Padre Pio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Padre Pio

Padre Pio, oikealta nimeltään Francesco Forgione (25. toukokuuta 188723. syyskuuta 1968), oli italialainen katolisen kirkon pappi ja kapusiinimunkki, joka on maailmanlaajuisesti tunnettu stigmoistaan. Italiassa hän oli kuuluisa jo elinaikanaan karismaattisena mutta myös kiisteltynä persoonana.

Kolme vuotta Padre Pion kuoleman jälkeen paavi Paavali VI ilmaisi pitävän Padre Pioa "uskollisena Jumalan palvelijana", minkä jälkeen kapusiiniyhteisö laittoi Padre Pion kanonisointiprosessin käyntiin.[1] Kun hänet 2.5.1999 julistettiin autuaaksi, Pietarinaukiolle eivät mahtuneet kaikki ne ihmiset, jotka halusivat osallistua juhlallisuuteen.[2] Pyhimykseksi hänet julistettiin 16.6.2002 ja hänen muistopäiväänsä vietetään syyskuun 23. päivänä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Francesco Forgione oli vanhempiensa kahdeksas lapsi. Jo pienenä lapsena oli Francescon kerrotaan olleen poikkeuksellisen hyveellinen ja esimerkiksi toisten lasten leikkiessä Francesco vetäytyi rukoilemaan.[3] Hän itse on sanonut päättäneensä jo viisivuotiaana haluavansa antaa koko elämänsä Jumalalle[4]

Hänen suuri toiveensa täyttyi, kun hänet otettiin noviisiksi kapusiiniluostariin jo ennen kuin hän oli täyttänyt 16 vuotta. Siitä lähtien häntä kutsuttiin Pioksi mutta jo tuolloin hän oli usein sairas ja kärsi muun muassa tuberkuloosista, mistä hän kuitenkin parantui selittämättömästi[5].

Padre Pio hänestä tuli vuonna 1910, kun hänet vihittiin papiksi mutta huonon terveytensä johdosta hän asui papiksi vihkimisensä jälkeen vanhempiensa luona [6]toimien sieltä käsin apupappina Pietrelcinassa kunnes marraskuussa 1915 hänet kutsuttiin asepalvelukseen. Hän toimi ensimmäisen maailmansodan aikana lääkintäjoukoissa kunnes maaliskuussa 1918 hänet vapautettiin heikon terveydentilansa takia palveluksesta.

Jo sodan aikana vuonna 1916 hän asettui asumaan San Giovanni Rotondon kapusiiniluostariin, jossa hän eli kuolemaansa saakka.[6]

Piolla väitetään olleen osuutta lukemattomiin ihmetekoihin. Hänellä uskotaan olleen parantamisen armolahja, millä hän paransi sairaita ja kyky bilokaatioon eli hän pystyi olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa. Maailmankuuluksi hänet teki käsissä olleet, jatkuvasti verta vuotaneet stigmat. San Giovanni Rotondossa, jossa hän eli ,Padre Pio on tärkein pyhimys heti Neitsyt Marian jälkeen. [5]

Pyhä Istuin kirjoittaa Pion eläneen kutsumustaan myötävaikuttaa ihmisten pelastukseen täydellisellä Jumalan- ja lähimmäisenrakkaudessa. Tämän kutsumustehtävän hän toteutti antamalla kristityille hengellistä ohjausta, johdattamalla katuvat rippiin ja viettämällä pyhää eukaristiaa. Apostolaattinsa huipentuma oli pyhän messun vietto, jossa siihen osallistuneet kristityt kokivat hengellisyytensä syvänä. [6]

Stigmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piolla oli ensimmäiset jäljet käsissään vuosina 1903-1904 ja seuraavan kerran vuonna 1911. Pio väitti näkevänsä näkyjä Jeesuksesta ja tuntevansa tuskan, joka aiheutui ristiinnaulitsemisessa. Vuonna 1918 Pio kertoi tuntevansa kivun viikoittain sekä käsissä että jaloissa. Saman vuoden heinäkuussa hän tarjosi itseään uhriksi, jotta ensimmäinen maailmansota saataisiin päätökseen. Elokuussa hän koki taas näyn, ja kun hän palasi jälleen "todelliseen maailmaan", hän huomasi kylkeensä ilmestyneen kivuliaan jäljen, joka vuoti verta. Syyskuussa 1918 Pion käsiin ilmestyi pysyvät stigmat, joiden sanottiin olevan samanlaiset kuin ristiinnaulitulla Jeesuksella. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1919 tieto stigmamunkista levisi, ja kaikki halusivat tutkia Pion jälkiä. Maailmansodasta selvinneet pitivät Pioa toivon merkkinä, mutta silti Pio häpesi stigmojaan suuresti.

Kiistat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut arkkipiispat, piispat, teologit ja parantajat epäilivät Padre Pioa. Pioa epäiltiin muun muassa hulluksi, ja häntä syytettiin luostarisääntöjen rikkomisesta. Jotkut olivat myös sitä mieltä, että stigmat oli tehty hapon avulla, jotta Pio saisi julkisuutta. Katolinen kirkko tutki Pion tapausta aikanaan huolellisesti ja päätyi lopulta puhdistamaan Pion maineen.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1968 Pion terveys oli jo niin huono, että hän oli lähestulkoon kuolla erään messun aikana. Pari päivää myöhemmin Pio kuoli San Giovanni Rotondossa. Hän hoki ennen kuolemaansa Jeesuksen ja Marian nimiä. Hautajaisten jälkeen Pion seuraajat väittivät, että stigmat olivat hävinneet kuin ihmeen kaupalla ja että jäljellä olivat vain punaiset, ikään kuin värikynällä tehdyt viivat. Vuonna 2008 Padre Pion ruumis kaivettiin haudastaan esillepanoa varten. Ruumis oli hyvässä kunnossa leuasta alaspäin ja silloin varmistui, ettei stigmoja ollut enää näkyvillä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Padre Pion kanonisaatiosta Vatikaanin kotisivulla. saksa
  2. Jessie Grimond: Million to see canonisation of Padre Pio, the miracle monk who makes fortunes, 16. kesäkuu 2002. The Independent. englanti
  3. Pater Pio nettisivu saksaksi
  4. Ruffin, Bernard C.: Padre Pio: The True Story, s. s.444.. . ISBN ISBN 978-0-87973-673-6.
  5. a b Daily Mailin Padre Pio kriittinen artikkeli englanti
  6. a b c http://www.vatican.va/roman_curia/congregations/csaints/documents/rc_con_csaints_doc_19990502_padre-pio_ge.html