Kummi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kummi (kreik. ανάδοχος, νουνός, νουνά, ven. кум, кума, lat. sponsor) on kristillisessä perinteessä kasteessa kirkkoon liitettävän hengellinen ohjaaja, hengellinen vanhempi, jonka tulee pääsääntöisesti kuulua samaan kirkkokuntaan kastettavan kanssa. Kummeja ei ole niissä kristillisissä ryhmissä, jotka eivät hyväksy vauvakastetta; toisaalta esimerkiksi evankelis-luterilaisessa kirkossa kummi vaaditaan niillekin, jotka kastetaan aikuisena.

Kummi-sana on laajentunut myöhemmin tarkoittamaan myös muutamia täysin maallisia asioita.

Henkilön miespuolista kummia voidaan kutsua nimellä kummisetä ja naispuolista nimellä kummitäti.

Kummi ja kummius ortodoksisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kummiudesta ei ole säädetty Raamatussa, mutta siitä on olemassa mainintoja apostolisissa säännöissä ja opetuksissa, kirkkoisien säännöissä ja kirkolliskokousten kanoneissa.

Alkukirkossa kastettavalla oli vain yksi kummi, myöhemmin kummien lukumäärä on vakiintunut kahdeksi. Siitä poikkeava lukumäärä ei ole ortodoksisen perinteen mukaista.

Kummi valitaan kastettavalle tai kirkkoon liitettävälle ortodoksille aina. Kummius ei ole juridinen suhde vaan kristillinen, hengellinen suhde.

Kummin tehtävänä on kasvattaa kummilastaan hengellisessä elämässä ja tavoissa. Kummin tulee tuntea oma uskontonsa edes perusteiltaan ja perustotuuksiltaan ja pystyä siirtämään nämä tietonsa ja taitonsa myös kummilapselleen. Kummius ei ole ortodoksisessa kirkossa pelkästään kunniatehtävä ja kasteen todistajana oleminen, vaan se on paljon monisyisempi ja velvoittavampi.

Kummin tehtävänä on olla mukana ja avustajana kasteessa myös kasteeseen oleellisesti liittyvien muiden mysteerioiden (sakramenttien) toimittamisessa.

Kummi ja kummius luterilaisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kummin tehtävä on olla vanhempien apuna lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Kummina pitää olla vähintään yksi 15 vuotta täyttänyttä evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoitu jäsen. Suositus on ainakin kaksi kummia; kirkkojärjestyksen mukaan yksi kummi riittää "erityisestä syystä" kirkkoherran luvalla. Pakollisen kummin ohella kummina voivat toimia myös tiettyjen muiden kristillisten kirkkojen jäsenet; nämä kirkot hyväksyvät luterilaisen kirkon toimittaman kasteen päteväksi myös omassa kirkossaan.[1][2] Kummeja voidaan nykyään erityisluvalla myöhemmin lisätä, mutta kummiutta ei voi purkaa.[3]

Kummi-sanan muita merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kummi käsitteenä on tullut laajempaan käyttöön. Mm. alakouluissa puhutaan koulukummeista, vanhemmista oppilaista, jotka huolehtivat koulunsa aloittaneista ekaluokkalaisista. Myös nimettävillä laivoilla on "kummi".

Nykyään myös kastekummi mielletään usein enemmän lapsen maalliseksi tukiaikuiseksi kuin kristilliseksi oppaaksi. Vanhemmat voivat pyytää epävirallisiksi kummeiksi myös kirkkoon kuulumattomia henkilöitä tai kummi voidaan pyytää lapselle, jota ei kasteta. Kirkon silmissä oikea kummi on vain kristillinen kastekummi, joka vastaa uuden kirkon jäsenen kristillisestä kasvatuksesta. Papit pyrkivät tekemään tämän eron selväksi nimittämällä kirkkoon kuulumattomia kummeja esimerkiksi "lapsen aikuisiksi ystäviksi".

Kehitysmaiden lasten kummius[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kummilapsitoiminta

Nykyään kummikäsite on laajennettu alkuperäisestä uskonnollisesta merkityksestään myös kehitysyhteistyöhön. Tällöin kummilla tarkoitetaan henkilöä, joka lahjoittaa tietyn rahasumman kuukaudessa (yleensä 25 euroa), jolla tuetaan yksittäistä kehitysmaassa asuvaa lasta. Suomessa kehitysmaiden lapsille kummeja hankkivat esimerkiksi Suomen Lähetysseura Plan, Pelastakaa lapset ja World Vision.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kirkollisten toimitusten kirja (III): Kasuaalitoimitukset, s. 15
  2. Suomen ev.-lut. kirkon kirkkojärjestys, luku 2 §17, luku 1 §4
  3. Suomen ev.lut. kirkko: Aamenesta öylättiin - kirkollinen sanasto: [1]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]