Rufinus Aquileialainen
Rufinus Aquileialainen, myös Tyrannius Rufinus (n. 345, Iulia Concordia – 410/411, Sisilia) oli roomalainen pappi, teologi, kirjailija ja kääntäjä. Rufinus oli tärkeä kreikankielisen teologisen kirjallisuuden latinaksi kääntäjä aikana, jolloin kreikankielen taito oli jäänyt vähentynyt kristittyjen parissa.[1][2][3]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rufinus syntyi noin vuonna 345 Iulia Concordiassa Aquileian länsipuolella. Hänen saamastaan koulutuksesta päätellen hänen vanhempansa olivat varakkaita ja ylhäistä syntyperää. Rufinus opiskeli Roomassa, jossa hän ystävystyi Hieronymuksen kanssa. Aquileiaan palattuaan Rufinus liittyi paikalliseen luostariyhteisöön. Hänet kastettiin 369 tai 370.[1]
Rufinus matkusti Egyptiin vuoden 372 lopussa tai 373 alussa, jossa hän opiskeli kuusi vuotta mm. Didymos Sokean alaisuudessa. Didymuksen ansioista Rufinus tutustui Origeneen teoksiin. Vuoden 378 paikkeilla hän vieraili Palestiinassa ja Syyriassa, jonka jälkeen hän palasi vielä kahdeksi vuodeksi Aleksandriaan. Vuoden 380 tienoilla hän liittyi Melania vanhemman perustamaan luostariin Jerusalemissa. Rufinus vastasti luostarissa kirjojen kopiointityöstä.[4]
Rufinuksen ja Hieronymuksen välit katkesivat heidän otettuaan eri puolet ns. origenistisessa kiistassa, jossa Epifanios syytti Origeneen kirjoituksia harhaoppisuuksista. Välit palasivat ennalleen vuonna 397, mutta katkesivat kohta uudelleen Rufinuksen julkaistua Roomaan palattuaan Origeneen Ensimmäisistä prinsiipeistä, jonka esipuheessa hän esitti Hieronymuksen Origeneen ihailijaksi.[5][3]
Näihin aikoihin häntä pyydettiin myös kääntämään Pamfilos Kesarealaisen Origeneen puolustuksen. Käännöstä hän täydensi omalla kirjoituksellaan, jossa hän esitti, että Origeneen teoksista löytyvät harhaoppisuudet olivat hänen vihamiestensä väärennöksiä ja tulkintoja.[5]
Syksystä 397 kevääseen 398 hän vietti Pinetumin luostarissa, jossa hän käänsi Basileioksen luostarisäännöt.[5]
Aquileian piispa Chromatius pyysi Rufinusta kääntämään Eusebios Kesarealaisen vuonna 325 julkaistun Kirkkohistorian, jonka lyhennetty käännös valmistui 402 tai 403. Rufinus täydensi historian vuoteen 395 asti.[2] Käännöksessään Rufinus lyhenteli vapaasti, silottaen epäjohdonmukaisuuksia ja poistaen mielestään epäolellisuuksia ja harhaoppisuuksia yksinkertaistaen tyyliä ja selventäen tekstiä omilla lisäyksillä.[6]
Palattuaan Roomaan vuonna 408 Rufinus joutui pakenemaan Sisiliaan goottien hyökkäystä. Rufinus kuoli Sisiliassa 410 tai 411.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Amidon, Philip R. (1997). The Church History of Rufinus of Aquileia: Books 10 and 11. Oxford University Press. ISBN 0-19-511031-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
