Attila

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee hunnien kuningasta. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Rekonstruktio Attilasta sotaratsullaan

Attila (n. 406453) oli viimeinen ja voimakkain Euroopan hunnien johtajista. Attilasta tuli yhdessä veljensä Bledan kanssa hunnien hallitsija vuonna 434. Bleda kuoli vuonna 445 – ilmeisesti veljensä murhauttamana. Attila oli siitä lähtien hunnien yksinvaltias aina kuolemaansa saakka.[1]

Attila hallitsi silloisen Euroopan suurinta valtakuntaa, joka ulottui Keski-Euroopasta Mustallemerelle ja Tonavalta Baltiaan. Attila oli sekä Itä- että Länsi-Rooman imperiumien vaikein vihollinen: hän valloitti Balkanin niemimaan kahdesti ja piiritti toisella kerralla Konstantinopolia. Hän marssi Ranskan läpi aina Orleansiin asti. Hänet voitti kuitenkin lopulta yhdistynyt länsigoottien ja roomalaisten armeija Katalaunien kenttien taistelussa.

Attilasta on tullut legendaarinen hahmo Euroopan historiassa. Suurimmassa osassa Länsi-Eurooppaa häntä on pidetty julmuuden ja ahneuden perikuvana. Attila esiintyy merkittävässä roolissa kolmessa saagassa sekä Nibelungein laulussa.[2]

Attilasta kertovat lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attilasta on vain muutamia lähteitä: Jordanes, Priscus ja muutamia kristillisiä kronikoitsijoita. Hunnien omia lähteitä ei ole, koska hunnit eivät kirjoittaneet.[3]

Attilan persoona ja maine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mór Thanin maalaus Attilan hovista

Attila oli lyhytkasvuinen, mutta voimakas. Hän oli sekä pukeutumiseltaan että elintavoiltaan varsin yksinkertainen; hänen vieraansa söivät kulta- ja hopea-astioista kalliita ruokia, mutta hän itse aina vain puuastioista. Aterioillaan kuuli hän mielellään laulua ja esityksiä, mutta pysyi itse aina vakavasti ääneti. Sotaretkillään hän kylvi kauhua; häntä kutsuttiinkin "Jumalan ruoskaksi".

Väkivalloin Attila pääsi hajaantuneiden hunniheimojen kuninkaaksi. Sodilla hän laajensi valtakuntansa Skytian sisämaihin ja syvälle Germanian metsiin. [4]

Sota Itä-Roomaa vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attila ryhtyi sotaan Itä-Rooman valtakuntaa vastaan viemällä valtavan sotajoukon Tonavan yli. Kymmeniä kaupunkeja hävitettiin Adrian- ja Mustanmeren välillä. Voitettuaan kolmessa taistelussa peräkkäin Itä-Rooman sotajoukot, lähestyivät hunnit Konstantinopolia.[4]

Keisarin rauhanlähetystö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikon Teodosiuksen II, joka oli Arkadiuksen jälkeen noussut Itä-Rooman valtaistuimelle, täytyi tehdä nöyryyttävä rauha, jossa hän antoi hunneille melkoisen maa-alan Tonavan eteläpuolelta sekä lupasi korottaa vuotuisen veron 700 kultanaulasta 2100 naulaan. Itä-Rooman keisari lähetti lähettiläitä hunnikuninkaan hovileiriin. Yksi näistä lähettiläistä on matkastaan kirjoittanut kertomuksen.

Matka kävi ensin hävitettyjen kaupunkien raunioiden ohitse, sekä toisten seutujen ohi, jotka olivat täynnä taisteluissa kaatuneiden luita. Tonavan yli mentiin puunrungoista koverretuilla veneillä. Sitten kävi tie nykyisen Unkarin metsäisiä tasankoja myöten ja Teiss-joen yli päästiin kannettavissa veneissä. Läheisistä kylistä saivat lähettiläät simaa ja hirsiryynejäselvennä.

Viimein he saapuivat Attilan hovileiriin Tokajin seuduille, jossa oli epäsäännöllinen joukko puurakennuksia, savimajoja ja kudottuja telttoja. Attila itse asui suuressa koristeellisessa puupalatsissa.

Lähetystön lähdettyä matkalleen oli Itä-Rooman hovissa lahjoa eräs Attilan lähettilästä salaa murhaamaan kuningas, mutta tämä paljasti hankkeen Attilalle ja antoi hänelle lahjusrahat. [4]

Sota Länsi-Roomaa vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo ennen ryhtymistään sotaan Länsi-Rooman keisarikuntaa vastaan Attila oli liitossa Eurooppaa ryöstelleiden vandaalien kanssa, jotka olivat siirtyneet Espanjasta Afrikkaan ja ryöstelivät sieltä meritse Välimeren rannikoita. Vandaalien kuningas Geiserik epäluuloissaan leikkautti nenän ja korvat poikansa vaimolta, länsigoottien kuninkaan Teoderikin tyttäreltä. Teoderikin kostoa peläten Geiserik liittoutui vielä lujemmin Attilan kanssa. Attilaa vastaan puolestaan länsigootit uudistivat ja vahvistivat vanhan liittonsa roomalaisten kanssa.

Attila pyysi puolisokseen Länsi-Rooman keisarin Valentinianuksen sisarta Honoriaa. Kun hovi ei pyyntöä hyväksynyt, aloitti Attila sodan. Koottuaan puoli miljoonaa sotilasta monesta eri kansakunnasta hunnikuningas hyökkäsi Galliaan. [4]

Orleansin piiritys ja Katalaunien kenttien taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attilan sotaretki Galliaan

Galliassa Attila ryhtyi piirittämään Orleansia. Esikaupungit valloitettiin nopeasti. Roomalaisten ja länsigoottien sotajoukot marssivat kuitenkin kaupungin avuksi. Roomalaisia johti valtioviisas Aetius ja länsigootteja kuningas Teodorik.[4]

Attila peräytyi tasangoille, nykyisten Châlonsin ja Troyesin seuduille, jotka soveltuivat hyvin hänen hunniratsuväelleen. Siinä syttynyt Châlonsin eli Katalaunien kenttien taistelu oli, kuten eräs senaikainen kirjailija lausuu, "hurja, vaihtelevainen, kiihkeä, verinen ja verraton sekä vanhempina että nykyisempinä aikoina". Attila itse oli hunnijoukkonsa kanssa keskellä, alamaiskansat sivustoilla ja varsinkin itägootit asetettuina omia maanmiehiänsä länsigootteja vastaan, joita kohti kuningas kehotti koko sotajoukon tähtäämään päärynnäkkönsä.[4]

Kun heittoaseet oli kummaltakin puolelta loppuun heitetty, ryntäsivät molemmin puolin sekä ratsu- että jalkaväet mies miestä vastaan. Hunnit käänsivät voimansa länsigootteja kohti. Kuningas Teodorik kaatui ratsastaessaan rivien välitse. Mutta hänen poikansa Torismund ryhtyi johtamaan, vei länsigootit alas kukkuloilta ja teki rynnäkön, jolla he pääsivät hunnien rintaman läpi.[4]

Attilan täytyi vetää sotilaansa vaunurivin sisälle, jolla hänen leirinsä oli ympäröity. Siellä hänen kerrotaan teettäneen suuren rovion ratsusatuloista, aikoen sytyttää sen ja syöksyä itse liekkeihin, jos hänen leirinsä valloitettaisiin. Leiriään vastaan hyökkäävät joukot kuitenkin torjuttiin ja länsigootit luopuivat piirityksestä.[4]

Piispa Leo kohtaa Roomaa uhkaavan Attilan. Rafaelin tekemä fresko.

Väijytystä pelkäävä pysyi Attila monta päivää vaunulinnassaan, mutta lähti viimein liikkeelle ja marssi vaaratta takaisin Reinin toiselle puolelle. Erään arvion mukaan taisteluissa oli kaatunut 16 2000selvennä miestä. Roomalaiset ja gootit olivat kuitenkin pelastaneet Rooman heikot jäännökset täydellisestä häviöstä. [4]

Attila uhkaa Roomaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attila toipui tappiostaan ja marssi seuraavana vuonna Ylä-Italiaan, jonka kaupunkeja ja maaseutua hunnit hävittivät. Osa hävitettyjen kaupunkien asukkaista siirtyi silloin Brenta-joen suun edustalla oleville laguuneille ja perusti sinne pieniä siirtokuntia, joista muun muassa Venetsia on saanut alkunsa. Attila marssi kohti Roomaa, mutta paavi Leo I tuli pappisjoukon kanssa vastaan ja taivutti Attilan kääntymään takaisin. Leo ennusti, että jokainen Rooman valloittaja kuolisi pian valloituksen jälkeen kuten Alarik.[4] Kohtaamisen todenperäisyydestä ei ole varmuutta. Vatikaanin nykyinen kanta on, että jonkinlainen kohtaaminen todella tapahtui Mantuan lähellä.[5]

Attilan kuolema ja perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiaikainen Nibelungenlied-eepos sekoittaa Attilan ja muita historiallisia henkilöitä muinaistaruihin.

Seuraavana vuonna Roomasta perääntymisen jälkeen Attila kuoli häitänsä viettäessään. Hänen kuolemastaan ei ole varmaa tietoa, mutta kerrotaan, että morsian, kaunis Hildigun, itse pisti häntä puukolla sydämeen, siten kostaakseen oman ryöstönsä. Toinen versio Attilan kuolemasta kertoo, että hän tukehtui hääyönänsä omaan vereensä rajun nenäverenvuodon seurauksena. Attilan valtakunta hajosi hänen kuoltuaan; hunnit ajettiin takaisin itään ja monet alamaiskansat lähtivät kukin omalle taholleen.

Useissa Saksan muinaisrunoissa on hunnikuningas vielä Germanian suurena valtiaana, ja Nibelungein laulu kertoo: "Siinä istui Unkarin-maalla kuuluisa Attila-kuningas, jonka vertaista ei ole ollut. Kahtatoista valtakuntaa hän hallitsi; kaksitoista kuningasta, kruunut päässä, häntä palvelivat; kaksitoista herttuaa, kolmekymmentä kreiviä sekä epälukuiset ritarit ja asemiehet seisoivat hänen ympärillään. Se kuningas oli laupias ja hurskas; hänen vertaistaan ei ole ollut." [4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aissaoui, Axel: Hunnikuningas Attila sai hurjan maineen syyttään 30.11.2007.
  2. Attila und Etzel - was man von den Hunnen erzählt Nibelungenlied-gesellschaft. (saksaksi)
  3. Man, John: ”Introduction: A Beast, Cornered”, Attila the Hun. Bantam Books, 2005.
  4. a b c d e f g h i j k Sjögren, Otto: ”Vanha ja Keski-aika”, Historiallinen lukukirja. WSOY, 1888. Teoksen verkkoversio.
  5. ”Encounter of Leo the Great with Attila” Vatikaanin museot. Viitattu 28.4.2010.