Saarna

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Katolinen pappi saarnaa saarnastuolissa.

Saarna (myös opetuspuhe tai homilia) on kristilliseen jumalanpalvelukseen kuuluva, tiettyyn Raamatun kohtaan perustuva puhe.[1]

Saarna ortodoksisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksisen kirkon arkkimandriitta pitämässä piispaksi nimittämisen yhteydessä pidettävää opetuspuhetta.

Ortodoksisessa kirkossa homilia eli opetuspuhe pidetään liturgiapalveluksessa. Saarnan pitää piispa tai pappi tai heidän hyväksymänsä henkilö. Saarna selittää luettua päivän evankeliumi- ja epistolatekstejä tai kyseisenä päivänä vietettävän juhlan aihetta. Tavallisimmin saarna pidetään evankeliumin lukemisen jälkeen, mutta sen voi jättää liturgian loppuun tai se voi jäädä kokonaan pois. Suomen ortodoksisen kirkon kirkkojärjestys velvoittaa pitämään opetuspuheen ainakin sunnuntaisin ja juhlapäivinä.[2]

Saarna luterilaisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parikkalan kirkon saarnatuoli.

Luterilaisessa kirkossa saarna sijoittuu messun yhteyteen. Sen pitää yleensä messun toimittava pappi saarnatuolista. Saarna sijoittuu messun sanaosaan tekstien lukemisen jälkeen. Saarnan tarkoitus on selittää tekstiä. Saarna ei ole kuitenkaan esitelmä, vaan ennen kaikkea opetus- ja julistuspuhe. Saarna pidetään yleensä aina jostain messun lukukappaleesta, mutta myös virsien pohjalta voidaan saarnata. Saarnaksi kutsutaan myös niin kutsuttuja kasuaalipuheita eli kirkollisiin toimituksiin kuuluvia puheita. Myös ne rakentuvat Raamatun tekstien varaan, mutta niissä tekstin avulla selitetään kyseessä olevaa tilannetta.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Metropoliitta Tiihon (Tajakka), Pentti Hakkarainen, Erkki Piiroinen: Evankeliumin palveluksessa: johdatus homilian perusteisiin. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja n:o 9. Joensuu: Joensuun yliopisto, 1996. ISSN 0788-1045. ISBN 951-708-395-5.
  • Jolkkonen, Jari & Peura, Simo & Vatanen, Osmo (toim.): Saarnan käsikirja. Helsinki: Kirjapaja, 2001. ISBN 951-625-788-7.

Saarnakokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luterilaisia saarnakokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pyhää arkea. toimittaneet Jukka-Pekka Jyrä, Osmo Kangas, Antti Maunumaa ja Anna Simojoki. Lapua: Herättäjä-yhdistys, 2003. ISBN 951-878-094-3.

Ortodoksisia saarnakokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sanoista tekoihin: Jyväskylän ortodoksisen seurakunnan juhlakirja. Jyväskylä: Jyväskylän ortodoksinen seurakunta, 2001. ISBN 952-91-3505-X.
  • Tiistaisaarnoja. toim. Erkki Piiroinen. Joensuu: Pyhän Sergein ja Hermanin Veljeskunta r.y., 1978. ISBN 951-99162-4-5.
  • Sunnuntaisaarnoja. toim. Erkki Piiroinen. Kuopio: Pyhän Sergein ja Hermanin Veljeskunta r.y., 1977. ISBN 951-99139-2-0.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Oikeusministeriö: 12.12.2006/174 v. 2007, Ortodoksisen kirkon kirkkojärjestys. 4 § Jumalanpalvelus Finlex. 01.01.2007. Edita Publishing Oy. Viitattu 11.1.2018.


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saarna.net. Protestanttisten seurakuntien saarnoja mp3-muodossa.
Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.