Aretha Franklin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aretha Franklin
Arethafranklin.jpg
Syntynyt 25. maaliskuuta 1942 (ikä 72)
Taiteilijanimet The Queen of Soul
Kotipaikka Detroit, Michigan, Yhdysvallat
Aktiivisena 1956–
Tyylilajit soul
jazz
blues
r&b
gospel
Laulukieli englanti
Ammatit laulaja
Soittimet laulu, piano
Levy-yhtiöt Columbia
Atlantic
Arista

Aretha Louise Franklin, ”Queen of Soul”, (s. 25. maaliskuuta 1942 Memphis, Tennessee) on yhdysvaltalainen soul-, rhythm and blues- ja gospel-laulaja.[1] Franklinia pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen taitavimmista ja merkittävimmistä laulajista. Hän on toiminut esikuvana ja suunnannäyttäjänä lukemattomille muille laulajille ja artisteille. Vuonna 1998 Mojo Magazine valitsi Franklinin maailman kaikkien aikojen parhaaksi laulajaksi.[2]

Kuulun baptistipapin C. L. Franklinin neljäntenä lapsena Aretha Franklinilla oli musiikillinen pohja vahvasti gospelissa. Perheen asuessa Detroitissa lapsuudenkodissa vieraili muun muassa sellaisia mustan musiikin merkkinimiä kuin Sam Cooke, Art Tatum, Jackie Wilson, Mahalia Jackson sekä Arethan erityiseksi esikuvaksi muodostunut gospel-laulaja Clara Ward, joka opetti hänelle laulua ja pianonsoittoa.lähde?

1960-luvun alussa John Hammond löysi Aretha Franklinin Columbia Recordsille, missä hänestä koetettiin tehdä ensi sijassa jazzlaulajaa. Columbian vuosina uralle ei osunut vielä suuria hittejä, mutta tilanne muuttui, kun levy-yhtiö vaihtui vuonna 1967 Atlantic Recordsiin. Aikaa 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa kutsutaan Aretha Franklinin kultakaudeksi: hän tuli tunnetuksi muun muassa sellaisten klassikoksi muodostuneiden kappaleiden esittäjänä kuin ”I Never Loved a Man (The Way I Love You)”, ”Chain of Fools”, ”(You Make Me Feel Like) A Natural Woman”, ”Think”, ”I Say a Little Prayer”, ”Baby I Love You”, ”The House That Jack Built” ja ”Respect”.

Aretha Franklin teki näyttävän roolisuorituksen vuoden 1980 elokuvassa The Blues Brothers ja esiintyi sittemmin myös elokuvan jatko-osassa The Blues Brothers 2000 vuonna 1998.[1][3] Vuonna 1987 hän sai ensimmäisenä naispuolisena musiikin edustajana nimensä Rock and Roll Hall of Fameen. Tammikuussa 2009 Aretha Franklin esiintyi Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman virkaanastujaisissa.[4]

Aretha Franklin oli laulaja/näyttelijä Whitney Houstonin eräänlainen kummitäti [5] vaikka varsinaisesta kasteessa syntyneestä kummiudesta ei ollut kyse.[6]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Gospel Soul of Aretha Franklin (1956)
  • Aretha (Columbia, 1961)
  • The Electrifying Aretha Franklin (Columbia, 1962)
  • The Tender The Moving, The Swinging Aretha Franklin (Columbia, 1962)
  • Laughing On The Outside (Columbia, 1963)
  • Unforgettable: A Tribute to Dinah Washington (Columbia, 1964)
  • Songs Of Faith (Checker, 1964)
  • Running Out Of Fools (Columbia, 1964)
  • Yeah!!!: Aretha Franklin in Person (Columbia, 1965)
  • Queen Of Soul (1965)
  • Once In A Lifetime (1965)
  • Soul Sister (Columbia 1966)
  • Take It Like You Give It (Columbia, 1967)
  • I Never Loved A Man (The Way I Love You) (Atlantic, 1967)
  • Aretha Arrives (Atlantic, 1967)
  • Take A Look - Early recordings (Columbia, 1967)
  • Lee Cross (1967)
  • Aretha: Lady Soul (Atlantic, 1968)
  • Aretha Now (Atlantic, 1968)
  • Aretha In Paris (Atlantic, 1968)
  • Aretha Franklin: Soul '69 (Atlantic, 1969)
  • Today I Sing The Blues (Columbia, 1969)
  • Soft And Beautiful (Columbia, 1969)
  • I Say A Little Prayer (1969)
  • Aretha Franklin: Live!(1969)
  • This Girl's In Love With You (Atlantic, 1970)
  • Don't Play That Song (1970)
  • Sweet Bitter Love (1970)
  • Spirit In The Dark (Atlantic, 1970)
  • Two Sides Of Love (1970)
  • Aretha Live at the Fillmore West (Atlantic, 1971)
  • Young, Gifted And Black (Atlantic, 1972)
  • Amazing Grace (Atlantic, 1972)
  • Hey Now Hey (The Other Side Of The Sky) (Atlantic, 1973)
  • Let Me Into Your Life (Atlantic, 1974)
  • With Everything I Feel In Me (Atlantic, 1974)
  • You (Atlantic, 1975)
  • Sparkle (Atlantic, 1976)
  • Sweet Passion (Atlantic, 1977)
  • Satisfaction (1977)
  • Most Beautiful Songs (1977)
  • Almighty Fire (Atlantic, 1978)
  • La Diva (Atlantic, 1979)
  • Aretha (Arista, 1980)
  • Aretha Sings the Blues (1980)
  • Love All The Hurt Away (Arista, 1981)
  • Jump To It (Arista, 1982)
  • Get It Right (Arista, 1983)
  • Never Grow Old (1984)
  • First Lady of Soul (1985)
  • Who's Zoomin' Who? (Arista, 1985)
  • Aretha (Arista, 1986)
  • Soul Survivor (1986)
  • One Lord, One Faith, One Baptism (Arista, 1987)
  • Through The Storm (Arista, 1989)
  • What You See Is What You Sweat (Arista, 1991)
  • A Rose Is Still a Rose (Arista, 1998)
  • So Damn Happy (Arista, 2003)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aretha Franklin Blues Brothers Central. Viitattu 15.12.2012.
  2. Mojo 100 Greatest Singers Of All Time Mojo Magazine. Viitattu 15.12.2012.
  3. Blues Brothers 2000 Elonetissä
  4. Aretha Franklin (1942-Present) Leading Ladies. 2010. TIME. Viitattu 15.12.2012.
  5. 'I am so sorry': Whitney Houston's ailing godmother Aretha Franklin cancels funeral appearance to rest up for concert tonight Daily Mail. Viitattu 15.12.2012.
  6. Aretha denies skipping Whitney funeral over drama (... explains that Whitney always said Franklin “was like a godmother,” but, over the years, “the ‘like a’ got dropped and it just stuck.”) NY Daily News. Viitattu 15.12.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]