Skyytit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Skyyttien oletettu asuinalue Skyytia (Scythia).

Skyytit olivat euraasialaisia paimentolaisheimoja, joiden kulttuuri kukoisti 600-luvulta eaa. 200-luvulle eaa. Skyytit asuttivat noin 4 000 kilometrin laajuista aluetta Euraasian arolla Traakiasta Altaivuorille. Hevosilla liikkuvat skyytit tunnettiin hyvinä sotilaina, ja heidän käsityöläistaitonsa oli korkea.[1]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skyyteillä ei ollut kovinkaan paljon kaupunkeja, vaan he liikkuivat alituiseen karjalaumojensa perässä hevosillaan ja vankkureillaan. Liikkuvaisten skyyttien alkuperästä on esitetty erilaisia teorioita. Kreikkalaisen Herodotoksen mukaan skyytit tulivat Aasiasta Eurooppaan aroa pitkin. Herodotuksen mukaan sarmaatit erkaantuivat skyyteistä ja siirtyivät itään. Myös Armenian Araksjokea ehdotettiin antiikin aikana skyyttien lähtöpaikaksi. Erään teorian mukaan skyytit tulivat useassa aallossa Volgan ja Uralin aroilta Mustanmeren pohjoisrannoille.[1]

Tuvassa Altaivuorilla tehdyt arkeologiset kaivaukset antavat viitteitä siitä, että skyytit olisivat olleet kotoisin idästä. Muinaisten kiinalaisten kronikoitsijoiden mukaan skyyteillä oli kuitenkin eurooppalaiset piirteet, punainen tukka ja siniset silmät, ja he puhuivat indoeurooppalaista kieltä. Tämän perusteella skyytit olivatkin mahdollisesti pronssikautisia kelttejä Euroopasta.[1]

Pääryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skyytit jaetaan neljään pääryhmään: Mustanmeren skyytit; sarmaatit, jotka tulivat Kaspianmeren pohjoisrannikolta sekä Donin ja Volgan alueelta; Keski-Aasian aavikkoarojen skyytit (massagetae); sekä itäisen Keski-Aasian skyytit (sakā). Kaikkia ryhmiä yhdisti yhteinen soturinomadinen identiteetti, hallintotapa sekä taiteen ja pukeutumisen tyyli.[1]

Yhteiskunta ja kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skyyttiläinen kampa 300-luvulta eaa.

Skyyttien yhteiskunta muodostui heimojen ja päälliköiden yhteenliittymästä. Vaikka useimmat skyytit olivatkin paimentolaisia, Herodotos mainitsee myös viljelystuotteitaan myyvät skyytit, jotka asuivat aloillaan.[1]

Naisilla oli merkittävä asema niin armeijassa kuin politiikassakin, ja esimerkiksi Appianos mainitsee skyyteiltä naispuolisia sotapäälliköitä ja muita päälliköitä. Sarmaattien alueella yksi viidesosa skyyttien soturihaudoista onkin naissotureiden hautoja.[1]

Skyytit tunnetaan hautakummuistaan eli kurgaaneista. Niistä on löydetty taidokkaasti valmistettuja ja arvokkaita esineitä ja vaatteita. Hautaesineistön perusteella skyytit harrastivat paljon musiikkia ja tanssia. Hautoihin jätetyt esineet antavat myös vaikutelman siitä, että skyytit uskoivat vainajan jatkavan elämäänsä tuonpuoleisessa. Herodotos nimeää kahdeksan jumalaa, joita skyytit palvoivat, joskin hän antaa skyyttien jumalille tutut kreikkalaiset nimet, kuten Zeus, Hestia ja Apollon. Herodotoksen mukaan skyyteillä ei kuitenkaan ollut jumalkuvia, alttareita tai temppeleitä.[1]

Sotahistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haudasta löytyneen maljan mukaan tehty piirros skyyttisotureista.

Ratsain taistelleet skyytit käyttivät jousipyssyjen lisäksi monia muitakin aseita, kuten kirveitä, peitsiä, miekkoja, kilpiä, suomuhaarniskoja ja kypäriä. Taistelutaitojensa vuoksi skyyttisotureita käytettiin monessa armeijassa. Skyytit auttoivat esimerkiksi parthialaisia näiden sodissa sekä löivät persialaisten akhamenidien valtakunnan ja torjuivat Dareios I:n hyökkäyksen.[1] Ateenassa käytettiin poliisijoukkoina skyyttiläisiksi jousimiehiksi kutsuttuja valtion orjia. He olivat ulkomaalaisia, mutta eivät välttämättä ainakaan kaikki skyyttejä.[2]

Hävittyään Jaksartesjoella Aleksanteri Suurelle skyyttien voittokulku katkesi. 100-luvun lopulla eaa. Mithridates VI löi skyytit, jotka olivat hyökänneet kreikkalaisten siirtokuntien kimppuun. Skyytit hävisivät myös roomalaisille 63 jaa. Skyytit katosivat historiasta 300-luvulla, kun he joutuivat hunnien lyömiksi ja sulautuivat gootteihin.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Patrick Scott Smith: Scythians World History Encyclopedia. 18.3.2021. Viitattu 21.3.2021.
  2. Baughman, Elizabeth: Scythian Archers The Stoa Consortium. Viitattu 10.12.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]