Bono

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo muusikosta. Nimen Bono muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Bono
Bono November 2014.jpg
Bono vuonna 2014.
Syntynyt Paul David Hewson,
10. toukokuuta 1960 (ikä 55)
Taiteilijanimet Bono, Bono Vox
Kotipaikka Irlannin lippu Dublin, Irlanti
Aktiivisena 1976–
Tyylilajit Rock, post-punk, vaihtoehtorock
Ammatit Muusikko, laulaja-lauluntekijä, hyväntekijä, liikemies, pääomasijoittaja
Soittimet Laulu, kitara, huuliharppu, kosketinsoittimet, piano
Yhtyeet U2, Passengers
Nimikirjoitus


BonoSignature.svg


MusicBrainz

Paul David Hewson, taiteilijanimeltään Bono (s. 10. toukokuuta 1960 Dublin, Irlanti) on irlantilainen muusikko ja lauluntekijä, joka tunnetaan parhaiten rock-yhtye U2:n laulajana ja keulahahmona. Bono sanoittaa suuren osan U2:n kappaleista, ja hänen sanoituksissaan esiintyviä yleisiä teemoja ovat muun muassa uskonto, henkilökohtaiset elämänkokemukset sekä yhteiskunnalliset ja poliittiset sisällöt. Erityisesti U2:n uran varhaisessa tuotannossa hänen sanoituksensa olivat suuressa roolissa vaikuttamassa yhtyeen musiikin kapinoivaan ja hengelliseen tyyliin.

Bono tunnetaan yhteiskunnallisesta ja poliittisesta aktiivisuudestaan erityisesti ihmisoikeusasioissa.

Musiikillinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

U2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: U2
Bono esiintymässä Norjassa vuonna 1983.
Bono esiintymässä ”The Fly” -lavapersoonassaan vuonna 1992.

Vuoden 1976 syyskuussa Bono, kitaristi David Evans (”The Edge”), hänen veljensä Dik Evans ja basisti Adam Clayton vastasivat rumpali Larry Mullen Jr.:n Mount Temple Comprehensive Schoolin ilmoitustaululle jättämään ilmoitukseen, jossa Mullen etsi muusikoita perustaakseen rock-yhtyeen. Kokoonpano kerääntyi ajoittain yhteen soittamaan cover-versioita muiden yhtyeiden kappaleista. Pian he alkoivat säveltämään myös omia kappaleitaan. Kokoonpano sai aluksi nimekseen ”Feedback”, mutta muutaman kuukauden kuluttua yhtye otti käyttöön nimen ”The Hype”. Dik Evansin erottua yhtyeestä vuonna 1978 ja liityttyä Virgin Prunesin kitaristiksi, päättivät Bono, The Edge, Adam Clayton ja Larry Mullen Jr. nimetä yhtyeensä U2:ksi.

U2:n uran alussa Bono soitti kitaraa, lauloi ja kirjoitti yhtyeen kappaleet. Vuonna 1982 Bono kertoi haastattelussa jättäneensä ”kitaran soittamisen ja alkaneensa keskittymään laulamiseen muun yhtyeen ehdotuksesta”, koska ”ei ollut kovinkaan taitava kitaristi.”[1] The Edge on tästä lähtien toiminut yhtyeen pääasiallisena kitaristina, mutta myös Bono on sittemmin soittanut kitaraa ajoittain yhtyeen konserteissa. Lisäksi hän soittaa huuliharppua ja on vuodesta 2006 opiskellut myös pianon soittoa kehittyäkseen lauluntekijänä.[2]

Bono kirjoittaa valtaosan U2:n kappaleiden sanoituksista. Hänen sanoituksensa rakentuvat usein yhteiskunnallisten ja poliittisten aihepiirien ympärille sisältäen myös uskonnollisia viittauksia,[3] kuten esimerkiksi kappaleissa ”Gloria” (albumilta October, 1981) ja ”I Still Haven’t Found What I’m Looking For” (albumilta The Joshua Tree, 1987).[4] Yhtyeen varhaisessa tuotannossa Bonon sanoituksissa on läsnä myös kapinoiva sävy,[3] ja albumeilla War (1983), The Joshua Tree ja Rattle and Hum (1988) Bonon poliittisia sanoituksia on luonnehdittu myös tunnelmaltaan vihaisiksi.[3]

Vuoden 1991 albumilla Achtung Baby Bonon sanoitukset alkoivat pohjautua aiempaa vahvemmin hänen ja U2:n muiden jäsenten henkilökohtaisiin kokemuksiin.[5][3] Vuosien 1992 ja 1993 Zoo TV Tour -kiertueella Bono otti käyttöönsä myös uusia lavapersoonia, joita olivat stereotyyppinen rock-tähti ”The Fly”, amerikkalaisia tv-saarnaajia parodioinut ”Mirror Ball Man” ja korruptoituneen rock-tähden ja paholaisen yhdistelmä ”Mr. MacPhisto”.[5][3]

Konserttien aikana Bono tunnetaan tavastaan olla lähes jatkuvassa vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Joidenkin kappaleiden, kuten ”With or Without You” (albumilta The Joshua Tree), aikana Bono myös valitsee yleisön seasta faneja seurakseen lavalle,[6] ja hän esiintyy usein yleisön ja eturivin läheisyydessä. Bono sallii myös usein fanien nousun lavalle ja kappaleiden esittämisen yhtyeen kanssa.

U2:n kanssa Bono on voittanut 22 Grammy-palkintoa eri kategorioissa, ja parhaan kappaleen Golden Globe -palkinnon vuonna 2003 kappaleella ”The Hands That Built America” (elokuvasta Gangs of New York, 2002).[7][8] Vuonna 2005 Bono ja muu U2 aateloitiin Rock and Roll Hall of Famen kunniagallerian jäseniksi, ja vuoden 2008 marraskuussa musiikkilehti Rolling Stone sijoitti Bonon listasijalle 32. kaikkien aikojen parhaiden laulajien listallaan.[9]

Bonoa on arvosteltu hänen verosuunnittelunsa vuoksi.[10] Vuonna 2007 Bono ja U2 saivat osakseen kritiikkiä siirrettyään osan musiikillisesta toiminnastaan Irlannista Amsterdamiin verotussyistä.[11][12] Aiemmin U2:n kuten muidenkin artistien tekijänpalkkiot oli vapautettu veroista yhtyeen kotimaassa Irlannissa. Kun verovapaille tuloille asetettiin yläraja, U2 siirsi liiketoimintansa Alankomaihin, missä tekijänoikeuspalkkioiden verotus on alhaisempi.[13] Vuonna 2008 Bono oli yksi lukuisista varakkaista henkilöistä, joiden verojärjestelyt joutuivat Christian Aid -järjestön korostetun kritiikin kohteeksi.[14]

Musiikillinen työ U2:n ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

U2:n ulkopuolella Bono on työskennellyt musiikillisten projektien parissa Frank Sinatran,[15] Johnny Cashin,[16] Willie Nelsonin,[17] Luciano Pavarottin,[18] Sinéad O’Connorin,[19] Green Dayn, Tom Pettyn, Roy Orbisonnin,[20] Bob Dylanin,[21] Tina Turnerin,[22] B.B. Kingin ja Zuccheron kanssa.[23][24]

Bono on levyttänyt musiikkia Ray Charlesin,[25] Quincy Jonesin, Kirk Franklinin,[26] Bruce Springsteenin,[27] Tony Bennettin,[28] Clannadin,[29] The Corrsin,[30] Wyclef Jeanin,[31] Kylie Minoguen,[32] Carl Perkinsin,[33] Jay-Z:n ja Rihannan kanssa. Lisäksi hän on levyttänyt julkaisemattoman dueton Jennifer Lopezin kanssa.[34] Robbie Robertsonin vuoden 1987 samannimisellä albumilla Bono soittaa bassoa ja laulaa.[35] Michael Hutchencen vuoden 1999 albumilla Michael Hutchence Bono viimeisteli Hutchencen kanssa levyttämänsä dueton ”Slide Away”.[36]

Hyväntekeväisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 Bono perusti yhdessä Bobby Shriverin ja Jubilee 2000-liikkeen aktivistien kanssa DATA-järjestön Afrikan ongelmia helpottamaan. Vuonna 2004 hän oli mukana perustamassa ONE-järjestöä, joka tekee muun muassa AIDSin, köyhyyden ja ilmastonmuutoksen vastaista työtä.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bono on ollut vuodesta 1982 lähtien naimisissa Alison Hewsonin (o.s. Stewart) kanssa. Pariskunnalla on avioliitostaan neljä lasta: tyttäret Jordan (s. 10. toukokuuta 1989) ja Memphis Eve (7. heinäkuuta 1991) sekä pojat Elijah Bob Patricius Guggi Q (17. elokuuta 1999) ja John Abraham (20. toukokuuta 2001).

Bono on jo pitkään sairastanut silmänpainetauti glaukoomaa, minkä vuoksi häntä ei lähes ikinä nähdä julkisuudessa ilman tavaramerkiksi muodostuneita aurinkolasejaan.[37]

Kunniamaininnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bono oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi vuonna 2003.lähde?

Time-lehti nimesi Bonon vuonna 2005 Vuoden henkilöksi Bill ja Melinda Gatesin kanssa. Hän sai samana vuonna portugalilaisen Ordem da Liberdade -ritarikunnan kunniamerkin. Vuonna 2007 hän sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan ritarikomentajan arvon.[38]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bono: Bono on Bono. (Bono in conversation with Michka Assayas, 2005.) Keskustelukumppanina Michka Assayas. Suomennos: Salla Korpela. 2. painos 2006. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-357-3.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bono in San Antonio. U2 Magazine, toukokuu 1982, nro 3.
  2. U2—Bono Takes Piano Lessons contactmusic.com. 6.2.2006. Contactmusic. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
  3. a b c d e Bono: Biography from U2 atU2.com. atU2. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
  4. Stockman (2005)
  5. a b Bono on Bono
  6. U2: Vertigo 2005: Live From Chicago -DVD, 2005. Tuottaja Ned O'Hanlon, ohjaaja Hamish Hamilton. Julkaisija 3DD Entertainment
  7. Grammy Winners List: Artist – U2 Grammy.com. Grammy.com. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
  8. Award Search – Bono hfpa.org. Hollywood Foreign Press Association. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
  9. 100 Greatest Singers of All Time – No. 32: Bono rollingstone.com. 27.11.2008 27 November 2008. Rolling Stone. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
  10. U2 accused of 'robbing the world's poor' guardian.co.uk. 27.2.2009. The Guardian. Viitattu 30.11.2010. (englanniksi)
  11. Browning, Lynnley: The Netherlands, the New Tax Shelter Hot Spot nytimes.com. 4.2.2007. The New York Times. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
  12. McConnell, Daniel: U2 move their rock empire out of Ireland independent.ie. 6.8.2006. The Irish Independent. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
  13. Protest at U2's tax exile status irishtimes.com. Viitattu 30.11.2010. (englanniksi)
  14. Horin, Adele: Tax tourists and the crown prince of thieves smh.com.au. 26.7.2008. The Sydney Morning Herald. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
  15. Weekend Edition Saturday, 13.11.1993. Washington, DC: National Public Radio.
  16. News 10.10.2005. Lost Highway Records. Arkistoitu 24.10.2005. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
  17. U2. (1998). Slow Dancing. On If God Will Send His Angels [CD Single]. New York: Island Records.
  18. Louie, R. (6 February 1996). Short Takes. Buffalo News. Viitattu 15.9.2015 julkaisusta Opera man Luciano Pavarotti wants to be hip.
  19. Voyer, R. (1 October 2005).. Splendid. Viitattu 15.9.2015 julkaisusta Splendid Magazine reviews Sinéad O'Connor splendidezine.com.
  20. Orbison, R. (1989). "She's a Mystery to Me". On Mystery Girl [CD]. London: Virgin Records.
  21. Bono (10 August 1984). BONO, BOB AND VAN. Hot Press.
  22. Various Artists. (1995). Goldeneye. On Goldeneye: Original Motion Picture Soundtrack [CD]. New York: Virgin Records.
  23. Kissel, Howard. "Platinum Tenor Meet Opera Sensation Andrea Bocelli, Italy's 'Young Pavarotti'", Daily News (New York), 6 August 1998. Luettu 17 February 2011. 
  24. U2. (1988). When Love Comes to Town. On Rattle and Hum [CD]. New York: Island Records.
  25. U2 Wanderer. U2 Discography—Q's Jook Joint. Viitattu 15.9.2015.
  26. Kirk Franklin. (1998). Lean on me. On THE NU NATION PROJECT [CD-Album]. Inglewood: GospoCentric Records.
  27. Stanley, A. (19 May 2007). Bruce Springsteen: THE RISING TOUR 2003-2003 FINAL TOUR STATISTICS. Viitattu 15.9.2015.
  28. TonyBennett.net. (Unknown last update). Tony Bennett, Columbia Records. Viitattu 15.9.2015.
  29. U2tour.de In A Lifetime (Clannad & Bono). Retrieved Viitattu 15.9.2015.
  30. Cashmere, P. (14.4.2004). The Corrs Record Another Bono Song. Undercover Media. Viitattu 15.9.2015 julkaisusta undercover.com.au.
  31. U2Wanderer.org. U2 Discography—New Day Single. Viitattu 15.9.2015.
  32. Kylie’s Bono Moment – Kylie Minogue – News – MTV UK mtv.co.uk. MTV UK. Viitattu Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
  33. Go Cat Go – Carl Perkins Allmusicissa (englanniksi)
  34. Barile, L.A. (28 March 2003). PASSAGES: Jennifer Lopez's Latest Duet. People. Viitattu 15.9.2015.
  35. Robbie Robertson. (1987). Sweet Fire of Love. On Robbie Robertson [CD-Album]. Santa Monica: Geffen Records.
  36. Michael Hutchence's Brother Praises Kylie And Bono 15 August 2006. Viitattu Viitattu 15.9.2015.
  37. Syy Bonon aurinkolaseille: glaukooma hs.fi. 19.10.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.9.2015.
  38. Ritari Bonoa ei saa kutsua sir-nimellä 29.3.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.11.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]