Käsiase

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Käsiase on yhden ihmisen ase, jota käytetään yksi- tai kaksikätisesti. Käsiaseen tukena (lavettina) on ihmisen oma keho. Jos aseen kuljettamiseen tai käyttämiseen tarvitaan kaksi tai useampia ihmisiä, kyseessä on ryhmäase.

Käsiaseet jaetaan käsituliaseisiin ja kylmiin käsiaseisiin. Lyhyitä käsituliaseita ovat kaikki pistoolit ja lyhyitä kylmiä käsiaseita esimerkiksi tikarit ja pistimet. Pitkiä käsituliaseita ovat muun muassa kiväärit, haulikot, karabiinit, rynnäkkökiväärit ja pitkiä kylmiä käsiaseita esimerkiksi keihäät ja pertuskat.

Ryhmäaseita ovat muun muassa raskaat konekiväärit, panssarintorjuntatykit ja kenttäkanuunat sekä muurinmurtajat.

”Käsiaseen” määritelmiä suomalaisissa sanakirjoissa:

Nykysuomen sanakirja: 1. sot. kevyiden, ammuttaessa yleensä yksinomaan käsien varassa olevien aseiden yhteisnimitys. | Käsiaseita ovat muun muassa keihäs, miekka, kivääri, pistooli, käsikranaatti. Aseet voidaan jakaa käsiaseisiin ja kollektiivi- l. ryhmäaseisiin. 2. harv. käsityökalu. | Multakokkareet pienennetään joko käsiasein tai äestämällä.

Suomen kielen perussanakirja: vars. sot. yhden henkilön kannettava ja käsiteltävä kevyt tuliase, käsituliase.

MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0: vars. sot. yhden henkilön kannettava ja käsiteltävä kevyt tuliase, käsituliase.

Yleinen ase- ja asejärjestelmäopas (2003): käteen tai vartaloon tuettava ase, joka on yhden henkilön hallittavissa.

Ensimmäisen kerran ”käsiase” ilmestyy kirjasuomeen vuonna 1706 Turussa Ericus Walleniuksen Christillisessä Ruumin-Saarnassa.