Metodismi Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomalainen metodismi on suomalainen vapaakirkollinen liike. Metodistisina kirkkokuntina Suomessa toimivat suomenkielinen Suomen metodistikirkko sekä ruotsinkielinen Finlands svenska metodistkyrka. Kirkkoihin kuuluu yhteensä noin 20 seurakuntaa ja noin 2 000 jäsentä. Kannatuksen painopiste on ruotsinkielisen väestön keskuudessa ja Suomen rannikkokaupungeissa.[1][2][3]

Metodismi saapui Suomeen pohjalaisten merimiesten välityksellä 1860-luvulla ja metodismi levisi erityisesti ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Suomen metodistikirkot kuuluvat Metodistikirkkojen maailmanneuvostoon. Molemmat kirkot kuuluvat myös Pohjoismaiden ja Baltian maiden piispan alaisuuteen. Molemmat metodistikirkot kuuluvat myös Suomen Ekumeeniseen neuvostoon ja Suomen vapaakristilliseen neuvostoon.[3]

Metodistikirkkojen pää-äänenkannattajia ovat Rauhan Sanomia ja Nya Budbäraren.[3]

Metodistikirkon oppi pohjautuu Raamattuun ja Apostoliseen uskontunnustukseen. Ohjeellisia ovat myös John Wesleyn 25 uskonartiklaa vuodelta 1784 sekä Metodistikirkon oppi ja kirkkojärjestys. Metodistikirkko hyväksyy myös kaikki kolme vanhaa ekumeenista uskontunnustusta. Metodistikirkko hyväksyy lapsikasteen mutta korostaa persoonallisesti koetun uudestisyntymisen merkitystä ja sen jälkeen tapahtuvaa pyhityselämää.[4]

Ensimmäiset merkit metodismista ovat Vaasan seudulta kesältä 1859, jolloin New Yorkin Bethel-laivan herätyksen osallistunut Gustaf Lervik saarnasi seudulla. Saarnaamisesta syntyi herätys, mutta liikkeen kohtaaman vastustuksen Lervik luopui saarnaamisesta. Niin ikään Bethel-laivalle osallistuneet Gustaf Bärnlund ja Wilhelm Bärnlund järjestivät herätyskokouksia Kristiinankaupungissa vuodesta 1866 lähtien. Metodistien toiminnan painopiste oli ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Metodismi levisi erityisesti, kun ruotsalainen metodistisaarnaaja Karl Johan Lindborg aloitti toimintansa vuonna 1880. Suomen ensimmäinen metodistiseurakunta perustettiin Vaasaan vuonna 1881. Seuraavana vuonna vihittiin käyttöön kappeli Kristiinankaupungissa, joka sai oman seurakuntansa vuonna 1886.[5]

Vuonna 1882 Lindborg jatkoi toimintaansa Kokkolassa, joka sai oman seurakuntansa vuonna 1883 ja kirkon vuonna 1890. Kokkolan seurakunta johti herätystä myös ympäröivällä maaseudulla ja siitä tuli emäseurakunta Oulun ja vuonna 1904 perustetulle Pietarsaaren metodistiseurakunnille. Vuosisadan vaihteessa Vaasan seurakunnasta muodostui metodismin suurin ja eläväisin seurakunta. Samoihin aikoihin kannatus laajeni suomenkilisten keskuuteen ja Sisä-Suomen kaupunekihin ja teollisuusyhdyskuntiin.[5][1]

Vuonna 1911 Suomen metodistit irtaantuivat Ruotsin metodistikirkosta ja perustivat ovat Vuosikonferenssin. Vuonna 1925 perustetettiin uskonnonvapauslain mukainen Suomen Metodistikirkko sekä vastaavasti ruotsinkielinen Finlands svenska metodistkyrka.[1]

Suomen metodistiseurakunnat kartalla.

Suomessa toimivia metodistikirkkoja ovat Suomen Metodistikirkko sekä ruotsinkielinen osasto Finlands svenska metodistkyrka. Kirkkoihin kuuluu yhteensä noin 20 seurakuntaa. Kannatuksen painopiste on ruotsinkielisen väestön keskuudessa ja Suomen rannikkokaupungeissa.[1]

Metodistisia yhdyskuntia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metodismin ensimmäiset vaikutteet tulivat englantilaisen saarnaajan George Scottin toiminnasta sekä amerikasta kotiutuneilta merimiehiltä. Aluksi metodistien piirissä käytettiin yksinomaan ruotsinkielistä laulukirjaa. Ensimmäinen suomenkielinen metodistinen laulukokoelma, Rauhansäveliä ilmestyi vuonna 1894. Kokoelma sisälsi 386 laulua.[6]

Metodistien äänenkannattaja on Rauhan Sanomia.[1]

  • Näsman, Nils: Svenska Österbottens historia. (Osa 2) Vasa: Svenska Österbottens landskapsförbund, 1979. ISBN 951-99097-5-3. (ruotsiksi)
  • Pajamo, Reijo: Kirkkomusiikki. (Suomen musiikin historia) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27707-X.
  • Heino, Harri: Mihin Suomi uskoo: Uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset liikkeet. Porvoo: WSOY, 1984. ISBN 951-012-653-5.
  • Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo. (2. painos) Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-27265-5.
  1. a b c d e Heino 1984, s. 51
  2. Member churches: Finland World Methodist Council. Viitattu 22.9.2024.
  3. a b c Metodismi Uskonnot.fi. 11.4.2007. Viitattu 18.8.2022.
  4. Heino 1997, s. 76
  5. a b Näsman 1979, s. 87–90
  6. Pajamo 2004, s. 295