Kotiseurakuntaliike

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kotiseurakuntaliike (englanniksi: house church, organic church, simple church[1]) on kansainvälinen uskonnollinen, uuskarismaattinen kristinuskoon pohjautuva liike, joka sijoittuu perinteisten tunnustuskuntien ulkopuolelle. Sen, kuten useiden uusien uskonnollisten liikkeiden, suhde kansallisvaltioihin on jännitteinen. Yhtenä sen voimakkaan leviämisen taustatekijänä on globalisoituminen.[2] Liikkeen merkittävä edustaja on amerikkalainen Neil Cole.[1]

Kotiseurakuntaliike on helluntailaisuuden tavoin ekstaattinen kokemushakuinen liike, jolle on ominaista uskonnollinen individualismi, joka korostaa yksilön kääntymiskokemusta, mutta myös voimakas yhteisöllisyys, jossa korostuvat voimakas johtajuus ja yhteisesti noudatettavat normit. Sillä on myös yhteyksiä evankelikaalisuuteen ja on lähellä molempia.[3]

Yhdysvaltalaislähtöisen liikkeen levinneisyydestä ei saa helposti kuvaa, koska toisaalta kyse on nuoresta liikkeestä ja toisaalta rekisteröimättömyydestä.[4] Euroopassa ryhmien synty ajoittuu 2000-luvun alkuun. Seurakuntaverkostossa on yleensä noin yhdeksän seurakuntaa, joissa on yhteensä alle sata jäsentä. Kussakin ryhmässä on keskimäärin yksitoista jäsentä. Kaikkiaan jäseniä arvioidaan Euroopassa olevan noin 140 000. Suomessa on viisi erillistä kotiseurakuntaverkostoa.[5] Suomessa liikettä ei ole tutkittu, mutta siitä on joitakin mainintoja Kimmo Ketolan teoksessa Uskonnot Suomessa vuodelta 2008.[6][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Koivisto, s. 1
  2. Koivisto, s. 8
  3. Koivisto, s. 9–10
  4. Koivisto, s. 10
  5. Koivisto, s. 11
  6. Koivisto, s. 12
  7. Kimmo Ketola, Uskonnot Suomessa, Kirkon tutkimuskeskus, 2008 ISBN 978-951-693-287-6 Verkossa

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]