Kirkkoisä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Kristinusko
Christian cross.svg

Historia
Jeesus Nasaretilainen
Apostolit
Apostoliset isät
Kirkkoisät
Ekumeeninen kirkolliskokous
Suuri skisma
Ristiretket
Uskonpuhdistus
Pietismi
Evankelikalismi
Karismaattisuus

Pyhä Kolminaisuus
Isä Jumala
Poika Kristus
Pyhä Henki

Kristillinen teologia
Kirkko
Pelastus
Armo
Sakramentti
Jumalanpalvelus
Armolahja
Kymmenen käskyä
Dogmi

Raamattu
Vanha testamentti
Uusi testamentti
Apokryfiset kirjat

Kristillisiä suuntauksia
Katolinen kirkko
Ortodoksinen kirkko
Protestantismi

n · k · m

Kirkkoisiksi kutsutaan kristinuskon alkuvaiheen ensimmäisiä ja vaikutusvaltaisimpia teologeja ja kirjoittajia, jotka ovat luoneet pohjan koko kristinuskon teologialle.

Kirkkoisät vaikuttivat aikana, jolloin kristillinen oppi, teologia ja elämä muotoutuivat voimakkaasti, toiselta vuosisadalta 500-luvulle. Tätä ajanjaksoa kutsutaan kirkkohistoriassa patristiseksi ajaksi heidän mukaansa (latinan sanasta patres, "isät"). Nimitys kirkkoisä on myöhemmin, lähinnä keskiajalla, annettu kunnianimitys niille kirkon opettajille, joiden on katsottu saavuttaneen yleiskirkollisen auktoriteettiaseman kirkon piirissä.

Pyhä Athanasios Aleksandrialainen oli yksi kreikkalaisista kirkkoisistä.

Ensimmäisiä kristillisiä kirjoittajia ja teologeja, jotka elivät kahden ensimmäisen sukupolven aikana apostolien jälkeen, kutsutaan apostolisiksi isiksi tai apostolisiksi kirkkoisiksi. Heidän oletetaan tunteneen joitain apostoleja henkilökohtaisesti. Myöhäisemmät kirkkoisät taas tunsivat apostolien perinnön suullisena ja kirjallisena perimätietona. Kirkkoisillä ei siis tarkoiteta kristinuskon alkuaikojen marttyyrejä, askeetteja tai muita pyhimyksiä — suurin osa on tosin julistettu pyhimyksiksi myöhemmin — ei myöskään apostoleja eikä Uuden testamentin kirjojen kirjoittajia.

Kirkkoisien merkittävin aikaansaannos on heidän edustamansa kristinuskon haaran (joka oli suhteellisen yhtenäinen vuoteen 1054, jolloin se jakautui läntiseen katoliseen ja itäiseen ortodoksiseen kirkkoon) määrittely suhteessa antiikin filosofiaan, polyteistisiin uskontoihin sekä muihin kilpaileviin kristinuskon tulkintoihin. Tämä määrittely on tapahtunut kirkon opin (doktriinin) täsmennys- ja määrittelytyön kautta (saarnat, teologiset kirjoitukset, kirkolliskokoukset), julkisissa sekä yksityiseissä elämänohjeissa (saarnat, kirjeet, moraaliset kirjoitukset) sekä kristinuskoa puolustavissa kirjoituksissa (apologiat). Ekumeenisten kirkolliskokousten päätöksiin ja Raamatun kaanonin muodostumiseen kirkkoisien vaikutus on ollut ratkaiseva.

Kirkkoisät jaetaan usein kahteen ryhmään, näiden kirjoituksissaan käyttämän kielen mukaan: latinalaisiin ja kreikkalaisiin kirkkoisiin. Kuitenkin esimerkiksi kreikkalaiset kirkkoisät olivat tunnettuja opettajia myös läntisen Välimeren latinankielisellä alueella ja päinvastoin - 'kirkkoisyys' sisältää ajatuksen kirkkoisän opetuksen luonteesta yleisenä ja (teoriassa) koko kristilliseen maailmaan levinneenä. Osa kirkkoisistä kirjoitti muilla kuin latinan ja kreikan kielillä. Esimerkiksi Pyhä Efraim Syyrialainen kirjoitti syyriaksi, mutta hänen teoksiaan käännettiin jo varhain ja laajalti kreikaksi ja latinaksi.

Kirkkoisien ajatelua, työtä ja opetusta tutkivaa tieteenhaaraa kutsutaan patristiikaksi.

Apostoliset isät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Apostoliset isät

Kaikkein ensimmäisiä kirkkoisiä kutsutaan apostolisiksi isiksi, koska on ajateltu näillä olleen suoran kontaktin apostoleihin ja näiden opetukseen. Merkittävimmät olivat:

Latinalaiset kirkkoisät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bordesholmin luostarikirkon alttaritaulussa Saksassa on kuvattu neljä latinalaista kirkkoisää (n. 1510)

Kuuluisimmat latinalaiset kirkkoisät olivat:

Kreikkalaiset kirkkoisät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuluisimmat kreikkalaiset kirkkoisät olivat:

Muita kirkkoisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellä lueteltujen tunnetuimpien kirkkoisien lisäksi joukkoon voidaan lukea useita muita ensimmäisten vuosisatojen kristillisiä apologeetteja, muita kirjoittajia ja piispoja. Katolisessa kirkossa Pyhän Johannes Damaskoslaisen, joka eli 700-luvulla, katsotaan perinteisesti olleen viimeinen kirkkoisistä, ja samalla ensimmäisiä skolastikoista. Ortodoksinen kirkko ei varsinaisesti katso kirkkoisien ajan päättyneen koskaan, ja laskee mukaan myös muita myöhäisempiä, vaikutusvaltaisia teologeja.

Aavikkoisät olivat varhaisiä munkkeja, jotka elivät Egyptin autiomaassa. Vaikka he eivät kirjoittaneet paljon, heidän vaikutuksensa oli suuri. Heihin kuuluvat muiden muassa Pyhä Antonius Suuri ja Pyhä Pakhomios. Suuri määrä heidän lyhyistä sanonnoistaan on koottu teokseen Apophthegmata Patrum.

100-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

200-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

300-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

400-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

500-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

600-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

700-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksisessa kirkossa myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Russell, Bertrand: Länsimaisen filosofian historia 1: Vanhan ajan filosofia, katolinen filosofia. (Alkuteos: History of Western Philosophy, 1946.) 9. painos. Suomentanut J. A. Hollo. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-17867-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]