Kveekarit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit
Quaker star.png
Perustaja George Fox
Perustettu 1650-luvulla Englannissa
Irtautunut Anglikaanisesta kirkosta
Kirkosta irtautuneet Shakerit
Jäseniä n. 210 000
George Fox
Kveekarien kokoontuminen

Kveekarit (koko nimi Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit, engl. Quakers, Religious Society of Friends) on Englannissa 1600-luvulla perustettu protestanttinen liike. Sen jäsenet kutsuvat itseään ”totuuden ystäviksi” tai "ystävien seuraksi". Yhteisö syntyi vallitsevan poliittisen ja uskonnollisen sorron aikana. George Foxia pidetään kveekariliikkeen perustajana, jonka käsityksen mukaan Jumala valaisee jokaisen sielun erikseen eikä pelastumiseen tarvita pappeja tai muita ulkopuolisia tahoja. Yhteisö piti itseään suoraan Jumalan alaisena. Kveekareihin kuuluu maailmassa noin 210 000 jäsentä, Ison-Britannian lisäksi muun muassa Yhdysvalloissa, Keniassa ja Boliviassa. Suurin yhteisö on Yhdysvalloissa William Pennin vuonna 1682 pakopaikaksi perustamassa kveekarivaltio Pennsylvaniassa.[1][2] Kveekarit ovat perustaneet useita tunnettuja ja suuria yrityksiä Isossa-Britanniassa. Kveekarien uskonnollisuuden ohjaamaa yritystoimintaa kutsutaan kveekarikapitalismiksi.

Uskonkäsitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteisö on hylännyt kaikki ulkoiset sakramentit, koska sisäinen sana on tehnyt ne tarpeettomiksi.[2] Kveekarien mukaan jokainen voi kokea Jumalan läsnäolon ilman välikäsiä (esimerkiksi palkattuja pappeja) tai uskonnollisia sakramentteja. Niinpä kveekareilla ei ole pappeja eikä varsinaisia jumalanpalveluksia, vaan muita säännöllisiä seurakunnan kokouksia.

Kveekarien uskon kulmakiviä ovat:

  • rauha ja väkivallattomuus
  • yhteisöllisyys
  • tasa-arvo
  • yksinkertaisuus, vaatimaton elämä

Kveekarit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toimii Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit ry, jonka varsinaisten jäsenten määrä on 25 (2007).[3] Seura pääsi Yhdistysrekisteriin 21. huhtikuuta 1992.[4] Sitä ei ole rekisteröity uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.[5]

Pohjois-Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikkalaiset pasifistiset kveekarit paneutuivat alusta lähtien erilaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten orjuuden lakkauttamiseen, alkuperäisasukkaiden oikeuksiin, koulujen ja vankiloiden uudistamiseen, naiskysymykseen ja nykyisin myös ympäristönsuojeluun. [1]

Avustustoiminta ja Nobelin rauhanpalkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kveekarit saivat vuonna 1947 Nobelin rauhanpalkinnon avustustyöstään toisen maailmansodan päätyttyä. Kveekarit osallistuivat Suomen Lapin jälleenrakentamiseen.[6][7]

Kanadalaisilla kveekareilla oli suuri merkitys Petsamon evakkojen asuttamiseen tarkoitetun Varejoen kylän perustamisessa Tervolassa.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Andrea Dué, Juan Maria Laboa: ”Pohjois-Amerikan reformoidut kirkot”, Kristinusko 2000 vuotta, s. 228. Suomentanut Maija Pellikka, Jaana Iso-Markku. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-516-7.
  2. a b ”Kveekarit”, Tietojätti 2000, s. 436. Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-x.
  3. Uskonnot.fi
  4. Yhdistysnetti
  5. Väestörekisterikeskus
  6. Gunnar Jahn, "Award ceremony speech", 1947, http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/peace/laureates/1947/press.html
  7. Lindström, Varpu. "Winter into Summer: Lapland Diary 1945–1946 by Naomi Jackson Groves (review)." The Canadian Historical Review 72.4 (1991): 610–611. https://muse.jhu.edu/article/574157/
  8. Varejoki Varejoen kyläyhdistyksen verkkosivusto. Viitattu 2.5.2019.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barclay, Robert: Kveekareiksi kutsuttujen kristittyjen muodostamien Kristuksen seurakuntien uskon mukainen sekä Raamatun kautta varhaisen kristinuskon opetuksen kanssa yhtäläiseksi osoitettu Katekismus ja uskontunnustus. Suomentanut sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottamaa suomennosta arvioivin viittein oheistanut Jani Kurki. Julkaisija: Ystävät Kristuksessa (ortodoksikveekarit). Vantaa: George Fox Project Trust Fund, 2004.
  • Saari, ElviKveekareiden jäljillä Suomessa 1945–1975: Kveekarit, työleirit, Viittakivi. Helsinki: Hauho: Kristillis-yhteiskunnallinen työkeskus: Viittakiven opisto, 1976.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kveekarit.