Antonios Suuri

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Pyhä Antonius)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhä Antonius Suuri
Pyhä Antonius Suuri
Henkilötiedot
Syntynyt n. 250
Coma, Egypti
Kuollut 356
Colzim, Egypti
Kansalaisuus egyptiläinen
Ammatti apotti
Muut tiedot
Lempinimet Kinobioottinen isä, Kaikkien munkkien isä, Läntisen luostarilaitoksen isä[1]

Pyhä Antonios Suuri (myös Abba Antonius, Egyptin Antonius, Erämaan Antonius tai Antonius Erakko;[1] kreikaksi: Ἀντώνιος, Antṓnios; latinaksi: Antonius, koptiksi: Ⲁⲃⲃⲁ Ⲁⲛⲧⲱⲛⲓ; n. 250356) oli kristitty erakko ja apotti, joka vaikutti Egyptin alueella ja jota pidetään luostarijärjestelmän ja ensimmäisen varsinaisen kristillisen luostarin perustajana. Pyhää Antoniosta kunnioitetaan katolisuudessa, ortodoksisuudessa, koptilaisuudessa ja anglikaanisuudessa.[1][2] Katolisuudessa ja ortodoksisuudessa hänen juhlaansa vietetään 17. tammikuuta ja koptilaisuudessa 30. tammikuuta.

Pyhimys oli esimerkiksi kirkkoisien pyhä Basileios Suuri (n. 330–379), pyhä Gregorios Nazianzilainen (n. 330–389), pyhä Athanasios Suuren (n. 298–373), pyhä Hieronymus (347–420), pyhä Johannes Khrysostomos (347–407), pyhä Ambrosius (340–397) ja pyhä Augustinus (354–430) aikalainen.

Pyhä Antonios on muun muassa Johanniittain ritarikunnan, amputoitujen, erakkojen, eläinten, epileptikkojen, teurastajien, kotieläinten, munkkien, ihotautien, ihottumien, taudeista vapautumisen, hautausmaiden, haudankaivajien, korientekijöiden, harjojentekijöiden ja paikkojen Burgio, Sisilia, Italia; Castrofilippo, Agrigento, Italia; Chiaravalle, Ancona, Italia; Fivizzano, Italia; Fontainemore, Italia; Mamoiada, Italia; Sant’Angelo Lodigiano, Italia; Mook, Alankomaat ja San Antonio, Ibiza, Espanja suojeluspyhimys.[1]

Hän eli seuraavien 17 paavien hallintokausien aikana: pyhä Fabian (236-50), pyhä Cornelius (251-53), pyhä Lucius I (253-54), pyhä Stephen I (254-257), pyhä Sixtus II (257-258), pyhä Dionysius (260-268), pyhä Felix I (269-274), pyhä Eutychian (275-283), pyhä Caius (283-296), pyhä Marcellinus (296-304), pyhä Marcellus I (308-309), pyhä Eusebius (309 or 310), pyhä Miltiades (311-14), pyhä Sylvester I (314-35), pyhä Marcus (336), pyhä Julius I (337-52) ja Liberius (352-66).[3]

Roomalaiskatolisessa messussa pyhää Antoniusta on muistettu seuraavanlaisella latinankielisellä kollehtarukouksella:[4]

"Orémus. Intercessio nos, quǽsumus Domine, beati Antonii Abbatis commendet: ut, quod nostris meritis non valemus, eius patrocinio assequamur. Per Dominum nostrum Iesum Christum, Filium tuum: qui tecum vivit et regnat in unitate Spiritus Sancti Deus, per omnia saecula saeculorum. R. Amen."

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhä Antonios syntyi Comassa, Egyptissä, noin kolmannen vuosisadan keskivaiheilla. Hänen vanhempansa, jotka olivat jalosukuisia ja varakkaita, kuolivat kun hän eli kahdettakymmenettä vuottaan ja hän peri heidän omaisuutensa. Kerran kuultuaan evankeliumia kirkossa hän päätti kirjaimellisesti noudattaa Jeesuksen sanoja täydelliseksi tulemisesta ja luopua omaisuudestaan, antaa ne köyhille ja seurata Jeesusta. Antonios vetäytyi erämaahan yksinäisyyteen mietiskelemään, rukoilemaan ja palvelemaan Jumalaa. Pyhimys vieraili askeettien luona, tutustui heidän elämäänsä ja yritti oppia heiltä. Mies asettui yhteen hautaan lähellä kotikyläänsä, missä hänen kerrotaan kohdanneen pahoja henkiä villieläinten muodossa. Vietettyään viisitoista vuotta tällaista elämää eli kolmenkymmenenviiden vuoden ikäisenä pyhä Antonios päätti vetäytyä täyteen yksinäisyyteen. Hän löysi Niilin varrelta vuoren, jossa oli vanha autio linna, ja asettui sinne asumaan. Hänen luonaan vieraili paljon ihmisiä tapaamassa ja saamassa elämänohjeita.

Myös Rooman keisarit saivat lopulta tietää Antonioksesta. Konstantinus Suuri ja hänen poikansa keisarit Konstantinus II ja Constans kirjoittivat hänelle kaikesta häneen liittyvästä kuultuaan kuin isälleen ja pyysivät häneltä myös vastausta kirjeisiinsä. Aluksi pyhä Antonios ei halunnut ottaa kirjeitä vastaan eikä iloinnut niistä erityisesti, mutta kun munkit suosittelivat ja viittasivat hallitsijoiden olevan kristittyjä, jotka saattaisivat loukkaantua, salli Antonios lukea kirjeet. Hallitsijat ottivat iloiten vastaan Antonioksen neuvot, jotka koskivat esimerkiksi Kristuksen kunnioittamista ja pelastumista.

Vuosien saatossa Antonioksen maine erakkona lisääntyi ja hänen luokseen saapui toisia erakkoja pyrkien elämään Antonioksen antaman esimerkin mukaisesti. Erakkoelämästä tuli yhä suositumpaa. Erakot perivät alkukirkon marttyyrien kunnioituksen, ja heidän askeettista elämäntapaansa pidettiin kristillisyyden korkeimpana muotona. Näin syntyi luostarilaitos. Luostarit olivat alkuun vain majoja, mutta vuosikymmenien ja -satojen kuluessa ne ovat kasvaneet ja muuttuneet suuriksi laitoksiksi ja valtaviksi instituutioiksi.

Pyhimyksen kerrotaan kuolleen 105-vuotiaana ja pyhä Hieronymys ajoittaa hänen kuolemansa vuosille 356–357. Omasta pyynnöstään hänen hautansa pidettiin salaisuutena kahden hänet haudanneen opetuslapsen toimesta, jotta hänen ruumistaan ei alettaisi kunnioittaa.

Antonioksen oppilas Athanasios Suuri kirjoitti tämän pyhimyselämäkerran ja hagiografisen kirjallisuuden klassikon Antonios Suuren elämä joko vuonna 357 tai 365. Myös kirkkoisät Efraim Syyrialainen, Gregorios Nazianzilainen, Hieronymus ja Rufinus mainitsevat hänet elämäkerran kirjoittajaksi. Teos käännettiin piakkoin latinaksi, jolloin se levitti munkkiselämän aatetta lännessäkin. Tekstiä mallinaan pitäen pyhä Hieronymys kirjoitti itsekin joitakin hagiografioita.

Pyhäkköjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Pyhä Antonios Suuri”, Gerontikon eli Pyhien vanhusten sanomaa, s. 22–29. Ensimmäinen painos. Suomentanut Johannes Seppälä. Pieksämäki: Ortodoksinen kirjallisuusyhdistys Ortokirja ry, 1984. ISBN 951-95895-0-3.
  • Pyhä isämme Antonios Suuri: ”Opetuksia ihmisen luonteesta ja kehotuksia nuhteettomaan elämänvaellukseen”, Filokalia, I osa. Kokoelma pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia. Koonneet pyhät Makarios Notaras ja Nikodeemos Athosvuorelainen, s. 15–49. Toinen painos 1988. Suomentanut sisar Kristoduli (Lampi). Pieksämäki: Valamon ystävät r.y., 1988. ISBN 951-99931-7-7.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Saint Anthony the Abbot CatholicSaints.Info. 25.12.2008. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)
  2. St. Anthony The Great Anglican Life. 17.1.2019. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)
  3. CATHOLIC ENCYCLOPEDIA: List of Popes www.newadvent.org. Viitattu 6.7.2019.
  4. Sancta Missa divinumofficium.com. Viitattu 6.7.2019.
  5. Church of St. Anthony of the Desert GCatholic. Viitattu 6.7.2019.
  6. Church of St. Anthony of the Desert GCatholic. Viitattu 6.7.2019.
  7. Monastère de Saint-Antoine-le-Grand GCatholic. Viitattu 6.7.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antonios Suuri.