Tämä on lupaava artikkeli.

Desmond Tutu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Desmond Tutu
Archbishop-Tutu-medium.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt7. lokakuuta 1931
Klerksdorp, Transvaalin provinssi, Etelä-Afrikan unioni
Kuollut26. joulukuuta 2021 (90 vuotta)
Kapkaupunki, Etelä-Afrikka
Kansalaisuus Etelä-Afrikka
Ammatti arkkipiispa
ArvonimiThe Most Reverend (käännä suomeksi)
Siviilisääty naimisissa
Puoliso Leah Nomalizo Tutu
Lapset Trevor, Theresa, Naomi ja Mpho.
Muut tiedot
Tunnustukset Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (1984)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Desmond Mpilo Tutu (7. lokakuuta 1931 Klerksdorp, Transvaalin provinssi, Etelä-Afrikan unioni26. joulukuuta 2021 Kapkaupunki, Etelä-Afrikka[1]) oli eteläafrikkalainen anglikaanisen kirkon Kapkaupungin arkkipiispa, joka tuli 1980-luvulla tunnetuksi apartheidin vastustajana ja jatkoi sen jälkeen toimintaansa ihmisoikeuksien puolustajana ja oli muun muassa Etelä-Afrikan totuuskomission puheenjohtaja. Tutulle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1984. Tutu teki runsaasti työtä rotuerottelun ehkäisemiseksi.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutu syntyi Klerksdorpissa, Transvaalin provinssissa 7. lokakuuta 1931. Perhe muutti Johannesburgiin Tutun ollessa 12-vuotias. Hän olisi halunnut opiskella lääkäriksi, mutta koska perheellä ei ollut varaa siihen, hän seurasi isänsä jalanjäljissä opettajaksi. Tutu opiskeli 1951–1953 Pretorian Bantu Normal Collegessa ja opetti sen jälkeen vuoteen 1957 Johannesburgin Bantu High Schoolissa.[2] Hän kuitenkin erosi vastalauseena eteläafrikkalaiselle kasvatus- ja koulutuslaille, joka vahvasti tuki rotuerottelua ja epätasa-arvoa. Se muun muassa kielsi eri rotujen opiskelun samoissa ryhmissä ja heikensi siten Etelä-Afrikan mustan väestön opiskelumahdollisuuksia.[3] Tutu jatkoi opintojaan teologian saralla, ja vuonna 1960 hänet vihittiin anglikaanipapiksi.[4] Hän siirtyi työskentelemään pappina keskustelua herättäneessä Fort Haren yliopistossa, joka oli yksi harvoja eteläisen Afrikan laatukouluja mustille opiskelijoille.[5] Tutu meni 1955 naimisiin Leah Nomalizon kanssa.[6] Heillä on neljä lasta: Trevor, Theresa, Naomi ja Mpho.[7]

Tutu suoritti 1962–1966 teologian kandidaatin ja maisterin tutkinnot Lontoon King's Collegessa.[2] Opintojen jälkeen hän palasi Etelä-Afrikkaan, missä jatkoi mustaihoisen papiston kouluttamista[8] vuosina 1967–1972.[4] Hän kirjoitti pääministeri Vorsterille kirjeen, jossa hän kuvasi tilannetta Etelä-Afrikassa ”ruutitynnyriksi, joka voi räjähtää milloin tahansa”. Hän ei koskaan saanut vastausta kirjeeseensä. Ruutitynnyri räjähti, kun 1975 bantujen kouluissa määrättiin pakolliseksi opetuskieleksi afrikaans, jota harvat opettajat tai oppilaat osasivat. Koululaisten mielenosoitus johti väkivaltaisuuksiin, joissa kuoli ainakin kaksi lasta. [9]

Vuonna 1972 Tutu palasi Isoon-Britanniaan, jossa hänet nimitettiin kirkkojen maailmaneuvoston teologisen kasvatusrahaston varajohtajaksi. Hän palasi Etelä-Afrikkaan jälleen vuonna 1975, jolloin hänet nimitettiin Johannesburgissa sijaitsevan St. Maryn tuomiokirkon rovastiksi ensimmäisenä mustana henkilönä.[2] Tutu on nimitetty useiden yliopistojen kunniatohtoriksi sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa.[10]

Tutun poliittinen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1976 syttyivät Soweton mellakat, kun hallitus suunnitteli lisäävänsä afrikaansin käyttöä mustissa kouluissa. Tapahtuma kehittyi massiiviseksi kapinaksi rotuerottelua vastaan. Siitä lähtien Tutu tuki maansa taloudellista boikottia. Hän oli Lesothon piispa vuodesta 1976 vuoteen 1978, jolloin hänestä tuli Etelä-Afrikan kirkkojen neuvoston pääsihteeri. Tässä asemassa hän pystyi jatkamaan työtään rotuerottelua vastaan lähes kaikkien kirkkojen luvalla. Tutu puolusti johdonmukaisesti sovintoa kaikkien asianosaisten välillä kirjoituksissaan ja luennoissaan kotimaassa ja ulkomailla. Tutu sai 1984 Nobelin rauhapalkinnon. Nobel-komitea mainitsi hänen roolinsa ”yhdistävänä johtohahmona kampanjassa apartheid-ongelman ratkaisemiseksi Etelä-Afrikassa”.[11] 7. syyskuuta 1986 Tutusta tuli ensimmäinen Etelä-Afrikassa anglikaanikirkkoa johtanut musta henkilö.[2]

Vuonna 1995 presidentti Nelson Mandela nimitti Tutun johtamaan totuuskomissiota, jonka tehtävänä oli tutkia apartheidin ajan mahdollisia ihmisoikeusrikkomuksia.[2] Tämän työn johdosta hän sai 1999 Sydneyn rauhanpalkinnon.[12] Tutulla diagnosoitiin eturauhassyöpä vuonna 1997.[13]

Tutu palasi vuonna 2004 Isoon-Britanniaan King's College Londonin vierailevaksi professoriksi ja piti luentosarjan, jolla juhlistettiin yliopiston 175. vuosipäivän merkkivuotta.[14] 78-vuotias Tutu ilmoitti kesällä 2010 vetäytyvänsä julkisuudesta ja julkisista tehtävistään voidakseen viettää eläkepäiviään perheensä parissa.[15][16]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Desmond Tutu kuoli pitkäaikaisen sairauden seurauksena 26. joulukuuta 2021 90 vuoden iässä.[13] Tutun omasta toivomuksesta hänen ruumiinsa tuhkattiin ympäristöystävällisemmällä neste- eli vesituhkausmenetelmällä, jossa vainajan ruumis liuotetaan lämmön, paineen ja kemikaalien vaikutuksesta kiihdytettyä maatumista muistuttavassa prosessissa. Koruttomat hautajaiset pidettiin Kapkaupungissa 1. tammikuuta 2022.[17][18][19]

Poliittisia mielipiteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutu uskoi Israelin valtion palestiinalaisiin suuntaaman kohtelun olevan yksi apartheidin muoto. Hän pyysi toistuvasti Israelin hallitusta kunnioittamaan palestiinalaisten ihmisarvoa, olivatpa he muslimeja tai kristittyjä.[20]

Nobelisti tuki myös Länsi-Papuan itsenäisyysliikettä ja arvosteli YK:n roolia Indonesian Länsi-Papuan valtauksessa. Tutu sanoi: ”Useita vuosia Etelä-Afrikan ihmiset kärsivät sorron ja rotuerottelun ikeen alla. Monet ihmiset kärsivät yhä raa’asta sorrosta ja heidän ihmisarvonsa kielletään. Yksi tällainen ihmisjoukko on Länsi-Papuan kansa.”[21]

Tutu arvosteli myös ihmisoikeuksien loukkauksia Zimbabwessa. Hän kutsui Zimbabwen presidentti Robert Mugabea ”afrikkalaisen diktaattorin irvikuvaksi” ja arvosteli Etelä-Afrikan hallituksen diplomatiaa Zimbabwea kohtaan.[22]

Vuonna 2012 Tutu jättäytyi pois Etelä-Afrikassa pidetystä seminaarista, jonne oli kutsuttu puhumaan myös Tony Blair. Tutun edustajan mukaan tämän mielestä Blairin päätöstä tukea USA:n hyökkäystä Irakiin oli "moraalisesti mahdotonta puolustaa" ja arkkipiispan olisi "sopimatonta ja kestämätöntä" esiintyä Blairin kanssa samassa tilaisuudessa.[23] Pian tämän jälkeen Tutu vaati The Observerin julkaisemassa kirjoituksessaan Blairin ja George W. Bushin haastamista Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen Irakin sodan takia.[24]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Crying in the Wilderness (1983)
  • Hope and Suffering: Sermons and Speeches (1983; suom. Kärsimys ja toivo Kirjayhtymä 1985)
  • The Words of Desmond Tutu (1989)
  • The Rainbow People of God (1994)
  • The Essential Desmond Tutu (1997)
  • No Future without Forgiveness (1999; suom Anteeksiantaminen, tie tulevaisuuteen Gummerus 2001)
  • God Has a Dream: A Vision of Hope for Our Time (2004)
  • Made for goodness : and why this makes all difference (yhdessä Mpho Tutun kanssa, 2010)
  • God is not a Christian : speaking truth in times of crisis (2011)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Steven Gish: Desmond Tutu: A Biography. Greenwood Publishing Group, 2004. ISBN 9780313328602.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jason Bourke: Archbishop Desmond Tutu, giant in fight against apartheid South Africa, dies at 90 The Guardian. 26.12.2021. Guardian News & Media Limited. Viitattu 26.12.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e Desmond Tutu Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  3. Gish s. 16, 20–21
  4. a b Desmond Tutut: Biography Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  5. Gish, s. 42.
  6. Gish, s. 18.
  7. Gish, s. 58.
  8. Desmond Mpilo Tutu zar.co.za – Proud to be South African. Viitattu 15.7.2012.
  9. Roger B. Beck: The History of South Africa, s. 160. Greenwood Publishing Group, 2000. ISBN 9780313307300.
  10. Curriculum Vitae Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  11. The Nobel Peace Prize for 1984 (lehdistötiedote) Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  12. 1999 Archbishop Desmond Tutu 1999. Sydney Peace Foundation. Viitattu 15.7.2012.
  13. a b Ihmisoikeustaistelija ja rauhannobelisti Desmond Tutu on kuollut yle.fi. 26.12.2021. Viitattu 5.1.2022.
  14. Desmond Tutu Famous People. King's College London. Viitattu 15.7.2012.
  15. Yle: Desmond Tutu jäämässä eläkkeelle (viitattu 22.7.2010)
  16. HS: Rauhannobelisti Tutu jättää julkisuuden (viitattu 22.7.2010)
  17. Desmond Tutun ruumis tuhkattiin nestekäsittelyn avulla energian säästämiseksi – tämä oli arkkipiispan oma toive yle.fi. Viitattu 5.1.2022.
  18. Desmond Tutun ruumista ei tuhkata tulella – toivoi ympäristöystävällisempää menetelmää iltalehti.fi. Viitattu 5.1.2022.
  19. Etelä-Afrikassa pidettiin koruttomat hautajaiset maan "henkiselle isälle" Desmond Tutulle yle.fi. Viitattu 5.1.2022.
  20. Desmond Tutu and Michael Mansfield: The Russell Tribunal on Palestine can promote peace, truth and reconciliation Guardian. 2011. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  21. West Papua: Nobel Prize Desmond Tutu calls on UN to act 2004. UNPO. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  22. Basildon Peta in Johannesburg and Daniel Howden: Zimbabwe is Africa's shame, Tutu declares. The Independent, 2007, nro 17 March.
  23. The Guardian – Desmond Tutu quits seminar in protest over presence of Tony Blair Viitattu 29.8.2012
  24. The Guardian – Tony Blair should face trial over Iraq war, says Desmond Tutu Viitattu 2.9.2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Desmond Tutu.