Carl Friedrich von Weizsäcker

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carl Friedrich von Weizsäcker ja Friedrich Hund

Carl Friedrich Freiherr von Weizsäcker (28. kesäkuuta 191228. huhtikuuta 2007) oli saksalainen fyysikko ja filosofi. Hän opiskeli fysiikkaa, matematiikkaa ja tähtitiedettä Leipzigissä, Berliinissä ja Göttingenissä. Hän väitteli tohtoriksi Leipzigissä 1933.[1]

Weizsäckerille on myönnetty mm. Max Planck -mitali vuonna 1957, Friedenspreis des Deutschen Buchhandels 1963, Templeton-palkinto 1989 sekä Erasmus-palkinto 1969. Hänet oli lisäksi palkittu Pour le Méritellä. Hän työskenteli esimerkiksi Göttingenin Max Planck -instituutissa sekä Hampurissa.

Weizsäcker esitti vuonna 1938 yhdessä Hans Albrecht Bethen kanssa hiilisyklin, jolla tähti voi tuottaa energiaa muuttamalla vetyä heliumiksi.[2] Hän kuului toisen maailmansodan aikana myös tutkimusryhmään, joka epäonnistui pyrkimyksessään kehittää Natsi-Saksalle ydinasetta. On kiisteltyä, olivatko nämä yritykset vakavia, vai epäonnistuivatko saksalaistutkijat tarkoituksella, koska eivät halunneet hallituksen saavan käsiinsä tällaista asetta.

Weizsäcker kuoli Starnbergissä 94-vuotiaana. Hän oli harras kristitty[3] ja pasifisti.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.