Metodismi Suomessa
| Osa artikkelisarjaa |
| Metodismi |
|---|
 |
|
Henkilöt |
|
Lisää aiheesta |
| Kristilliset kirkkokunnat Suomessa |
|---|
Metodismi saapui Suomeen pohjalaisten merimiesten välityksellä 1860-luvulla ja metodismi levisi erityisesti ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Metodistien kansallisia piirikuntia ovat vuodesta 1925 lähtien olleet Suomen metodistikirkko sekä Finlands svenska metodistkyrka. Suomen metodistikirkot kuuluvat Metodistikirkkojen maailmanneuvostoon. Molemmat kirkot kuuluvat myös Pohjoismaiden ja Baltian maiden piispan alaisuuteen. Molemmat metodistikirkot kuuluvat myös Suomen Ekumeeniseen neuvostoon ja Suomen vapaakristilliseen neuvostoon. Metodistikirkkoihin kuuluu Suomessa virallisesti noin 2000 jäsentä.[1]
Metodistikirkkojen pää-äänenkannattajia ovat Rauhan Sanomia ja Nya Budbäraren.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset merkit metodismista ovat Vaasan seudulta kesältä 1859, jolloin New Yorkin Bethel-laivan herätyksen osallistunut Gustaf Lervik saarnasi seudulla. Saarnaamisesta syntyi herätys, mutta liikkeen kohtaaman vastustuksen Lervik luopui saarnaamisesta. Niin ikään Bethel-laivalle osallistuneet Gustaf Bärnlund ja Wilhelm Bärnlund järjestivät herätyskokouksia Kristiinankaupungissa vuodesta 1866 lähtien. Varsinaisesti metodismi levisi ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, kun ruotsalainen metodistisaarnaaja Karl Johan Lindborg aloitti toimintansa vuonna 1880. Suomen ensimmäinen metodistiseurakunta perustettiin Vaasaan vuonna 1881. Seuraavana vuonna vihittiin käyttöön kappeli Kristiinankaupungissa, joka sai oman seurakuntansa vuonna 1886.[2]
Vuonna 1882 Lindborg jatkoi toimintaansa Kokkolassa, joka sai oman seurakuntansa vuonna 1883 ja kirkon vuonna 1890. Kokkolan seurakunta johti herätystä myös ympäröivällä maaseudulla ja siitä tuli emäseurakunta Oulun ja vuonna 1904 perustetulle Pietarsaaren metodistiseurakunnille. Vuosisadan vaihteessa Vaasan seurakunnasta muodostui metodismin suurin ja eläväisin seurakunta. Samoiihin aikoihin kannatus laajeni suomenkilisten keskuuteen ja Sisä-Suomen kaupunekihin ja teollisuusyhdyskuntiin.[2][3]
Vuonna 1911 Suomen metodistit irtaantuivat Ruotsin metodistikirkosta ja perustivat ovat Vuosikonferenssin. Vuonna 1925 perustetettiin uskonnonvapauslain mukainen Suomen Metodistikirkko sekä vastaavasti ruotsinkielinen Finlands svenska metodistkyrka.[3]
Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa toimivia metodistikirkkoja ovat Suomen Metodistikirkko sekä ruotsinkielinen osasto Finlands svenska metodistkyrka. Kirkkoihin kuuluu yhteensä noin 20 seurakuntaa. Kannatuksen painopiste on ruotsinkielisen väestön keskuudessa ja Suomen rannikkokaupungeissa.[3]
Metodistisia yhdyskuntia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metodismin ensimmäiset vaikutteet tulivat englantilaisen saarnaajan George Scottin toiminnasta sekä amerikasta kotiutuneilta merimiehiltä. Aluksi metodistien piirissä käytettiin yksinomaan ruotsinkielistä laulukirjaa. Ensimmäinen suomenkielinen metodistinen laulukokoelma, Rauhansäveliä ilmestyi vuonna 1894. Kokoelma sisälsi 386 laulua.[4]
Metodistien äänenkannattaja on Rauhan Sanomia.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Näsman, Nils: Svenska Österbottens historia. Osa 2. Vasa: Svenska Österbottens landskapsförbund, 1979. ISBN 951-99097-5-3. (ruotsiksi)
- Pajamo, Reijo: Kirkkomusiikki. Suomen musiikin historia. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27707-X.
- Heino, Harri: Mihin Suomi uskoo: Uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset liikkeet. Porvoo: WSOY, 1984. ISBN 951-012-653-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||