymä. Elvis hyväksyi ajatuksen innokkaana, ja myös manageri Parker myöntyi. Ohjelma kuvattiin kesäkuussa ja show’hun tuli yksi livenä esitetty jamisessio; muut koreografia-osuudet nauhoitettiin ennalta, ja Elvis esitti ne huulisynkalla.[46] Elvis oli fyysisesti loistavassa kunnossa, hoikka, ruskettunut, kasvattanut pulisonkejaan pidemmiksi ja pukeutunut mustaan nahkapukuun.[47] Elvis oli ollut tolaltaan aiemmin samana vuonna tapahtuneista Robert F. Kennedyn ja Martin Luther King, Jr.n murhista ja ohjelman tuottaja Binder halusi tämän näkyvän ohjelmassa; ”vaistosin hänen todella tuntevan myötätuntoa ja halusin saada koko maailman näkemään, että tässä oli mies jolla ei ole ennakkoluuloja, joka on kasvanut ennakkoluulojen keskellä mutta on niiden yläpuolella. Osa sitä voimaa jonka halusin saada mukaan oli tämä myötätunto, että tässä oli henkilö jota saattoi arvostaa ja kunnioittaa.”[48] Ohjelman lopussa Elvis esittää kappaleen ”If I Can Dream”, joka on liberaali julistus rauhasta ja veljeydestä.[49] Kappale julkaistiin singlenä marraskuussa ja se keräsi suosiota; siitä tuli Elviksen paras listasijoitus ja singlemyynti sitten vuoden 1965. Samaan aikaan ohjelman soundtrack-albumi julkaistiin viikkoa ennen lähetystä.[50] ’68 Comeback Special lähetettiin joulukuussa ja se sai loistavan vastaanoton niin yleisöltä kuin kriitikoiltakin, ja sitä pidettiin vedenjakajana Elviksen uralla. Ohjelma sai 42 % katsojaosuuden, mikä teki siitä vuoden katsotuimman televisio-ohjelman.[51][52] Ohjelman jälkeen Elvis ilmoitti aloittavansa jälleen konsertoinnin ja lopettavansa elokuvien tekemisen.[53]

Elvis pyysi kitaristi James Burtonia kokoamaan itselleen uuden yhtyeen vuonna 1969. Burton suostui ja he kokosivat Elviksen kanssa ”Taking Care of Business” (TCB) -yhtyeen, josta tuli Elviksen vakituinen yhtye aina hänen kuolemaansa asti. TCB -yhtyeen lisäksi Elviksellä oli 1970-luvulla käytössään kaksi orkesteria ja neljä taustalaulajaryhmää.[54]

Vuonna 1969 Elvis levytti singlet ”Suspicious Minds” ja ”In the Ghetto”, jotka toivat Elvikselle ensimmäiset kultalevyt neljään vuoteen. ”In the Ghetto” oli sikäli poikkeuksellinen Elviksen laulamaksi kappaleeksi, että siinä oli yhteiskunnallista sanomaa. Elvis oli aina vältellyt kappaleita, jotka saattaisivat vieraannuttaa osan kuulijoista.[55]

Laulajanura 1970-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Las Vegas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manageri Parker teki vuonna 1969 rahakkaan sopimuksen vastavalmistuneen Las Vegasin International-hotellin kanssa neljän viikon konserttisarjasta, jossa oli kaksi esitystä illassa.[56] International oli Las Vegasin suurin ja pramein kasinohotelli, jossa oli 30 kerrosta, 1 512 huonetta ja 2 200 hengen konserttisali.[57][58] Ensi-ilta 31. heinäkuuta 1969 oli tarkoitettu vain kutsuvieraille; yleisössä olivat muun muassa Cary Grant, Fats Domino, Pat Boone, Paul Anka, Phil Ochs, Carol Channing, Shirley Bassey ja Dick Clark.[59] Elvis saapui lavalle kuuluttamatta ja yleisö nousi antamaan hänelle aplodit seisten.[60] Konsertin aloituskappaleena kuultiin ”Blue Suede Shoes”.[61] ”Presley raivosi villipedon tavoin niiden monien kappaleiden halki jotka tekivät hänestä kuuluisan” kirjoittivat kriitikot ensi-illasta.[62] Elvis esitti 57 loppuunmyytyä konserttia neljän viikon aikana.[63] Elviksen ensimmäisestä konserttisarjasta tuli Las Vegasin historian menestynein show, joka rikkoi kaikki edelliset yleisöennätykset.[64] Elviksen toinen konserttisarja Las Vegasissa alkoi tammikuussa 1970 ja hän oli uudistanut showta merkittävästi. Konsertit olivat varsin erilaisia kuin edellisenä vuonna; mukana oli täysin uusia kappaleita kuten ”See See Rider”, ”Proud Mary”, ”Yesterday” ja ”Hey Jude”. Kriitikoiden arviot olivat ylistäviä; Elviksen esityksiä pidettiin ”virheettömänä laulutaidon ja showkykyjen todistuksena”.[65] Elvis rikkoi oman yleisöennätyksensä toisen konserttisarjansa aikana.[66] Elviksen konserteista äänitettiin livealbumi On Stage helmikuussa 1970.[67] Elokuussa 1970 kuvattiin konserttielokuva Tämä on Elvis, joka dokumentoi Elviksen konsertin aina harjoituksista esiripun laskeutumiseen asti.[68] Kasinohotelli palkkasi Elviksen 1970-luvulla kerta toisensa jälkeen samanlaisille kuukauden mittaisille kiertueille. Ajan myötä esityksiin tuli musiikin lisäksi muitakin ohjelmanumeroita, kuten Elviksen karate-esityksiä ja pitkiä monologeja.[69] Kesäkuussa 1971 Hilton-hotelliketju osti Internationalin ja nimesi sen uudelleen Las Vegas Hiltoniksi.[70] Elvis esitti kasinohotellissa yhteensä 646 konserttia[71] ja ne olivat kaikki loppuunmyytyjä.[72] Hiltonin lisäksi Elvis esiintyi myös Sahara Tahoe kasinohotellissa, jossa hän esitti yhteensä 106 loppuunmyytyä konserttia.[73][74] Elviksen viimeinen konsertti Las Vegasissa oli 12. joulukuuta 1976, jolloin hän näytti fanien mukaan ”hyvin väsyneeltä ja varsin surulliselta”. Konsertin jälkeen pastori Rex Humbard kävi tapaamassa häntä lavan takana, jolloin Elvis takertui häneen epätoivoisesti ja kysyi pitäisikö hänen lopettaa laulaminen ja ”omistautua herralle”. Humbard kertoi: ”Otin hänen molemmat kätensä omiini ja sanoin: 'Elvis, nyt minä haluan rukoilla puolestasi.' Elvis vastasi: 'Olkaa kiltti ja tehkää niin' ja alkoi itkeä.”[75] Elvis esitti kaikkiaan 752 loppuunmyytyä konserttia Las Vegasissa.[73][71]

Nixonin tapaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Richard Nixon ja Elvis Presley 21. joulukuuta 1970

Joulukuussa 1970 Elvis kirjoitti kirjeen presidentti Richard Nixonille ja tarjoutui auttamaan ”tätä maata vaivaavien huumeiden ja kommunistien aiheuttamien ongelmien ratkaisemisessa”. Hän pyysi tätä varten presidentiltä nimitystä Yhdysvaltain huumepoliisin virkamerkkiä kantavaksi agentiksi.[76] Elvis toi kirjeensä henkilökohtaisesti Valkoisen talon portille 21. joulukuuta puoli seitsemältä aamulla.[77] Nixon myöntyi tapaamiseen samana päivänä, joka järjestettiin kello 12:30 presidentin työhuoneessa.[78] Lahjaksi presidentille Elvis toi Colt-revolverin ja valokuvia, ja hän esitteli presidentille näytteitä poliisivirkamerkkien kokoelmastaan.[79] Elvis toisteli haluavansa olla avuksi ”taistelussa kommunismia ja huumeita vastaan”.[80] Sitten Elvis pyysi Nixonia myöntämään hänelle huumepoliisin agentin virkamerkin. Nixon kertoi arvostavansa Elviksen halua olla avuksi ja myönsi tälle virkaluvan ja virkamerkin, ja Elvis halasi Nixonia kiitollisena.[81] Hämmentyneenä Nixon taputti Elvistä olalle ja lahjoitti tälle lisäksi presidentin sinetillä koristetun solmioneulan sekä kalvosinnapit.[82]

31. joulukuuta Elvis vieraili FBI:n päärakennuksessa tavoitteenaan tavata J. Edgar Hoover, joka ei kuitenkaan ollut paikalla. Elvikselle järjestettiin kuitenkin esittelykierros, jonka aikana hän ilmaisi olleensa jo pitkään Hooverin ihailija ja lukeneensa tämän kirjoituksia. Kierroksen jälkeen Elvis sanoi haluavansa Hooverin tietoon, että häntä ”lähestyi henkilöitä viihdealalta ja sen ulkopuolelta joiden motiivien ja tavoitteiden ei katso olevan maan parhaiden etujen mukaisia”. Tästä syystä Elvis tarjoutui antamaan tietoja FBI:n käyttöön. Hoover lähetti Elvikselle kirjeen 4. tammikuuta 1971, jossa kiitti häntä avuntarjouksesta.[83]

Levytykset ja konsertit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis alkoi 1970-luvulla käyttää esiintymisasuinaan korkeakauluksisia koristeellisia haalareita, joissa hänen oli helppo liikkua ja tehdä esimerkiksi karateliikkeitä.[84][85] Elvis kertoi saaneensa idean asuihinsa karatepuvusta.[86] Elviksen esiintymisasut suunnitteli pukusuunnittelija Bill Belew.[87] Osaan esiintymisasuista kuului lisäksi silkkivuorisia viittoja.[88] Elviksen sorumukset ja kaulakorut sunnitteli jalokivikauppias Lowell Hays.[89] Kriitikoiden ja arvostelijoiden mukaan Elviksen puvut, korut ja poseeraukset ”lisäsivät yhä selvempää henkilöpalvonnan tuntua kasvattaen vaikutelmaa elämää suuremmasta hahmosta”. Joidenkin arvostelijoiden mukaan hän näytti puolijumalalta.[90]

Elviksestä oli tullut niin kuuluisa ja palvottu, ettei hän pystynyt liikkumaan missään ilman, että fanit piirittivät hänet. Tämän takia hänen ympärilleen muodostui noin kolmestakymmenestä miehestä koostunut henkivartijajoukko ”Memphis Mafia”, joka kulki jatkuvasti hänen mukanaan konserttikiertueilla ja muualla. Elviksellä oli jopa enemmän henkivartijoita kuin Yhdysvaltain presidentillä. 1970-luvulla Elvis alkoi saada tappouhkauksia, jolloin häntä turvasi Memphis Mafian lisäksi Yhdysvaltain liittovaltion keskusrikospoliisi FBI.[91]

Elvis esiintyi toisen Las Vegas konserttisarjansa jälkeen Astrodomella kolmen päivän ajan 27. helmikuuta - 1. maaliskuuta 1970. Sinne oli järjestetty kolme päivä- ja kolme iltakonserttia. Elviksen konsertit rikkoivat Astrodomen edelliset yleisöennätykset ja niistä tuli samalla sisätiloissa järjestettyjen tapahtumien kaikkien aikojen yleisöennätys.[92] Yleisöä konserteissa oli kaikkiaan noin 200 000.[93] Konserttien jälkeen järjestettiin lehdistötilaisuus, jossa RCA:n varajohtaja luovutti Elvikselle viisi uutta kultalevyä.[94]

Vuodesta 1971 lähtien Elviksen konsertit aloitettiin ”Also sprach Zarathustra” sävellyksellä, jonka myötä Elvis saapui lavalle. Sävellys oli noussut suosioon joitakin vuosia aiemmin 2001: Avaruusseikkailu -elokuvan myötä.[95] 1970-luvulla Elviksen konsertit lopetettiin kuulutuksella Elvis has left the building! ja sillä pyrittiin rauhoittelemaan villiintynyttä yleisöä.

1970-luvun ahkeran keikkailun ja levyttämisten myötä syntyivät myös konserttielokuvat Tämä on Elvis (1970) ja Elvis kiertueella (1972), joka palkittiin vuoden parhaan dokumentin Golden Globella.

Kesäkuussa 1972 Elvis teki jälleen viihdemaailman historiaa, kun hän esitti Madison Square Gardenissa neljä loppuunmyytyä konserttia kolmessa päivässä. Yleisössä olivat esimerkiksi John Lennon, George Harrison, Bob Dylan, David Bowie ja Art Garfunkel. Näistä konserteista julkaistiin livealbumi Elvis As Recorded At Madison Square Garden.[96]

Televisio-ohjelmasta Elvis: Aloha from Hawaii (1973) tuli ensimmäinen viihdeohjelma, joka välitettiin suorana lähetyksenä ympäri maailman satelliitin välityksellä. Konsertin toteuttaminen maksoi 2,5 miljoonaa dollaria, joka oli televisiolle tehdyn ohjelman ennätys. Ohjelma keräsi 1,5 miljardia katsojaa ja siitä tuli maailman katsotuin televisio-ohjelma. Livealbumi Aloha from Hawaii Via Satellite oli Elviksen ensimmäinen listaykkösalbumi yhdeksään vuoteen.[97] Se jäi myös Elviksen viimeiseksi poplista ykkösalbumiksi hänen elinaikanaan.[96]

Elviksen hittisinglejä vuosien 1970–1975 ajalta olivat ”The Wonder of You”, ”Mama Liked the Roses”, ”Burning Love”, ”Separate Ways”, ”Always on My Mind”, ”Help Me”, ”It's Midnight” ja ”My Boy”.[96][98]

Tammikuussa 1975 julkaistiin studioalbumi Promised Land, joka nousi Yhdysvaltain countryalbumi listan ykköseksi.[99] Toukokuussa 1975 julkaistu studioalbumi Today nousi countryalbumi listan sijalle neljä.[100]

31. joulukuuta 1975 uudenvuodenaattona Elvis esiintyi Michiganin Pontiacissa suurella stadionilla, joka oli loppuunmyyty ja yleisöä oli 60 500. Manageri Parkerin mukaan konsertti teki yleisöennätyksen ja ennätystuoton yhden artistin yhden illan esitykseksi.[101][102]

Elviksen kaksi viimeistä studioalbumia From Elvis Presley Boulevard, Memphis, Tennessee ja Moody Blue äänitettiin hänen kotonaan Gracelandissa helmi- ja lokakuussa 1976.[103] Moody Blue -albumi on sekoitus live- ja studioäänityksiä.[104] From Elvis Presley Boulevard, Memphis, Tennessee nousi myös Yhdysvaltain countryalbumi listan ykköseksi.[105] Moody Blue nousi Elviksen kuoltua Billboard 200 -listan sijalle kolme ja countryalbumi listan ykköseksi.[106][107]

Elviksen viimeisiksi studiossa levytetyiksi kappaleiksi jäivät melankoliset balladit ”The Last Farewell” ja ”He'll Have to Go”.[108]

Elviksen hittisinglejä vuosien 1976–1977 ajalta olivat ”Hurt”, ”Moody Blue”, ”Way Down”, ”My Way” ja ”Unchained Melody”.[103][98]

Elvis suostui manageri Parkerin painostamana vuonna 1977 CBS:n ehdotukseen konserttiensa kuvaamiseksi ja niiden kokoamiseksi talvella esitettäväksi televisio-ohjelmaksi. Elviksen viimeiseltä kiertueelta kuvattiin kaksi konserttia. Omahan konsertti 19. kesäkuuta ja Rapid Cityn konsertti 21. kesäkuuta. Molemmat konsertit olivat loppuunmyytyjä, Omahassa yleisöä oli 10 604 ja Rapid Cityssä 10 000.[109][110] Elvis konsertissa oli jälleen vuoden katsotuin televisio-ohjelma, mutta se ei ehtinyt valmistua tähden elinaikana.[111] Elviksen viimeinen konsertti oli Indianapolisissa, 26. kesäkuuta 1977. Elvis esiintyi jopa pidempään kuin normaalisti ja konsertin lopussa hän toi lavalle isänsä, esitteli lukuisia ystäviään ja sukulaisiaan. Viimeisen kappaleen jälkeen hän laski mikrofonin lattialle ja käveli edestakaisin kättelemässä fanejaan, aivan kuin hän ei olisi halunnut lähteä.[112] Yleisöä oli 18 000 ja konsertti sai hyvät arvostelut.[113]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Elvis Presleyn kuolema

Elvis Presley löydettiin makaamasta elottomana kotinsa kylpyhuoneen lattialta iltapäivällä 16. elokuuta 1977. Hänet julistettiin kuolleeksi sairaalassa. Kuolinsyyksi ilmoitettiin sydämen rytmihäiriö.[114][103][115]

Elviksen hautajaiset pidettiin 18. elokuuta. Hänelle oli tehty ruumiinavaus, ja hänet oli palsamoitu. Hautajaisiin kutsuttiin ainoastaan Elviksen lähimmät ystävät ja sukulaiset, muun muassa Chet Atkins, Caroline Kennedy, Ann-Margret, Roger Smith, Burt Reynolds, John Wayne, James Brown, George Hamilton ja Sammy Davis Jr.. Ihailijoita hautajaissaattueeseen kertyi jopa yli 100 000.[116]

Elviksen hauta Gracelandissa

Elvis haudattiin Forest Hill hautausmaalle mausoleumiin äitinsä viereen. Elokuun lopulla Elviksen ruumis yritettiin varastaa. Tapauksen jälkeen Elvis ja hänen äitinsä haudattiin Gracelandin Meditaatiopuutarhaan.[117] Haudalla käy vuosittain yli 600 000 ihmistä.[118] Myös vuosittainen kynttiläkulkue kerää kymmeniätuhansia osanottajia hänen kuolinpäivänään.[119]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Graceland[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Graceland, Elviksen kotitalo Memphisissä

Maaliskuussa 1957 Elvis osti Gracelandin, suuren kartanon parikymmentä kilometriä Memphisin silloisen keskustan rajalta 102 500 dollarilla. Hän muutti kartanoon äitinsä, isänsä ja isoäitinsä kanssa.[120] Äiti Gladys kuoli pian muuton jälkeen elokuussa 1958 vain 46-vuotiaana. Isä Vernon meni uusiin naimisiin, ja pariskunta asettui vuonna 1962 asumaan taloon Gracelandin takana. Vuosien varrella Elvis teki rakennukseen paljon laajennuksia ja muutostöitä. Gracelandin Meditaatiopuutarhaan on haudattu Elvis, hänen vanhempansa ja isoäitinsä.[121]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis tapasi tulevan vaimonsa, ilmavoimien upseerin tyttären Priscilla Beaulieun ollessaan armeijassa Saksassa. Tyttö oli tällöin vasta 14-vuotias. He alkoivat seurustella, mutta lehdistölle Priscillan iäksi kerrottiin 16 vuotta. Priscilla muutti Saksasta Yhdysvaltoihin 1962 ja asettui pian asumaan Elviksen luo Gracelandiin. He menivät naimisiin vuonna 1967.[122] Heille syntyi tytär Lisa Marie vuonna 1968.[123] Priscilla alkoi kuitenkin kokea ettei pystynyt elämään avioliitossa omaa elämäänsä, ja hän päätti jättää Elviksen.[124] He muuttivat erilleen helmikuussa 1972.[125] Avioero tuli voimaan lokakuussa 1973.[126]

Harrastukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis alkoi harrastaa karatea Saksassa armeija-aikoinaan, ja lajista tuli hänelle elinikäinen intohimo. Hän sai mustan vyön vuonna 1960 ja kahdeksannen danin mustan vyön vuonna 1974.[127] Hän harrasti myös amerikkalaista jalkapalloa ja squashia.[128][129][130] Elvis harrasti myös keräilyä: hän keräili autoja, moottoripyöriä ja muita kulkuneuvoja sekä koruja, poliisin virkamerkkejä ja käsituliaseita, joita hän myös kantoi 1970-luvulla mukanaan turvallisuutensa vuoksi.[131] Hän harrasti myös lukemista ja oli erityisen kiinnostunut uskonnoista, historiasta, filosofiasta, numerologiasta ja spiritismista.[132][133]

Elviksen autokokoelmaan kuului etenkin Cadillaceja, Lincolneja, Rolls Royceja, Stutzeja, Messerschmitt KR, De Tomaso Pantera, Ferrari Dino, Ford Thunderbird, ja Mercedes-Benz 600.[134]

Elvis osti vuosina 1975–1976 yhteensä viisi matkustajalentokonetta, joista tunnetuin on hänen yksityislentokoneensa Convair 880, jonka hän nimesi ”Lisa Marieksi” tyttärensä mukaan.[135][136] Lockheed Jetstar lentokoneelleen hän antoi nimeksi ”Hound Dog II”.[137]

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeijan vuoden 1958 lääkärintodistuksen mukaan Elvis oli tuolloin 183 senttimetriä pitkä ja painoi 77 kilogrammaa.[138]

Elvis alkoi armeijasta palattuaan kartella ihmisten huomiota, ja hän oli lähes täysin eristäytynyt Gracelandiin 1960-luvun loppuun mennessä. Priscilla Presleyn mukaan Elvis kärsi jopa hermoromahduksen. Hän uhkaili usein lopettavansa uransa, mutta velat ja rahalliset velvoitteet saivat hänet jatkamaan.[7]

Viimeisinä vuosinaan Elviksen terveys heikkeni. Hän masentui avioeronsa jälkeen.[139][140] Hän lihoi ja kärsi megakoolonin aiheuttamasta kroonisesta ummetuksesta, viha- ja masennuskohtauksista ja käyttäytyi itsetuhoisesti väärinkäyttämällä reseptilääkkeitä.[141][142] Hänellä oli viherkaihi, kohonnut verenpaine, migreeni ja megakoolon. Hänellä oli myös vakavia unihäiriöitä ja jatkuvaa unettomuutta, jota lääkittiin vahvoilla unilääkkeillä.[143] Elvis oli kärsinyt unettomuudesta jo lapsuudestaan lähtien. Elviksen henkilökohtainen lääkäri George Nichopoulos on arvioinut, ettei Elvis elämänsä kymmenen viimeisen vuoden aikana nukkunut kolmea tuntia enempää kerrallaan.[144]

Kuusi päivää virallisen avioeron jälkeen lokakuussa 1973 Elvis joutui kahdeksi viikoksi sairaalaan hengitysvaikeuksien vuoksi. Sairausreaktio johtui ilmeisesti reseptilääkkeiden väärinkäytöstä.[145] Elvis joutui sairaalaan jälleen tammikuussa 1975 hengitysvaikeuksien vuoksi.[146] Konserttikiertueet elokuussa 1975 ja huhtikuussa 1977 jouduttiin keskeyttämään Elviksen sairaalaan joutumisen vuoksi.[103]

Maaliskuussa 1977 Elvis laati testamentin, jossa hän testamenttasi koko omaisuutensa tyttärelleen, isälleen ja isoäidilleen.[147]

Elvis aloitti jo armeija-aikoinaan piristävien lääkkeiden käytön, jotka sisälsivät amfetamiinia.[7] Viimeisinä vuosinaan hän käytti myös runsaasti erilaisia reseptilääkkeitä, kuten rauhoittavia, kipulääkkeitä ja masennuslääkkeitä. Ruumiinavauksessa 1977 hänen elimistöstään löydettiin 14 eri lääkettä, esimerkiksi suuret määrät kodeiinia sekä morfiinia ja barbituraatteja.[141] Ruumiinavauksessa sydän ja maksa huomattiin laajentuneeksi, sydänverisuonissa oli huomattavasti kalkkeumaa ja paksusuoli oli ulosteen tukkima, mikä viittasi tuskalliseen ja pitkäaikaiseen ruoansulatusvaivaan.[148] Kuolinsyyntutkijat nostivat syytteen Nichopoulosta vastaan[7] tämän liiallisesta lääkkeiden määräämisestä Elvikselle ja myös muille potilailleen. Nichopoulos menetti lääkärinoikeutensa muutamaksi kuukaudeksi, mutta häntä ei tuomittu syylliseksi Elviksen kuolemaan. Hänen ylleen jäi kuitenkin maine lääkäristä, joka oli osallinen Elviksen kuolemaan.[144]

Alkoholia Elvis ei juonut.[7] Hän ei myöskään käyttänyt laittomia huumeita.[149][150] Elviksen terveyden heikkeneminen näkyi selvästi hänen viimeisissä konserteissaan.[7]

Ansiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis ansaitsi elinaikanaan 4,4 miljardia dollaria.[151] Vuonna 1973 manageri Parker teki epäedullisen sopimuksen, jossa hän myi RCA:lle Elviksen vuosien 1954–1973 musiikkijulkaisuiden oikeudet ja niistä ei maksettu Elvikselle enää rojalteja sopimuksen jälkeen.[7] Silti Elvis on ollut lähes aina kuolemansa jälkeen yksi parhaiten ansaitsevista vainajista. Hän on ansainnut satoja miljoonia kuolemansa jälkeen.[152] Vuonna 2015 Elvis ansaitsi 55 miljoonaa dollaria ja oli toiseksi parhaiten ansaitseva vainaja.[153]

Hyväntekeväisyys ja anteliaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian Elviksen kuoltua hyväntekeväisyysjärjestöt huomasivat lahjoitussummien pienentyneen, kun yksi eniten lahjoittaneista yksityishenkilöistä oli kuollut. Elvis valitsi aina joulun alla 50 hyväntekeväisyyskohdetta, joille lahjoitti merkittäviä summia.[66] Lisa Marie Presley on jatkanut myöhemmin aktiivisesti hyväntekeväisyyden tukemista isänsä jalanjäljissä merkittävillä summilla.[154] Elvis oli tunnettu myös siitä, että hän lahjoitti taloja, autoja, rahaa, koruja ja vaatteita ystävilleen, sukulaisilleen, työntekijöilleen ja jopa täysin tuntemattomille.[66][155] Elvis lahjoitti elämänsä aikana kaikkiaan noin 200 autoa.[155] Henkivartija Dick Grob kuvaili Elvistä ystävälliseksi, anteliaaksi ja hengelliseksi mieheksi. Grobin yksi työtehtävistä oli kantaa mukanaan kymmenentuhannen dollarin rahasäkkiä, jotta Elvis voisi lahjoittaa rahaa huono-osaisille. Elvis osti kerran tuntemattomalle iäkkäälle naiselle uuden Cadillacin, tietämättä edes omistiko nainen ajokorttia. Grobin mukaan Elvis rakasti seurata ihmisten reaktioita hänen lahjoituksiinsa. Grobin mukaan tätä hänen luonteenpiirrettään alkoivat ystävät ja lähipiiri valitettavasti käyttää hyväkseen.[156][157]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis oli yksi rockmusiikin ensimmäisistä tunnetuista esittäjistä ja sen tyylin luojista. Hän ylitti roturajat, ja suureksi osaksi hänen ansiostaan afroamerikkalaiseen rhythm and bluesiin pohjautuva rock and roll -musiikki nousi yleiseen suosioon 1950-luvulla.[158] Häntä kutsutaan yleisesti ”rock and rollin kuninkaaksi”. Hän oli 1950-luvun johtava teini-idoli ja seksisymboli sekä suuri kulttuurisen muutoksen käynnistäjä. Elvistä pidetään yhtenä rockmusiikin merkittävimmistä esiintyjistä 1950-luvulta kuolemaansa asti. Hänestä tuli lukemattomien esiintyjien ja muusikoiden tärkeä vaikuttaja aikalaisistaan rock and roll -laulajista myöhempiin rock- ja popartisteihin kuten John Lennon, Bruce Springsteen, Bob Dylan ja Prince.[159]

Leonard Bernsteinin mukaan ”Elvis oli 1900-luvun suurin kulttuurinen voima. Hän toi rytmin kaikkeen, ja hän muutti kaiken: musiikin, kielen, vaatteet – se oli kokonaan uusi yhteiskunnallinen vallankumous: 1960-luku syntyi siitä.”[160] Ian Gillanin mukaan: ”Suurin ääni rockmusiikissa on Elvis Presley. Hän kosketti meitä kaikkia, hänen persoonallisuutensa. Teknisesti hän oli täydellinen, hänen sävelkorkeutensa ja äänensävynsä olivat aivan ihania ja hänen rytmitajunsa tuli sisään syvälle, joka kirjaimellisesti kosketti meitä kaikkia. Hän oli ehdoton inspiraatio. Opin kopioimalla maestroa.”[161] Elton Johnin mukaan ”Elvis aloitti kaiken” ja John Lennonin mukaan ”Ennen Elvistä ei ollut mitään”. Paul McCartneyn ja John Lennonin mukaan ”The Beatlesia ei olisit ollut ilman Elvistä”.[160] Chuck Berryn mukaan ”Elvis oli suurin, joka koskaan on ollut, tai tulee koskan olemaan”.[160] Little Richardin mukaan ”Elvis oli Jumalan antama, ei ole muuta selitystä. Messias tulee muutaman tuhannen vuoden välein, ja se oli tällä kertaa Elvis”.[160] Bob Dylan sanoi: ”Urani kohokohta? Tuo on helppo [kysymys], se kun Elvis levytti yhden kappaleistani”.[160] Mick Jaggerin mukaan ”Kukaan, ei kukaan ole yhtä suuri tai koskaan tule olemaan. Hän oli ja on suurin”.[160] Bruce Springsteenin mukaan ”On ollut paljon kovia jätkiä. On ollut teeskentelijöitä ja kilpailijoita. Mutta on vain yksi kuningas”.[162] Céline Dionin mukaan Elvis on ”Kaikkien aikojen suurin viihdetaiteilija”. Faith Hill sanoi: ”On järjetöntä, se karisma joka hänellä oli. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa tähän päivään”.[162] Dick Clark sanoi: ”Se on harvinaista kun artistin lahjakkuus voi koskettaa kokonaista sukupolvea. Se on vielä harvinaisempaa kun se sama vaikutus vaikuttaa useisiin sukupolviin. Elvis teki vertaansa vailla olevan jäljen populaarimusiikin maailmaan, jota kukaan muu yksittäinen esiintyjä ei ole tehnyt.”[160] Brian Setzer sanoi: ”En usko että on muusikkoa tänäpäivänä joka ei olisi saanut vaikutteita Elviksen musiikista”.[160]

Rolling Stone on nimennyt Elviksen kaikkien aikojen kolmanneksi suurimmaksi laulajaksi, Ray Charlesin ja Aretha Franklinin jälkeen.[163] Rolling Stone on nimennyt Elviksen myös kaikkien aikojen kolmanneksi suurimmaksi artistiksi, Bob Dylanin ja The Beatlesin jälkeen.[164]

Suhtautuminen Elvikseen vaihteli etenkin 1950-luvulla ihailusta halveksuntaan. Arvostelijat syyttivät häntä nuorisorikollisuuden lietsonnasta, hänen laulutapansa ja lavaliikehdintänsä oli joidenkin mielestä rivoa, ja jotkut tuomitsivat hänen tapansa yhdistää mustaa ja valkoista musiikkia.[159] Elvis itse sanoi, ettei ymmärrä häneen kohdistuvaa kritiikkiä.[7]

Listamenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guinness World Recordsin mukaan Elviksellä on sooloartisteista eniten listaykköskappaleita.[165]

Elviksen kappaleista 149 nousi Yhdysvalloissa Billboardin Hot 100 -listalle. Näistä 114 nousi top-40:een, 40 nousi top-10:een ja 18 listaykköseksi. Elviksen albumeista 10 nousi Yhdysvaltain poplistaykköseksi. Poplistojen lisäksi hänen levytyksensä menestyivät country-, rhythm and blues- ja gospel-listoilla sekä ulkomaiden listoilla.[66] Elviksen albumeista 53 nousi top-40:een Billboardin Top 200 -listalle.[166]

Elviksen kappaleista 164 nousi Yhdistyneessä kuningaskunnassa Britannian singlelistalle. Kappaleista 139 nousi top-40:een, 76 nousi top-10:een ja 21 listaykköseksi. Elviksen albumeista 13 nousi Britannian albumilistan ykköseksi.[167] Elviksellä on myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa enemmän listaykköskappaleita ja listaykkösalbumeita kuin kellään muulla artistilla.[167][168] Elviksen albumeista 93 nousi top-40:een ja 51 top-10:een Britannian albumilistalle.[167]

Vuonna 2002 julkaistu kokoelma-albumi ELV1S 30 #1 Hits nousi ensimmäisellä listaviikollaan listaykköseksi 17 maassa, muun muassa Yhdysvalloissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Kanadassa, Ranskassa, Australiassa, Ruotsissa, Tanskassa, Suomessa ja muualla Euroopassa.[169][170][171]

Vuosina 2015 ja 2016 julkaistut kokoelma-albumit If I Can Dream ja The Wonder of You nousivat sekä Britannian albumilistan ykkösiksi[168] että Billboardin Classical Albums -listan ykkösiksi.[172]

Vuonna 2015 julkaistu kokoelma-albumi Elvis Presley Forever nousi Billboardin Top Rock Albums -listan ykköseksi.[166]

Vuonna 2017 julkaistu kokoelma-albumi Elvis Christmas With The Royal Philharmonic Orchestra nousi myös Billboardin Classical Albums -listan ykköseksi.[172]

Levynmyynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis Presleyn levyjä on myyty maailmanlaajuisesti arvioiden mukaan noin 2,5 miljardia. Tämä tekee hänestä kaikkien aikojen myydyimmän artistin.[173]

Guinness World Records on vahvistanut Elviksen olevan kaikkien aikojen myydyin artisti yli miljardin levyn myynnillä.[174]

Elviksen ensimmäinen joululevy Elvis' Christmas Album vuodelta 1957 on maailman myydyin joululevy ja sitä on myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta.[175]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presleyn tähti Hollywood Walk of Famella

Hän sai tähden Hollywood Walk of Fameen vuonna 1960.[176]

Elvis voitti kolme Grammy-palkintoa vuosina 1967, 1972 ja 1974. Hän sai ne kaikki gospelista.[66]

The Recording Academy myönsi Elvikselle Grammy elämäntyöpalkinnon vuonna 1971.[66]

Elvis valittiin vuonna 1971 Nuorkauppakamarin ”vuoden kymmenen merkittävän nuoren miehen” listalle.[177]

Elvis sai American Music Awardsin ensimmäisen postuumisti myönnetyn ansiomerkin vuonna 1987.[66]

Elviksellä on enemmän kultalevyjä (90), platinalevyjä (53) ja tuplaplatinalevyjä (25) kuin kellään muulla artistilla tai yhtyeellä.[178]

Elvis on valittu rock and roll-, country-, gospel-, rockabilly- ja rhythm and blues Hall of Fameen.[166] Elvis oli ensimmäinen artisti, joka on valittu sekä rock and roll-, country- ja gospel Hall of Famen jäseneksi.[66]

Yhdysvaltain postilaitos julkaisi tammikuussa 1993 Elvis-postimerkin, jossa on kuva nuoresta Elviksestä. Postimerkistä tuli Yhdysvaltain laajimmin julkaistu postimerkki ja historian kaikkien aikojen myydyin muistopostimerkki 500 miljoonalla kappaleella.[66]

Elvis Presley oli internetin ladatuin musiikkiartisti vuosina 2003–2013.[179]

Youtubessa Elvis Presley videoita on katsottu yli 2,8 miljardia kertaa.[180]

Elviksellä on yli 400 virallista faniklubia ympäri maailman ja tämän lisäksi maailmassa toimii noin 35 000 Elvis-imitaattoria.[181]

Esiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis esitti vuosina 1954–1957 yhteensä 643 konserttia.[182] Hän palasi esiintymislavoille vuonna 1969 ja esitti vuosina 1969–1977 yhteensä 1 147 konserttia.[66][183] Elämänsä aikana hän esiintyi Yhdysvaltain ulkopuolella vain neljästi: Ottawassa, Vancouverissa sekä Torontossa vuonna 1957 ja kerran armeijaloman aikana improvisoidusti Pariisissa.[166][7]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studio- ja livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soundtrack-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit (valikoima)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[184]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1956 Rakasta minua hellästi Love Me Tender Clint Reno
1957 Kiihkeitä rytmejä Loving You Jimmy Tompkins / Deke Rivers
Rock'n roll -suosikki Jailhouse Rock Vince Everett
1958 Kitara kainalossa King Creole Danny Fisher
1960 Café Europa G.I. Blues Tulsa McLean
Puoliverinen Flaming Star Pacer Burton
1961 Kapinallisen laulu Wild in the Country Glenn Tyler
Sininen Havaiji Blue Hawaii Chad Gates
1962 Elä elämäsi laulaen Follow That Dream Toby ”Tobe” Kwimper
Nyrkkeilysankari Kid Galahad Kid Galahad Walter Gulick / Dustin Holmes
Tyttöjä! Tyttöjä! Tyttöjä! Girls! Girls! Girls! Ross Carpenter
1963 Sydän tarjolla It Happened at the World's Fair Mike Edwards
Rytmiä ja riemua Acapulcossa Fun in Acapulco Mike Windgren
1964 Suukottelevat serkut Kissin' Cousins Josh Morgan / Jodie Tatum
Viva Las Vegas! Viva Las Vegas Lucky Jackson
Huoleton kulkuri Roustabout Charlie Rogers
1965 Tyttöjen Elvis Girl Happy Rusty Wells
Kutita minua Tickle Me Lonnie Beale / Panhandle Kid
Elvis ja 1001 yötä Harum Scarum Johnny Tyronne
1966 Frankie ja Johnny Frankie and Johnny Johnny
Hula-hula paratiisi Paradise, Hawaiian Style Rick Richards
Loma Kaliforniassa Spinout Mike McCoy
1967 Kalifornian paratiisi Easy Come, Easy Go Ted Jackson
Ansa Elvikselle Double Trouble Guy Lambert
Vauhtia ja vedenneitoja Clambake Scott Hayward / Tom Wilson
1968 Painu pois, Joe Stay Away, Joe Joe Lightcloud
Speedway – vauhtihullut Speedway Steve Grayson
Tytöstä tyttöön Live a Little, Love a Little Greg Nolan
1969 Charro! Charro! Jess Wade
Tytöistä on pelkkää harmia The Trouble with Girls Walter Hale
Change of Habit Change of Habit Tohtori John Carpenter

[185]

Dokumenttielokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1970 Tämä on Elvis! Elvis: That's the Way It Is Omana itsenään
1972 Elvis kiertueella Elvis on Tour

Televisio-ohjelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1968 ’68 Comeback Special Elvis Omana itsenään
1973 Elvis: Aloha from Hawaii Elvis: Aloha from Hawaii
1977 Elvis konsertissa Elvis in Concert

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heatley, Michael & Leonard, Deke: Elvis. (alkuteos Elvis, 2011). Suomentanut Pasi Rakas Jääskeläinen. Helsinki: Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-8605-4.
  • Tirronen, Antero & Tirronen, Sari: Memphisistä Hollywoodiin – pääosassa Elvis Presley. Jalava, 2007. ISBN 978-951-887-393-1.
  • Guralnick, Peter: Nuori Elvis. Viimeinen juna Memphisiin. (Last Train to Memphis. The Rise of Elvis Presley, 1994.) Suomentanut J. Pekka Mäkelä. Helsinki: Like, 1997. ISBN 951-578-481-6.
  • Guralnick, Peter: Elvis. Graceland. (Careless Love. The Unmaking of Elvis Presley, 1999.) Suomentanut J. Pekka Mäkelä. Helsinki: Like, 2000. ISBN 951-578-790-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Elvis Presley, the Musician Graceland.com. Viitattu 3.2.2017.
  2. a b Elvis Presley On Stage -albumin lehtisen tiedot.
  3. Elvis Presley’s Guitars Graceland.com. 30.12.2015.
  4. The Performance Guitars of Elvis Presley scottymoore.net. 2004.
  5. Gavin Wilson: 500 Guitars A definitive A-Z guide, s. 107. Quantum Books, 2010. ISBN 978-0785826187.
  6. Heatley 2011, s. 8–10.
  7. a b c d e f g h i j k l m n o p q Elvis Presley Bio Rolling Stone. Viitattu 8.1.2017.
  8. Elvis Presley as a Child Graceland.com. Viitattu 4.2.2017.
  9. Heatley 2011, s. 10–11.
  10. 1954 - 1957 Graceland.com. Viitattu 4.2.2017.
  11. a b Heatley 2011, s. 11.
  12. Heatley 2011, s. 17–25, 30.
  13. Cave, Damien, Matt Diehl, Gavin Edwards, Jenny Eliscu, David Fricke, Lauren Gitlin, Matt Hendrickson, Kirk Miller, Austin Scaggs, ja Rob Sheffield: "Truck Driver Invents Rock". Rolling Stone, no. 951, 24. kesäkuuta 2004, s. 84–85.
  14. Heatley 2011, s. 25.
  15. Tirronen 2007, s. 64.
  16. Tirronen 2007, s. 66–67.
  17. Heatley 2011, s. 15.
  18. Heatley 2011, s. 33.
  19. Tirronen 2007, s. 75–78.
  20. Heatley 2011, s. 25.
  21. Tirronen 2007, s. 73.
  22. Alan Hanson: Elvis the Guitar Man … Was He a Player or a Pretender? Elvis History Blog. 2015. Viitattu 6.2.2017.
  23. Nigel Goodall: Interview With Elvis Presley : August 28, 1956 Elvis Australia - Official Elvis Presley Fan Club. 1956. Viitattu 6.2.2017.
  24. Elvis' musical style, as a musician and impact as a vocalist and stage performer Elvis Australia - Official Elvis Presley Fan Club. 6.8.2017.
  25. Tirronen 2007, s. 266.
  26. Elvis Presley’s Rockabilly Hairstyles Coolmenshair.com. Viitattu 5.2.2017.
  27. Heatley 2011, s. 45.
  28. Salley Rayl: Did Colonel Parker Take the King for a Ride? A Lawyer for Elvis' Daughter and Sole Heir Says Yes People. 1.12.1980. Viitattu 8.2.2017.
  29. Chris Welch: Obituary: Col Tom Parker Independent. 23.1.1997. Viitattu 8.2.2017.
  30. Tirronen 2007, s. 251–254.
  31. Heatley 2011, s. 33, 48–54.
  32. Heatley 2011, s. 55–57.
  33. Paavo Noponen Elvis-ilmiön jäljillä yle elävä arkisto. Viitattu 4.2.2017.
  34. Rokkenrolli meni 1950-luvulla ihan pelleilyksi yle elävä arkisto. Viitattu 4.2.2017.
  35. Heatley 2011, s. 60.
  36. Heatley 2011, s. 60–63.
  37. Heatley 2011, s. 98–105.
  38. Heatley 2011, s. 78, 109.
  39. Heatley 2011, s. 76–87.
  40. Heatley 2011, s. 108–115.
  41. Heatley 2011, s. 118–123.
  42. Guralnick 1999, s. 115, 388, 507, 560.
  43. Awards IMDb.
  44. Heatley 2011, s. 126–127.
  45. Guralnick 1999, s. 313–339.
  46. Guralnick 1999, s. 312, 324–327.
  47. Guralnick 1999, s. 317, 333, 337.
  48. Guralnick 1999, s. 318.
  49. Guralnick 1999, s. 330.
  50. Guralnick 1999, s. 345.
  51. Guralnick 1999, s. 347.
  52. Guralnick 1999, s. 345.
  53. Heatley 2011, s. 140–147.
  54. Elvis Presley's TCB Band and Back Up Singers tcbband.elvis.com.au. Viitattu 6.2.2017.
  55. Heatley 2011, s. 165–168.
  56. Heatley 2011, s. 168–171.
  57. Guralnick 1999, s. 347.
  58. Las Vegas Season 1, July 31 1969
  59. Guralnick 1999, s. 369–370.
  60. Guralnick 1999, s. 370–371.
  61. Guralnick 1999, s. 370.
  62. Guralnick 1999, s. 371.
  63. Las Vegas Season 1, July 31 - August 28 1969
  64. Guralnick 1999, s. 340–380.
  65. Guralnick 1999, s. 387–389.
  66. a b c d e f g h i j Achievements Graceland.com. Viitattu 3.2.2017.
  67. Guralnick 1999, s. 391–392.
  68. Guralnick 1999, s. 393–422.
  69. Heatley 2011, s. 168–171.
  70. Guralnick 1999, s. 465
  71. a b Las Vegas July 31 1969 - December 12 1976 elvisconcerts.com.
  72. Guralnick 1999, s. 340.
  73. a b Lake Tahoe July 20 1971 - May 9 1976 elvisconcerts.com.
  74. Alan Hanson: Elvis at High Altitude … The Lake Tahoe Shows: 1971-76 Elvis History Blog. 2014. Viitattu 23.10.2017.
  75. Guralnick 1999, s. 647–648.
  76. Heatley 2011, s. 156–161.
  77. Guralnick 1999, s. 439.
  78. Guralnick 1999, s. 442.
  79. Heatley 2011, s. 156–161.
  80. Guralnick 1999, s. 443.
  81. Heatley 2011, s. 156–161.
  82. Guralnick 1999, s. 444.
  83. Guralnick 1999, s. 448–449.
  84. Tirronen 2007, s. 422–423.
  85. Guralnick 1999, s. 366, 388
  86. Interview with Elvis Presley : The Feb 1970 Houston Astrodome Press Conference elvis.com.au. Viitattu 22.2.2017.
  87. The Man Who Dressed the King: Bill Belew and Elvis Presley Graceland.com. 12.6.2015.
  88. Guralnick 1999, s. 477
  89. Designing for the King – Elvis Presley’s Style Graceland.com. 30.6.2016.
  90. Guralnick 1999, s. 477
  91. Guralnick 1999, s. 414–416, 455–456.
  92. Guralnick 1999, s. 392–394.
  93. 1970 Concert Database elvisconcerts.com. Viitattu 21.10.2017.
  94. Guralnick 1999, s. 394.
  95. Guralnick 1999, s. 467
  96. a b c 1970 - 1973 Graceland.com. Viitattu 4.2.2017.
  97. Heatley 2011, s. 171.
  98. a b Singles elvis.com. Viitattu 22.2.2017.
  99. Promised Land - Elvis Presley Awards AllMusic.com. (englanniksi)
  100. Today - Elvis Presley Awards AllMusic.com. (englanniksi)
  101. Guralnick 1999, s. 615–617.
  102. December 31 1975 Pontiac MI
  103. a b c d 1974 - 1977 Graceland.com. Viitattu 6.2.2017.
  104. Elvis Presley: 20 Original Albums -boksin lehtisen tiedot.
  105. From Elvis Presley Boulevard, Memphis, Tennessee - Elvis Presley AllMusic.com. (englanniksi)
  106. Elvis Presley: 20 Original Albums -boksin lehtisen tiedot.
  107. Moody Blue - Elvis Presley AllMusic.com. (englanniksi)
  108. Guralnick 1999, s. 625, 643.
  109. http://www.elvisconcerts.com/concerts/Concert_expand.php?id=1140
  110. http://www.elvisconcerts.com/concerts/Concert_expand.php?id=1142
  111. Guralnick 1999, s. 670–671.
  112. Guralnick 1999, s. 672.
  113. The Indianapolis Star, 26.6.1977, Rita Rose, Elvis performs in true Presley style before 18,000
  114. Heatley 2011, s. 174–175.
  115. The Death Of Elvis Presley : August 16, 1977 biography.elvis.com.au. Viitattu 4.2.2017.
  116. Steele, Jonathan: Royal funeral for king of rock The Guardian. 19.8.1977. Viitattu 29.7.2013. (englanniksi)
  117. Guralnick 1999, s. 693–694
  118. Top 10 Celebrity Grave Sites: Elvis Presley Time.com. Viitattu 29.7.2013. (englanniksi)
  119. Elvis Death: Thousands of Fans Head To Graceland Vigil Huffington Post. Viitattu 29.7.2013. (englanniksi)
  120. Elvis at Graceland Graceland.com. Viitattu 4.2.2017.
  121. Heatley 2011, s. 66–69.
  122. Heatley 2011, s. 69, 90–94, 127.
  123. Heatley 2011, s. 69.
  124. Maria Carter: Priscilla Presley Reveals Why She Had to Divorce Elvis Country Living. 18.11.2016. Viitattu 8.2.2017.
  125. Graham Smith: There goes my everything: The Elvis divorce papers that handed Priscilla $100,000... plus his beloved Cadillac, Mercedes and Harley Davidson Daily Mail. 13.12.2011. Viitattu 8.2.2017.
  126. Heatley 2011, s. 171.
  127. Elvis Presley Karate Elvispresleymusic.com.au
  128. Elvis Presley: Singer, Actor and Football Player Graceland.com. 25.9.2015.
  129. Elvis Presley and Racquetball Graceland.com. 23.2.2017.
  130. Guralnick 1999, s. 678, 680–681
  131. Susan Doll: Elvis Presley Biography: Elvis Presley's Physical and Mental Decline How Stuff Works Entertainment. Viitattu 6.1.2017.
  132. Elvis and Ginger: Elvis Presley's Fiancée and Last Love Finally Tells Her Story, 2014
  133. Elvis Presley’s Books Graceland.com. 3.9.2015. Viitattu 13.9.2017.
  134. Elvis Presley's Cars : Cadillacs : Stutz Blackhawk : BMW : Rolls Royce : Mercedes-Benz elvis.com.au. Viitattu 4.2.2017.
  135. 'The Lisa Marie': Elvis Presley's Convair 880 Jet Airplane elvis.com.au.
  136. Guralnick 1999, s. 596, 614.
  137. Photos: Elvis Presley' JetStar Airplane elvis.com.au.
  138. http://photos.elvispresleymusic.com.au/images/army/discharge_orders_214_form_large.jpg
  139. Channel 5: Autopsy: The Last Hours of Elvis Presley (2014)
  140. The King and Dr Nick
  141. a b S. Robert Lathan: Celebrities and substance abuse 2009. Baylor University. Medical Center. Viitattu 6.1.2017.
  142. Elvis by the Presleys
  143. DNA analysis reveals genetic heart defect that could have killed Elvis Daily Mail 25.3.2014
  144. a b Mikko Pesonen: Tappoiko henkilääkäri Elviksen? Tohtori Nick kiisti syytöksen loppuun asti yle.fi. 16.8.2017. Viitattu 16.8.2017.
  145. Guralnick 1999, s. 539–542
  146. Guralnick 1999, s. 585–586
  147. Last Will And Testament Of Elvis A. Presley biography.elvis.com.au. Viitattu 6.2.2017.
  148. Guralnick 1999, s. 686.
  149. Elvis by the Presleys
  150. The King and Dr Nick
  151. Elviksen kuolemasta tänään 40 vuotta - tytär tienaa yhä 5 miljoonaa vuodessa! (3,8 miljardia euroa = 4,4 miljardia dollaria) seiska.fi. Viitattu 16.8.2017.
  152. Irene Naakka: Michael Jackson tienaa huimia summia edelleen Iltalehti.fi. Viitattu 3.7.2011.
  153. Emil Elo: Forbes listasi parhaiten tienaavat kuolleet julkkikset Kauppalehti.fi. Viitattu 27.10.2015.
  154. Presley Charitable Foundation Presley Charitable Foundation. Viitattu 11.4.2014. (englanniksi)
  155. a b 200 Cadillacs Elvisnews.com. 15.12.2003. Viitattu 20.10.2017.
  156. Elviksen henkivartija saapuu Suomeen: Tapasi kuninkaan juuri ennen kuolemaa Iltalehti.fi. 7.1.2014. Viitattu 11.4.2014.
  157. Elviksen henkivartija kantoi kymmenen­tuhannen rahasäkkiä: "Hän osti tuntemattomalle Cadillacin" hs.fi. 6.5.2014.
  158. Christopher John Farley: Elvis Rocks. But He's Not the First Time. 6.7.2004. Viitattu 5.2.2017.
  159. a b Dave Marsh: Elvis Presley Encyclopædia Britannica. Viitattu 9.1.2017. (englanniksi)
  160. a b c d e f g h What they have said about Elvis Elvis.net. Viitattu 7.2.2017.
  161. Ian Gillan of Deep Purple talks about the 'Young Elvis' elvis.com.au. 24.11.2012.
  162. a b Quotes About Elvis Graceland.com.
  163. 100 Greatest Singers of All Time Rolling Stone. 2.12.2010. Viitattu 9.1.2017.
  164. 100 Greatest Artists of All Time Rolling Stone. 2.12.2010. Viitattu 9.1.2017.
  165. Guinness World Records: Most No.1 Hit Singles by a Solo Artist Viitattu 4.2.2017.
  166. a b c d Quick facts about Elvis Presley Graceland.com. Viitattu 4.2.2017.
  167. a b c Official Charts: Elvis Presley Official Charts Viitattu 16.8.2017.
  168. a b Guinness World Records: Elvis Presley takes Madonna’s world record for Most UK No.1 albums by a solo artist Viitattu 4.2.2017.
  169. Post 1977 Graceland.com. Viitattu 4.2.2017.
  170. mtv: Elvis Suomen listaykköseksi mtv.fi. 26.08.2003. Viitattu 4.2.2017.
  171. mtv: Elvis ykköseksi koko Euroopassa mtv.fi. 26.08.2003. Viitattu 4.2.2017.
  172. a b Elvis Presley Classical Albums Billboard.com. Viitattu 21.10.2017.
  173. Elvis Presleyn kuolemasta 35 vuotta 16.08.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.8.2012.
  174. Guinness World Records: Best-selling solo artist Viitattu 4.2.2017.
  175. What Are the Top-Selling Christmas Albums of All Time? 25.11.2016. Billboard. Viitattu 31.8.2017.
  176. http://www.walkoffame.com/elvis-presley
  177. Guralnick 1999, s. 450–453.
  178. GOLD & PLATINUM riaa.com. Viitattu 22.2.2017.
  179. USA Today, 3.10.2013, Elvis Presley tops list of digitally streamed artists
  180. Mark Beech: Elvis Presley Racks Up 2.8 Billion YouTube Hits To Eclipse Kanye West, Lana Del Rey forbes.com. 15.8.2017. Viitattu 16.8.2017.
  181. Satu Helin: Kymmenet tuhannet muistavat 40 vuotta sitten kuollutta Elvistä – kynttiläkulkueen maksullisuus suututtaa yle.fi. 15.8.2017. Viitattu 16.8.2017.
  182. 1954-61 Concert Database elvisconcerts.com. Viitattu 6.2.2017.
  183. 1969-77 Concert Database elvisconcerts.com. Viitattu 6.2.2017.
  184. http://www.elvisthemusic.com/music/
  185. Heatley 2011, s. 183–185.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heatley, Michael & Leonard, Deke: Elvis. (alkuteos Elvis, 2011). Suomentanut Pasi Rakas Jääskeläinen. Helsinki: Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-8605-4.
  • Tirronen, Antero & Tirronen, Sari: Memphisistä Hollywoodiin – pääosassa Elvis Presley. Jalava, 2007. ISBN 978-951-887-393-1.
  • Guralnick, Peter: Nuori Elvis. Viimeinen juna Memphisiin. (Last Train to Memphis. The Rise of Elvis Presley, 1994.) Suomentanut J. Pekka Mäkelä. Helsinki: Like, 1997. ISBN 951-578-481-6.
  • Guralnick, Peter: Elvis. Graceland. (Careless Love. The Unmaking of Elvis Presley, 1999.) Suomentanut J. Pekka Mäkelä. Helsinki: Like, 2000. ISBN 951-578-790-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elvis Presley.