Amerikan konfederaatio

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Etelävaltiot)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Etelävaltiot” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan Sanalla viitataan myös Etelä-Yhdysvaltoihin.
Amerikan konfederaatio
Confederate States of America
Flag of the Confederate States of America (1861–1863).svg Seal of the Confederate States of America.svg
Lippu 1861-1863 Konfederaation sinetti
  Konfederaation osavaltiot   Osavaltiot ja alueet joita Konfederaatio vaati itselleen
  Konfederaation osavaltiot
  Osavaltiot ja alueet joita Konfederaatio vaati itselleen
Valtiomuoto Valtioliitto
Presidentti Jefferson Davis
Pääkaupunki Montgomery, Alabama
(29.5.1861 saakka)
Richmond, Virginia
(29.5.1861–2.4.1865)
Pinta-ala
– yhteensä 1 995 392 km² (1860) km² 
Väkiluku 9 103 332 (1860, arvio)
– väestötiheys 4,6 asukasta / km²
Historia
– Väliaikainen perustuslaki 8. helmikuuta 1861
– Yhdysvaltain sisällissota alkoi 12. huhtikuuta 1861
– Perustuslaki 22. helmikuuta 1862
– Robert E. Leen antautuminen 9. huhtikuuta 1865
– Joseph E. Johnstonin antautuminen 26. huhtikuuta 1865
– Hajoaminen 5. toukokuuta 1865
Viralliset kielet ei virallista kieltä
Kielet englanti
Valuutta Konfederaation dollari
Motto Deo Vindicie
Kansallislaulu God Save the South
The Bonnie Blue Flag
Dixie (kaikki epävir.)
Edeltäjä(t) Yhdysvallat
Seuraaja(t) Yhdysvallat

Amerikan konfederaatio eli Yhdysvaltain konfederaatio (engl. Confederate States of America)[1] tai Amerikan Konfederaatio, vanhentunut nimi Etelävaltiot, oli tunnustamaton valtio, jonka muodostivat Etelä-Yhdysvaltain 11 osavaltiota. Ne pyrkivät Yhdysvaltain sisällissodassa irtautumaan liittovaltiosta muodostamalla valtioliiton. Niistä käytetään englanninkielisessä arkipuheessa nimitystä Dixie. Unionin hallitus hylkäsi irtautumisen ja katsoi konfederaation olleen laiton. Yhdysvaltojen sisällissota alkoi vuonna 1861, kun konfederaatio hyökkäsi Fort Sumteriin.

Amerikan konfederaatio lakkasi valtiona olemasta huhtikuussa 1865, kun sen armeijan ylipäällikkö Robert E. Lee antautui Appomattoxissa.[1]

Amerikan konfederaatio sisällissodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvallat vuonna 1864. Konfederaatio punaisella.

Konfederaatio muodostettiin 4. helmikuuta 1861, ja sen ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Jefferson Davis. Konfederaation sotajoukkoja komensi kenraali Robert E. Lee.

Konfederaatiolla ja sen vastustajalla, Unionilla, oli lukuisia eroja. Konfederaatio kannattivat orjuutta tiedostaen, että sen kieltäminen romahduttaisi esiteollisen puuvillantuotannon. He olivat uskonnollisempia ja konservatiivisempia. Konfederaatiossa ei ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan teollisuutta, mutta sillä oli hyvä rautatieinfrastruktuuri. Unionin asukasmäärä oli yli kaksinkertainen Konfederaatioon verrattuna. Konfederaation asukkaat olivat kiihkeitä demokraattisen puolueen kannattajia. Sodan jälkeen sinne muodostui useita erilaisia vihajärjestöjä, kuten Ku Klux Klan.

Amerikan konfederaatioon kuuluivat Alabama, Arkansas, Etelä-Carolina, Florida, Georgia, Louisiana, Mississippi, Pohjois-Carolina, Texas, Tennessee ja Virginia. Kentuckyn ja Missourin osavaltiossa oli molemmissa sekä Unionin että Konfederaation hallitukset. Länsi-Virginia irtautui Virginiasta ja liittyi myöhemmin Unioniin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amerikan konfederaatio.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b "Confederate States of America." Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite. Chicago: Encyclopædia Britannica, 2015.


Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.