Dag Hammarskjöld

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dag Hammarskjöld Nobelin rauhanpalkinto
Dag Hammarskjöld cropped.JPG
Yhdistyneiden kansakuntien toinen pääsihteeri
10. huhtikuuta 195318. syyskuuta 1961.
Edeltäjä Trygve Lie
Seuraaja U Thant
Tiedot
Syntynyt 29. heinäkuuta 1905
Ruotsin lippu Jönköping, Ruotsi
Kuollut 18. syyskuuta 1961 (56 vuotta)
Flag of the Federation of Rhodesia and Nyasaland.svg Ndola, Rhodesian ja Njassamaan liittovaltio
Ammatti ekonomisti
Uskonto luterilainen

Dag Hjalmar Agne Carl Hammarskjöld (Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?, 29. heinäkuuta 1905 Jönköping18. syyskuuta 1961) oli ruotsalainen diplomaatti, joka toimi Yhdistyneiden kansakuntien toisena pääsihteerinä huhtikuusta 1953 kuolemaansa syyskuussa 1961 asti.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dag Hammarskjöld syntyi Jönköpingissä, mutta eli lapsuutensa pääasiassa Uppsalassa. Hänen isänsä Hjalmar Hammarskjöld toimi Ruotsin pääministerinä 1914–1917. Hammarskjöldin suku oli ollut Ruotsin kuningaskunnan palveluksessa 1600-luvulta asti. Hammarskjöld opiskeli talouspolitiikkaa Uppsalan yliopistossa. Sieltä hän muutti Tukholmaan.

Vuosina 1930–1934 Hammarskjöld oli hallituksen työttömyyslautakunnan sihteeri. Hän teki väitöskirjansa Konjunkturspridningen ja väitteli tohtoriksi Tukholman yliopistosta vuonna 1933. Vuonna 1936 Hammarskjöld meni töihin Sveriges Riksbankiin ja toimi sen pääjohtajana vuosina 1941–1948. Vuonna 1945 hänet nimitettiin hallituksen talousasioiden neuvonantajaksi koordinoimaan suunnitelmia sodanjälkeisen ajan taloudellisten ongelmien voittamiseksi.

Vuonna 1947 Hammarskjöld nimitettiin Ruotsin ulkoministeriöön, ja vuonna 1949 hänestä tuli valtiosihteeri. Hän oli yksi Ruotsin edustajista Pariisin konferenssissa, jossa perustettiin Marshall-apu. Vuonna 1948 hän osallistui Pariisissa kokoukseen, jossa perustettiin OECD. Vuonna 1950] hän johti Ruotsin UNISCANin delegaatiota. Vuonna 1951 hänestä tuli hallituksen salkuton ministeri ja ulkoministerin varamies. Vaikka hän toimi sosiaalidemokraattisessa hallituksessa, hän ei virallisesti liittynyt mihinkään poliittiseen puolueeseen.

Hammarskjöld toimi Ruotsin delegaation varapuheenjohtajana YK:n yleiskokouksessa Pariisissa 1951 ja delegaation puheenjohtajana New Yorkin yleiskokouksessa 1952.

Hammarskjöld valittiin Ruotsin akatemiaan isältään vapautuneelle paikalle 20. tammikuuta 1954.

YK:n pääsihteeriksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dag Hammarskjöld YK:n päämajan edessä New Yorkissa

Trygve Lien erotessa pääsihteerin virasta vuonna 1953 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto päätti suositella Hammarskjöldiä pääsihteeriksi. Se tuli hänelle yllätyksenä. Kymmenen maata yhdestätoista kannatti häntä. Yleiskokous valitsi hänet virkaan huhtikuussa 1953 57 äänellä 60:stä. Hänet valitiin uudelleen vuonna 1957.

Hammarskjöldin mielestä pääsihteerin tuli tehdä päätöksiä hätätapauksissa ilman YK:n turvallisuusneuvoston tai yleiskokouksen suostumusta. Hammarskjöld toimi virassaan useiden konfliktien sovittelijana. Hän yritti neuvotella ratkaisua Israelin ja arabivaltioiden välillä. Vuonna 1956 hän matkusti Kiinaan neuvottelemaan 15 Korean sodan aikana vangitun amerikkalaisen lentäjän vapauttamisesta. Samana vuonna hän perusti UNEF:n eli YK:n rauhanturvajoukot. Hän oli mukana selvittämässä Suezin kriisiä 1957.

Hammarskjöld vieraili Suomessa heinäkuun alussa 1956 presidentti Urho Kekkosen kutsusta.

Belgian Kongo (nykyinen Kongon demokraattinen tasavalta) sai itsenäisyyden 30. kesäkuuta 1960 ja maahan valittiin sosialistinen pääministeri Patrice Lumumba. 11. heinäkuuta maan itäinen osa Katanga, jossa on paljon luonnonrikkauksia, päätti julistautua itsenäiseksi pääministerinsä Moise Tšomben johtamana. Eri puolilla maata syntyi kapinoita ja alueellisia itsenäistymisliikkeitä (Kongon kriisi). Hammarskjöld teki neljä matkaa Kongoon neuvotteluiden johtamiseksi Lumuban ja Tšomben välille. Hänen ehdotuksensa rauhanturvajoukkojen lähettämisestä maahan kaatui Neuvostoliiton vastustukseen. Neuvostoliitto vaati Hammarskjöldin eroa ja halusi, että YK:n pääsihteereiksi valittaisiin kolmen miehen troikka, yksi sosialistisista maista, yksi kapitalistisista maista ja yksi juuri itsenäistyneistä kolmannen maailman maista, ja näillä olisi veto-oikeus. Hammarskjöld ei kuitenkaan eronnut. Hammarskjöld ei suostunut Patrice Lumumban ehdotukseen Katangan liittämisestä Kongoon, ja Lumumba pyysi apua Neuvostoliitosta.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1961 Hammarskjöld oli yksityislentokoneella matkalla Kongoon selvittämään Moise Tšomben ja YK:n joukkojen välisiä taisteluita. Tarkoituksena oli saada tulitauko Katangan kapinallisten ja YK:n rauhanturvaajien välille. Matkalla Elisabethvilleen syyskuun 17. ja 18. päivien välisenä yönä lentokone joutui onnettomuuteen ja tuhoutui lähellä Ndolaa Pohjois-Rhodesiassa nykyisen Sambian alueella. Hammarskjöld ja muut 15 koneessa ollutta kuolivat.

Silloisen tutkimuksen mukaan Hammarskjöldin lentokone lensi liian matalalla eikä lentokapteeni nähnyt Ndolan lentoaseman kiitotien päätä. Turvallisuussyistä lentokoneella ei ollut lentosuunnitelmaa. Todisteita pommista, ohjuksesta tai lentokonekaappauksesta ei löytynyt.

19. elokuuta 1998 Etelä-Afrikan Totuuskomission puheenjohtaja arkkipiispa Desmond Tutu kertoi, että äskettäin paljastuneet kirjeet yhdistävät MI5:n, CIA:n ja Etelä-Afrikan turvallisuuspalvelun lento-onnettomuuteen. Yhden kirjeen mukaan Hammarskjöldin lentokoneen renkaiden väliin oli piilotettu pommi, joka laukesi koneen alkaessa laskeutua. Tutun mukaan kirjeen aitous on kiistanalainen. Ison-Britannian ulkoministeriön mukaan kirjeet ovat voineet olla Neuvostoliiton luomaa harhautusta.[1]

29. heinäkuuta 2005 oli kulunut sata vuotta Hammarskjöldin syntymästä. Norjan armeijan komentaja kenraalimajuri Bjørn Egge antoi Aftenpostenille haastattelun edesmenneen pääsihteerin kuolemaan liittyvistä tapahtumista. Egge oli ensimmäinen YK:n virkamies, joka näki Hammarskjöldin ruumiin, ja hän sanoi että tämän otsassa oli reikä. Reikä retusoitiin pois Hammarskjöldin ruumista otetuista valokuvista. Eggen mukaan vaikuttaa siltä, että Hammarskjöld selvisi lento-onnettomuudesta ja yritti lähteä loukkaantuneena hylyltä. Egge ei suoraan väittänyt kyseessä olevan ampumahaava.

Haastattelussa Norjan televisio NRK:ssa 24. maaliskuuta 2007 tuntemattomana pysynyt palkkasotilas kertoi olleensa samassa huoneessa erään eteläafrikkalaisen palkkasoturin kanssa, joka väitti ampuneensa Hammarskjöldin lentokonetta.

Elokuussa 2011 brittiläinen The Guardian -sanomalehti uutisoi, että alkuperäisissä virallisissa tutkimuksissa kuulematta jääneet turmapaikan asukkaat olivat nähneet Hammarskjödin konetta ammutun toisesta, pienemmästä lentokoneesta. Lehden mukaan brittiviranomaiset olivat myös peitelleet todellisia tapahtumia.[2]

Hammarskjöld on ainoa virka-aikanaan kuollut YK:n pääsihteeri. Hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto hänen kuolemansa jälkeen 1961.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hammarskjöldin ainoa kirja Vägmärken julkaistiin vuonna 1963 (suomeksi Kiinnekohtia, Otava 1964). Kirja on kokoelma hänen päiväkirjamerkinnöistään. Se alkaa vuodesta 1925, jolloin hän oli 20-vuotias, ja päättyy vuoteen 1960. Kirjassa Hammarskjöld osoittautuu kristilliseksi mystikoksi ja kuvailee diplomaattisia toimiaan ikään kuin henkistä matkaa. Kirjasta tuli suosittu Yhdysvalloissa etenkin opiskelijoiden keskuudessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "UN assassination plot denied", BBC World 19.8.1998.
  2. The Guardian: YK:n Hammarskjöldin kone ammuttiin alas Helsingin Sanomat 18.8.2011. Viitattu 18.8.2011.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Landberg, Hans: På väg... Dag Hammarskjöld som svensk ämbetsman. Stockholm: Atlantis, 2012. ISBN 978-91-7353-573-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dag Hammarskjöld.
Yhdistyneiden kansakuntien lippu Edeltäjä:
Trygve Lie
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri
1953–1961
Seuraaja:
U Thant