Epistola
Epistolat (kreik. ἐπιστολή, epistolē, "kirje") ovat Uuden testamentin kirjoja, jotka ovat alkuaan olleet kirjeitä. Niitä kutsutaan epistoloiksi juontuen kreikan sanasta epistoleeli, joka tarkoittaa suomeksi kirjettä.[1] Nämä kirjeet on kirjoitettu ensimmäisellä vuosisadalla antamaan ohjeistusta seurakunnan järjestelyistä ja käytännöistä. Niiden säilymistä on auttanut se, että ne on alun perinkin kirjoitettu kirjalliseen muotoon, toisin kuin esimerkiksi evankeliumit, jotka kulkivat aluksi suullisessa muodossa.
Suurimman osan Uudessa testamentisa olevista kirjeistä on nimetty apostoli Paavalin mukaan (Kirjeet roomalaisille, korittilaisille, galatalaisille, efesolaisille, kolossalaisille, tessalonikilaisille, Timoteukselle, Titukselle ja Filemonille). Uuden testamentin kirjakokoelmaan kuuluu yhteensä 21 kirjettä, epistolaa.
Epistolaksi kutsutaan sunnuntain ja pyhäpäivän lukukappaleita, jotka luetaan jostakin Uuden testamentin kirjeestä messussa tai sanajumalanpalveluksessa. Nykyinen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalvelusten kirja tuntee epistolatekstille nimen "toinen lukukappale".[2]
Uuden testamentin kirjeet, epistolat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kirje roomalaisille
- Ensimmäinen kirje korinttilaisille
- Toinen kirje korinttilaisille
- Kirje galatalaisille
- Kirje efesolaisille
- Kirje filippiläisille
- Kirje kolossalaisille
- Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille
- Toinen kirje tessalonikalaisille
- Ensimmäinen kirje Timoteukselle
- Toinen kirje Timoteukselle
- Kirje Titukselle
- Kirje Filemonille
- Kirje heprealaisille
- Jaakobin kirje
- Ensimmäinen Pietarin kirje
- Toinen Pietarin kirje
- Ensimmäinen Johanneksen kirje
- Toinen Johanneksen kirje
- Kolmas Johanneksen kirje
- Juudaksen kirje