Parikkalan kirkko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Parikkalan kirkko
Parikkalan kirkko joulukuussa 2006
Parikkalan kirkko joulukuussa 2006
Sijainti Kirkkokatu 1, Parikkala
Koordinaatit 61°32′34″N, 029°29′32″E
Seurakunta Parikkalan seurakunta
Rakentamisvuosi 1817
Suunnittelija Carlo Bassi
Materiaali puu
Istumapaikkoja 1600
Tyylisuunta empire
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Parikkalan kirkko on puinen kaksoisristikirkko eli kahtamoinen.[1] Sen piirustukset, jotka valtionarkkitehti Carlo Bassi oli laatinut, vahvistettiin senaatissa 9. maaliskuuta 1813.

Rakennusurakka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon rakentaminen annettiin rakennusmestari Matti Salosen tehtäväksi, joka lupasi rakentaa sekä kirkon että tapulin neljässä kuukaudessa, edellyttäen että saa käyttöönsä tarpeeksi rakennusaineita ja työväkeä. Salonen ryhtyi työhön ja hänelle luvattiin maksaa 20 tynnyriä ruista ja 200 ruplaa paperirahaa. 28 kirvesmiehen lisäksi töihin saatiin muita miehiä. Heille ei maksettu palkkaa, mutta heidän ei tarvinnut puolestaan maksaa parijyviä eikä tehdä päivätöitä. Kirvesmiehet saivat palkkana koko rakennusajalta 50 ruplaa rahaa, yhden ruistynnyrin ja puoli tynnyriä ohria. Muu väki työmaalle saatiin velvoittamalla kaikki 17 vuotta täyttäneet tekemään vuorollaan kolme työpäivää rakennuksella. Rakennustyö alkoi syyskuun alussa 1813. Kirkko ei valmistunut neljässä kuukaudessa, mutta siinä voitiin pitää väliaikaisesti jumalanpalveluksia vuodesta 1817 alkaen. Täysin valmiiksi se saatiin kuitenkin vasta parinkymmenen vuoden kuluessa.

Kellotapuli kirkkoa vastapäätä

Ensimmäiset kunnostukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1833 seinät päätettiin laudoittaa neljän vuoden kuluessa, yksi seinä vuodessa. Kirkko oli siis alun perin neliseinäinen. Ulkoapäin kirkko maalattiin ensimmäisen kerran vuosina 1838 ja 1839. Maalaus viivästyi, koska kirkon tornissa oli jo lahonneita kohtia, jotka piti korjata. Kirkkoa korjattiin perusteellisesti vuodesta 1858 vuoteen 1860, jolloin se laajennettiin ristikirkoksi. Korjaustyöt teki liperiläinen rakennusmestari Tolpo. Ukkosenjohdatin kirkkoon saatiin 1880. Lämmityslaitteet kirkkoon asennettiin vasta korjauksen yhteydessä 1911.

Kirkon ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon ja sen vieressä olevan pitäjäntuvan ympäristöä siistittiin 1866. Vuonna 1912 puolestaan kirkon ympärillä olevan kiviaidan viereen istutettiin puita. Kirkon vieressä olevalle vanhalle hautausmaalle oli hankittu Varkauden tehtaalta rautaportit jo 1875. Kirkon vieressä olevan sankarihautausmaan muistomerkin suunnitteli Pentti Ahola 1966[2].

Saarnatuoli

Sisustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alttari ja saarnatuoli valmistuivat 1822 ja 1823 leppäpuista, joita oli tuotava yksi kuorma jokaisesta kirkonmiespiiristä. Penkit tehtiin 1830-luvun alkupuolella. Vuonna 1880 valmistui alttaritaulu, jonka lahjoitti nuohoojamestarin leski Anna Tiainen. Taulu, jonka maalaaja on tuntematon, esittää Kristuksen kirkastamista.

Urut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1906 asetettiin toimikunta urkujen hankintaa varten. Tulenheimon tehtaalta Kangasalta tilattiin sitten 30-äänikertaiset urut 19 800 markalla. Urkurahastossa oli kuitenkin vain 14 000 markkaa ja siksi senaatilta pyydettiin ja saatiin lupa siirtää viinikassasta urkujen hankintaan 9 000 markkaa. Urut on rakentanut Bror Axel Thulé. Niitä uusittiin vuonna 1971 ja uudestaan 1990-luvulla. Urkupillistön restaurointi aloitettiin toukokuussa 2008 urkujen 100-vuotisjuhlakonserttia 19. heinäkuuta varten. Vuonna 1908 urkujen vihkiäisiin osallistui mm. Oskar Merikanto, vihkiäiskonsertin tuotto meni vuotta aiemmin perustetun yksityisen yhteiskoulun hyväksi. Konserttiin osallistui peräti 5 000 ihmistä. Pillistö ja äänikerrat palautettiin vuonna 2008 Sotkamon urkutehtaalla alkuperäisiin, osin puisiin, korvaamaan aiempien muutosten yhteydessä asennettuja pieniä metallipillejä. Kaikkiaan uruissa on noin 1 500 pilliä. Urkujen palkeet ja venttiilit uusittiin jo 1990-luvulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juvonen, J. 1996. Parikkalan historia. Julkaisija Parikkalan kunta. Painopaikka Gummerus Kirjapaino Oy. ISBN 952-90-7806-4
  • Vilska, M. 1926, 1928. Parikkalan historia I–II. Julkaisija Parikkalan Historiatoimikunta. Painopaikka Kaakkois-Karjalan Kirjapaino-Osakeyhtiö, Käkisalmi.
  • Pajari-Kosonen, L. 2008. Urkujen entisöintityö alkoi Parikkalassa. Parikkalan-Rautjärven Sanomat, no. 38, 19.5.2008, s. 3.
  • Pajari-Kosonen, L. 2008b. 100-vuotias soitin. Parikkalan-Rautjärven Sanomien kesälehti Kesäsanomat. Kesäkuu 2008, s. 13.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Parikkalan kirkko Museovirasto. Viitattu 5.7.2009.
  2. Antero Tuomisto: Suomalaiset sotamuistomerkit. Sotiemme muistomerkit Pähkinäsaaren rauhasta 1323 nykypäivään 1998. Espoo: Sotilasperinteen seuran julkaisu n:o 1, Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 1998. ISBN 952-9872-05-4 Sivu 288.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Parikkalan kirkko
  • Parikkalan kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  • Pajari-Kosonen, L. 2016. Kahtamoiset – ainutlaatuista kirkkoarkkitehtuuria. Parikkalan-Rautjärven Sanomat, no. 86, 7.11.2016, ss. 6–7.