Pyhä Leo I

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee paavia. Muista merkityksistä katso täsmennyssivu Leo I.
Pyhä Leo I
(Leo I Suuri)
Greatleoone.jpg
Syntymänimi Leo
Paavius alkoi 29. syyskuuta 440
Paavius päättyi 10. marraskuuta 461
Edeltäjä Pyhä Sixtus III
Seuraaja Pyhä Hilarius
Syntynyt vuonna 400
Toscana, Italia
Kuollut 10. marraskuuta 461
Rooma, Italia
Leo I ja Attila kohtaavat. Rafaelin fresko vuodelta 1514.

Leo I Suuri (k. 461) oli kirkonopettajana ja paavina 29. syyskuuta 440 – 10. marraskuuta 461.[1][2] Hän syntyi luultavasti Toscanassa.[1] Hän kehitti ajatuksen ”primus inter pares” (”ensimmäinen vertaistensa joukossa”), joka tarkoitti Rooman piispan ylivertaisuutta muiden piispojen suhteen. Leo tunnettiin tuotteliaana kirjoittajana, häneltä on jäänyt enemmän kirjeitä ja kirjoitelmia kuin yhdeltäkään muulta paavilta kuuden ensimmäisen vuosisadan ajalta.[3]

Leo kehitti voimakkaasti teologisia perusteluja paavinvallalle, ja hänen aikanaan vakiintuikin käsitys paavin ylivallasta kirkon sisällä.[4] Hän katsoi paavinistuimen nauttivan Jumalan antamaa oikeutusta.[5] Leo I:n mukaan taivasten valtakunnan avainten luovutus ja Jeesuksen sanat apostoli Pietarille pätivät myös muihin Rooman seurakunnan johtajiin. Teologiassaan paaviuden ylivallasta Leo I nojautui Matteuksen evankeliumin sanoihin:

»18 Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.
19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.[6]»

Leo I:n mukaan taivasten valtakunnan avaimien luovuttaminen apostoli Pietarille merkitsi tämän kohottamista muiden apostolien yläpuolelle. Vastaavasti Leo katsoi Pietarin seuraajina pitämiensä Rooman piispojen eli paavien olevan muiden piispojen yläpuolella.[7] Vetoaminen teologiaan paavin asemasta poikkesi tietoisesti Konstantinopolin patriarkkojen vaatimuksista, jotka perustuivat pääosin poliittisille syille.[7]

Myös Länsi-Rooman keisari Valentinianus III tuki Leo I:n vaatimusta paavin ylivallasta kirkon sisällä asettumalla Leon puolelle tämän ja Arlesin piispan välisessä kiistassa.[7] Keisari määräsikin kiistan lopputuloksena, että apostoli Pietarille oli myönnetty ylimmän tuomarin virka sekä ylin hallintovalta kirkossa,[8] kuten myös korkein opetusvirka.[7][9]

Leo I nautti paavinkautensa aikana myös suurta maallista valtaa johtuen Länsi-Rooman keisarin aseman heikkoudesta. Leo I tunnetaankin hyvin hänen tapaamisestaan hunnikuningas Attilan kanssa. Kyseisessä tapaamisessa Leo I:n onnistui pysäyttää Attilan Italiaan suuntautunut sotaretki, mihin vallaltaan heikko keisari Valentinianus III ei ollut pystynyt.

Leo I oli myös ensimmäinen, joka esitti vaatimuksen paavin erehtymättömyydestä perustaen vaatimuksensa Raamattuun.[10] Idän kristinuskon näkemysten mukaan Rooman kaupunki oli vain yksi viidestä tasa-arvoisesti patriarkaatista, eikä täten Rooman piispan valta ollut muita piispoja korkeampi.[5] Paavin kunnia-asema tunnustettiin idässä, mutta samalla katsottiin ylimmän päätäntävallan kuuluvan ekumeenisille kokouksille eikä paaville.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arffman, Kaarlo: Kristinuskon historia. Edita, 2004. ISBN 951-37-4183-4.
  • The Book of Saints. A Dictionary of Servants of God canonized by the Catholic Church. A&C Black London, 1989. ISBN 0-7136-3006-X.
  • Hanska, Jussi: Kristuksen sijaiset maan päällä? Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-719-2.
  • Heininen, Simo: Ihmistä suurempi – paaviuden historia. Edita, 2004. ISBN 951-37-4184-2.
  • Helimäki, Liisa Mirjam: Avainten valta – Roomalaiskatolinen kirkko ja uuden vuosituhannen haasteet. J P Pavas oy, 2005. ISBN 978-952-91-9576-3.
  • Kärkkäinen, Tapani: Kirkon historia – ortodoksin käsikirja. Gummerus, 1999. ISBN 951-8979-27-8.
  • Tarvainen, Olavi: Kaksitoista kirkkoisää. Helsinki: Kirjaneliö, 1986. ISBN 951-600-701-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The Book of Saints, s. 341.
  2. Hanska 2005, s. 317.
  3. Tarvainen 1986, s. 97.
  4. Heininen 2004, s. 23.
  5. a b c Kärkkäinen 1999, s. 49–52.
  6. Matt. 16:18-19
  7. a b c d Kärkkäinen 1999, s. 70.
  8. Joh. 21:15–17.
  9. Luuk. 22:32.
  10. Helimäki 2005, s. 26.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Pyhä Sixtus III
Luettelo paaveista

Emblem of the Papacy SE.svg

Seuraaja:
Pyhä Hilarius
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.