Jeesuksen rukous
Jeesuksen rukous (sydämen rukous) on etenkin ortodoksisessa kirkossa käytetty lyhyt rukoushuokaus ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua”.[1]
Jeesuksen rukousta harjoitetaan erityisesti luostareissa ja se on tullut suosituksi rukousmuodoksi hesykasmisen liikkeen kautta. Rukous on sitten levinnyt yleiseen käyttöön, ja useat seurakutanlaiset, maallikot käyttävät rukousta myös arkisten askareiden keskellä.. Rukouksessa voi käyttää apuna myös rukousnauhaa. [1]
Jeesuksen rukouksen yleisin sanamuoto on Abba Filemonin muotoilema ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.” Rukouksella on Raamatussa. Esimerkiksi Markuksen evankeliumissa sokea Bartimaios huutaa Kristukselle: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” (Mark. 10:47)
1300-luvulla syntyneen hesykastisen liikkeen myötä Jeesuksen rukouksen harjoittaminen alkoi levitä yhä laajemmalle ortodoksiseen maailmaan - Laatokalla sijainneiden Konevitsan ja Valamon luostareiden kautta myös osaksi suomalaista ortodoksisuutta. Vanhan Valamon luostarin igumeni Hariton (1872-1947) kokosi teoksen, joka sisältää otteita pyhien isien ja hengellisten opettajien teoksista, nimenomaan ohjeeksi Jeesuksen rukouksen harjoittamiseen. Valamon luostari julkaisi tämän teoksen suomeksi vuonna 1983 nimellä ”Jeesuksen rukous”.[2]
Arkkipiispa Paavali (1914-1988) piti Jeesuksen rukousta tärkeänä henkilökohtaisen kilvoittelun muotona ja hän myös esitteli Jeesuksen rukouspalveluksen Suomessa.[3]
Jeesuksen rukous on ortodoksisen rukouskilvoituksen keskus, mutta siitä on tullut myös osa läntisen kirkon traditiota. Jeesuksen rukous on kokonaisvaltainen rukous. Parhaimmillaan siinä eivät rukoile vain mieli ja järki, vaan koko olemuksesta nousee kaipuu Jumalan puoleen.[4]
Ortodoksinen kirkko suosittelee, että rukouksen harjoittajat etsisivät itselleen hengellisen ohjaajan tai keskustelisivat asiasta rippi-isänsä kanssa. Jeesuksen rukousta voi kuitenkin rukoilla kuka tahansa.[4]
Jeesuksen rukouksen ympärille on kehittänyt oma jumalanpalvelusmuoto ”Jeesuksen rukouksen palvelus” Rukouspalvelus on peräisin Athokselta, josta ohjaajavanhus, isä Sofroni toi sen Englantiin Pyhän Johannes Kastajan luostariin. Sieltä se on levinnyt kautta kahtena eri versiona: pidempänä (800 Jeesuksen rukousta käsittävänä) noin kaksituntisena ja lyhempänä (400 Jeesuksen rukousta käsittävänä) noin yhden tunnin palveluksena. Rukouspalvelusta käytetään yleisesti ortodoksisissa seurakunnissa myös Suomessa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Arkkimandriitta Arseni: Ortodoksinen sanasto, s. 121. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1999. ISBN 951-1-15657-8.
- ↑ Jeesuksen rukous Otteita pyhien isien ja hengellisten opettajien teoksista koonnut Valamon luostarin igumeni Hariton. Valamon luostarin julkaisuja 78. Valamon luostari, 1999. 951-9468-78-1.
- ↑ Jeesuksen rukous ort.fi. Viitattu 15.3.2021.
- ↑ a b Jeesuksen rukous kiinnostaa maallikoita kirkkojakaupunki.fi.
- ↑ Jeesuksen rukous (rukouspalvelus) ortodoksi.net. Viitattu 15.3.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jeesuksen rukouspalvelusː https://www.youtube.com/watch?v=0jebG-yZGfo&t=685s