Metodismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kristinuskon suuntausta. Metodismi on myös tietoteoreettinen lähestymistapa.
John Wesley (1703-1791)

Metodismi on 1700-luvun lopulla Englannissa syntynyt kristillinen kirkkokunta, johon nykyisin kuuluu noin 70 miljoonaa jäsentä eri puolilla maailmaa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metodismi sai alkunsa englantilaisen anglikaanisen papin John Wesleyn hengellisen toiminnan vaikutuksesta. Wesley tuli herätykseen Saksan pietistisen kristillisyyden vaikutuksesta ja alkoi toteuttaa pietismin keskeisiä periaatteita Englannissa. Lontoon Aldersgate-kadulla herrnhutilaisten kokouksessa John Wesley koki hengellisen herätyksen (Wesley itse kertoo sydämensä lämmenneen Jeesukselle), jonka jälkeen metodismi alkoi kasvaa voimakkaasti. Nimitys metodismi on ulkopuolisten antama pilkkanimi ja kuvaa ryhmän alkuaikojen korostamaa järjestystä, metodia, jolla hätääntynyt syntinen ensin kääntyy ja sitten kristittynä pyhittyy.

Irtaantuminen Englannin kirkosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin metodismi oli Englannin kirkon sisäinen herätysliike, joka pyrki tavoittamaan evankeliumilla niitä, joita valtionkirkko ei tavoittanut. Herätysliike oli hyvin hajanainen ja monen ihmisen työn tulos. John Wesley yhdisti monet eri herätykset metodismiksi. Kun mukaan tuli suuria joukkoja teollisuustyöväkeä, kaivostyöläisiä ja muuta alemman luokan väkeä, syntyi kiistaa siitä, saavatko kaikki kokoontua kirkoissa. Monin paikoin tämä estettiin, jolloin metodistit alkoivat kokoontua muualla. Tällä yhdistysmuotoisella toiminnalla oli omat saarnaajansa ja järjestyksensä. Wesleyn kuoleman jälkeen metodistit irtaantuivat Englannin kirkosta muodostaen oman kirkkokunnan. Metodismi levisi hyvin varhain myös Pohjois-Amerikkaan.

Jakautuminen eri metodistikirkoiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo hyvin varhaisessa vaiheessa metodismi alkoi pirstoutua eri kirkoiksi. 1900-luvun aikana monet näistä kirkoista yhdistyivät kuitenkin uudelleen, mutta silti on nähtävissä kaksi eri suuntaa perusmetodismin sisällä: amerikkalainen piispajohtoinen metodismi ja brittiläinen metodismi. Australian, Kanadan, Sambian ja osittain Intian metodistikirkot taas yhdistyivät muiden kirkkokuntien kanssa ekumeenisiksi Yhdistyneiksi kirkoiksi. Eri metodistikirkkoja ja yhdistyneitä kirkkoja yhdistää Metodistien maailmanneuvosto.

Vaikutus muihin kirkkokuntiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun muassa Adventtikirkolla, Helluntaiherätyksellä, Nasaretilaisen Kirkolla ja Pelastusarmeijalla on juuret metodismissa.

Oppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metodismin opissa korostuvat henkilökohtainen kääntymys ja sitä seuraava pyhitys. Toisin kuin muilla vapaiden suuntien kristityillä, metodisteilla on lapsikastekäytäntö.

Metodismin levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metodisteja on laajasti eri puolilla maailmaa. Hyvin levinnyttä toiminta on Yhdysvalloissa, jossa suurin metodistikirkkokunta Yhdistynyt metodistikirkko on jäsenmäärältään kolmanneksi suurin kristillinen kirkkokunta.[1]

Metodismi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeen metodismi tuli merimiesten tuomana 1800-luvulla. Suomen ensimmäinen metodistiseurakunta perustettiin Vaasaan vuonna 1881 ja ensimmäinen suomenkielinen seurakunta Poriin vuonna 1887. Nykyisin Suomessa toimii kaksi metodistikirkkoa, suomenkielinen Suomen Metodistikirkko ja ruotsinkielinen Finlands svenska metodistkyrka. Viipurissa sijainneen metodistikirkon nimi oli Betel-kirkko.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-27265-5.
  • Metso, Pekka & Ryökäs, Esko (toim.): Kirkkotiedon kirja. Ekumeeninen johdatus kirkkojen oppiin ja elämään. Helsinki: Kirjapaja, 2005. ISBN 951-607-212-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]