Antonios Suuri
| Antonius Suuri | |
|---|---|
![]() Pyhä Antonius Suuri |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 250 Coma, Egypti |
| Kuollut | 356 Colzim, Egypti |
| Kansalaisuus | egyptiläinen |
| Ammatti | apotti |
| Muut tiedot | |
| Lempinimet | Kinobioottinen isä, Kaikkien munkkien isä, Läntisen luostarilaitoksen isä[1] |
| Osa artikkelisarjaa |
| Kristillinen mystiikka |
|---|
Pyhä Antonios Suuri (myös Abba Antonius, Egyptin Antonius, Erämaan Antonius tai Antonius Erakko;[1] m.kreik. Ἀντώνιος, Antōnios, lat. Antonius, kopt. Ⲁⲃⲃⲁ Ⲁⲛⲧⲱⲛⲓ; n. 250–356) oli kristitty erakko ja apotti, joka vaikutti Egyptin alueella ja jota pidetään länsimaisen luostarijärjestelmän ja ensimmäisen varsinaisen kristillisen luostarin perustajana. Pyhää Antoniosta kunnioitetaan katolisuudessa, ortodoksisuudessa, koptilaisuudessa ja anglikaanisuudessa.[1][2] Katolisuudessa ja ortodoksisuudessa hänen juhlaansa vietetään 17. tammikuuta ja koptilaisuudessa 30. tammikuuta.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pyhä Antonios syntyi Comassa, Egyptissä, noin kolmannen vuosisadan keskivaiheilla. Hänen jalosukuiset ja varakkaat vanhempansa kuolivat, kun hän eli kahdettakymmenettä vuottaan ja hän peri heidän omaisuutensa. Kerran kuultuaan evankeliumia kirkossa hän päätti kirjaimellisesti noudattaa Jeesuksen sanoja täydelliseksi tulemisesta ja luopua omaisuudestaan, antaa ne köyhille ja seurata Jeesusta. Antonios vetäytyi erämaahan yksinäisyyteen mietiskelemään, rukoilemaan ja palvelemaan Jumalaa. Hän vieraili askeettien luona, tutustui heidän elämäänsä ja yritti oppia heiltä. Mies asettui erääseen hautaan lähellä kotikyläänsä, missä hänen kerrotaan kohdanneen pahoja henkiä villieläinten muodossa. Vietettyään viisitoista vuotta tällaista elämää pyhä Antonios päätti kolmenkymmenenviiden vuoden ikäisenä vetäytyä täyteen yksinäisyyteen. Hän löysi Niilin varrelta vuoren, jossa oli vanha autio linna, ja asettui sinne asumaan. Hänen luonaan vieraili paljon ihmisiä kysymässä häneltä elämänohjeita.
Myös Rooman keisarit saivat lopulta tietää Antonioksesta. Konstantinus Suuri ja hänen poikansa keisarit Konstantinus II ja Constans kirjoittivat hänelle kaikesta häneen liittyvästä kuultuaan kuin isälleen ja pyysivät häneltä myös vastausta kirjeisiinsä. Aluksi pyhä Antonios ei halunnut ottaa kirjeitä vastaan eikä iloinnut niistä erityisesti, mutta kun munkit kertoivat hallitsijoiden olevan kristittyjä, jotka saattaisivat loukkaantua, suostui Antonios lukemaan kirjeet. Hallitsijat ottivat iloiten vastaan Antonioksen neuvot, jotka koskivat esimerkiksi Kristuksen kunnioittamista ja pelastumista.
Vuosien saatossa Antonioksen maine erakkona lisääntyi ja hänen luokseen saapui toisia erakkoja, jotka pyrkivät elämään Antonioksen antaman esimerkin mukaisesti. Erakkoelämästä tuli yhä suositumpaa. Erakot perivät alkukirkon marttyyrien kunnioituksen, ja heidän askeettista elämäntapaansa pidettiin kristillisyyden korkeimpana muotona. Näin syntyi luostarilaitos. Luostarit olivat alkuun vain erakkomajoja, mutta vuosikymmenten ja -satojen kuluessa ne muuttuivat ja kasvoivat suuriksi luostarilaitoksiksi.
Pyhän Antoniuksen kerrotaan kuolleen 105-vuotiaana ja pyhä Hieronymus ajoittaa hänen kuolemansa vuosiin 356–357. Antoniuksen pyynnöstä hänen hautansa pidettiin salassa kahden hänet haudanneen opetuslapsen toimesta, jotta hänen ruumistaan ei alettaisi palvoa.
Antonioksen oppilas Athanasios Suuri (n. 298–373) kirjoitti oppi-isänsä elämäkerran ja hagiografisen kirjallisuuden klassikon Antonios Suuren elämä joko vuonna 357 tai 365. Myös kirkkoisät Efraim Syyrialainen, Gregorios Nazianzilainen, Hieronymus ja Rufinus mainitsevat Athanasioksen elämäkerran kirjoittajaksi. Teos käännettiin pian latinaksi, jolloin tieto luostarielämästä levisi läntiseen Eurooppaan. Pyhä Hieronymus kirjoitti joitakin hagiografioita, joiden mallina hän käytti Antoniuksen elämäkertaa.
Antonios oli myös monen kirkkoisän, esimerkiksi Basileios Suuren (n. 330–379), Hieronymuksen (347–420), Johannes Khrysostomoksen (347–407), Ambrosiuksen (340–397) ja Augustinuksen (354–430) aikalainen. Hän eli seuraavien 17 paavien hallintokautena: Fabian (236–250), Cornelius (251–253), Lucius I (253–254), Stefanus I (254–257), Sixtus II (257–258), Dionysius (260–268), Felix I (269–274), Eutykus (275–283), Caius (283–296), Marcellinus (296–304), Marcellus I (308–309), Eusebius (309 or 310), Miltiades (311–314), Sylvester I (314–335), Marcus (336), Julius I (337–352) ja Liberius (352–366).[3]
Kunnioitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhä Antonios on muun muassa Johanniittain ritarikunnan, amputoitujen, erakkojen, eläinten, epileptikkojen, teurastajien, kotieläinten, munkkien, ihotautien, ihottumien, taudeista vapautumisen, hautausmaiden, haudankaivajien, korinpunojien ja harjantekijöiden suojeluspyhimys sekä monen paikkakunnan nimikkopyhimys, Italiassa esimerkiksi Burgion, Castrofilippon, Agrigenton, Chiaravallen, Fivizzanon, Fontainemoren sekä Mamoiadan ja Sant’Angelo Lodigiano, Alankomaissa Mookin, sekä Espanjassa Ibizalla sijaitsevan San Antonion .[1]
Roomalaiskatolisessa messussa pyhää Antoniusta on muistettu seuraavanlaisella latinankielisellä kollehtarukouksella:[4]
Orémus. Intercessio nos, quǽsumus Domine, beati Antonii Abbatis commendet: ut, quod nostris meritis non valemus, eius patrocinio assequamur. Per Dominum nostrum Iesum Christum, Filium tuum: qui tecum vivit et regnat in unitate Spiritus Sancti Deus, per omnia saecula saeculorum. R. Amen.
Pyhäkköjä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Church of St. Anthony of the Desert, Wamsutter, Wyoming, USA[5]
- Church of St. Anthony of the Desert, Fall River, Massachusetts, USA[6]
- Monastère de Saint-Antoine-le-Grand, Montréal, Quebec, Kanada[7]
- Pyhän Antoniuksen luostari, Al-Suwaisin kuvernoraatti, Egypti
- Saint-Antoine-l'Abbaye, Auvergne-Rhône-Alpes, Ranska
Galleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ”Pyhä Antonios Suuri”, Gerontikon eli Pyhien vanhusten sanomaa, s. 22–29. (Ensimmäinen painos) Suomentanut Johannes Seppälä. Pieksämäki: Ortodoksinen kirjallisuusyhdistys Ortokirja ry, 1984. ISBN 951-95895-0-3
- Pyhä isämme Antonios Suuri: ”Opetuksia ihmisen luonteesta ja kehotuksia nuhteettomaan elämänvaellukseen”, Filokalia, I osa. Kokoelma pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia. Koonneet pyhät Makarios Notaras ja Nikodeemos Athosvuorelainen, s. 15–49. (Toinen painos 1988) Suomentanut sisar Kristoduli (Lampi). Pieksämäki: Valamon ystävät r.y., 1988. ISBN 951-99931-7-7
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Athanasios Suuri: Antonios Suuren elämä. Valamon Ystävät ry, 1978. ISBN 951-99184-1-8
- Butler, E.C. (1907). St. Anthony. The Catholic Encyclopedia. New York: Robert Appleton Company. Viitattu huhtikuun 20., 2017 verkkosivulta New Advent: http://www.newadvent.org/cathen/01553d.htm
- CopticChurch.net 1998–2014. Viitattu huhtikuun 20. 2017. http://www.copticchurch.net/topics/synexarion/antony.html
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Saint Anthony the Abbot CatholicSaints.Info. 25.12.2008. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)
- ↑ St. Anthony The Great Anglican Life. 17.1.2019. Arkistoitu 6.7.2019. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)
- ↑ CATHOLIC ENCYCLOPEDIA: List of Popes www.newadvent.org. Viitattu 6.7.2019.
- ↑ Sancta Missa divinumofficium.com. Viitattu 6.7.2019.
- ↑ Church of St. Anthony of the Desert GCatholic. Viitattu 6.7.2019.
- ↑ Church of St. Anthony of the Desert GCatholic. Viitattu 6.7.2019.
- ↑ Monastère de Saint-Antoine-le-Grand GCatholic. Viitattu 6.7.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antonios Suuri Wikimedia Commonsissa
- Life of St. Anthony New Advent.org (englanniksi)
- Of the Life of Saint Anthony Christianiconography.info (englanniksi)
- Pyhä Antonios Suuri Ortodoksi.net
