Juan Manuel Santos

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Juan Manuel Santos Calderón Nobelin rauhanpalkinto
Juan Manuel Santos and Lula (cropped).jpg
Kolumbian tasavallan 59. presidentti
7. elokuuta 2010
Varapresidentti Angelino Garzón
Germán Vargas Lleras
Edeltäjä Álvaro Uribe
Tiedot
Syntynyt 10. elokuuta 1951 (ikä 65)
Puolue Partido Social de Unidad Nacional
Puoliso María Clemencia Rodríguez
Uskonto roomalaiskatolinen
Allekirjoitus Juan Manuel Santos Signature.svg

Juan Manuel Santos Calderón (s. 10. elokuuta 1951) on Kolumbian presidentti ja maansa entinen puolustusministeri. Santos johti ennen presidenttikauttaan edeltäjäänsä Álvaro Uribea tukevaa Partido Social de Unidad Nacional -puoluetta ("La U"). Santos sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2016 Kolumbian rauhansopimukseen johtaneesta prosessista.[1]

Santos kuuluu vaikutusvaltaiseen sukuun. Hänen isoisänsä veli Eduardo Santos Montejo oli maan presidentti 1938–1942 ja isänsä Enrique Santos Montejo oli yli 50 vuotta valtalehti El Tiempon päätoimittaja. Hänen serkkunsa Francisco Santos Calderón oli maan varapresidentti vuosina 2002–2010.

Juan Manuel Santos meni koulun jälkeen Cartagenan laivastokouluun, josta valmistui kadetiksi. Myöhemmin hän on opiskellut taloustieteitä ja hallintoa London School of Economicsissa ja Harvardin yliopistossa.[2]

Santos toimi César Gavirian hallituksen ulkomaankauppaministerinä vuodesta 1991, ja vuonna 1993 presidentti nimitti hänet senaattiin. Vuosina 1995–1997 hän oli Partido Liberal Colombianon johtajistossa.

Hän oli perustamassa ja johti presidentti Álvaro Uriben tukipuoluetta Partido Social de Unidad Nacionalia, jonka jäsenistön pääosan muodostivat Uribea tukeneet Partido Liberal Colombianon jäsenet, uribistat. Vuoden 2006 vaaleissa puolue sai kolmekymmentä 166:sta edustajainhuoneen ja kaksikymmentä sadasta senaatin paikasta. Vuonna 2009 yli puolet Cambio Radicalin edustajista loikkasi puolueeseen, josta tuli Kolumbian suurin. Konservatiivien kanssa se takasi Uriben tukijoille määräenemmistön.

Vuonna 2006 Uribe nimitti Santosin puolustusministeriksi. Hänen aikanaan tehtiin merkittäviä iskuja FARC-ryhmittymää vastaan. Näitä olivat muun muassa 2. maaliskuuta 2008 Ecuadoriin tehty ilmaisku, jossa kuoli FARCin johtajistoon kuulunut Raúl Reyes ja 25 muuta, sekä panttivanki Ingrid Betancourtin vapautus eli Operación Jaque ja sissipäällikkö Karinan antautuminen.

Armeijan toimiin kohdistettiin Santosin aikana monenlaista kritiikkiä, muun muassa Ecuador yritti antaa Santosista kansainvälisen pidätysmääräyksen.[3] Armeija oli esimerkiksi käyttänyt operaatioissaan hämäystarkoituksessa Punaisen Ristin tunnuksia.[4] Santos on myös myöntänyt armeijan teloittaneen siviilejä.[5]

Presidentinvaalien lähestyessä Santos oli mielipidetiedusteluissa tasoissa Antanas Mockusin kanssa.[6] Ensimmäisellä vaalikierroksella Santos sai 47 prosenttia äänistä ja pääsi toiselle kierrokselle Mockusin kanssa, joka ylti 22 prosenttiin äänistä.[7] Toisella kierroksella Santos sai lähes 70 prosenttia äänistä.[8]

Presidenttikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Santos sanoutui irti mahdollisuuksista rauhanneuvotteluihin FARCin kanssa päivä sen jälkeen, kun Bogotássa oli räjähtänyt autopommi. Mikään taho ei ilmoittautunut iskun tekijäksi.[9] Kautensa alussa Santosin uusi hallitus otti etäisyyttä edeltäjäänsä ihmisoikeuskysymyksissä aloittaen keskustelun ihmisoikeusjärjestöjen kanssa ja sääti lakeja, joilla pyritään turvaamaan konfliktin uhrien asema. Silti ihmisoikeusaktivistien, ammattiliittojen, afro-kolumbialaisten ja alkuperäisväestön turvallisuus on Washington Office on Latin American mukaan paikoin vaarassa. Sen mukaan hallitukselta vaaditaan lisää toimia, jotta näiden ryhmien turvallisuus voidaan taata.[10] Santosin kaudella Kolumbia ja Venezuela ovat lämmittäneet suhteensa uudelleen.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]