Carl Perkins

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carl Perkins
Carl Perkins Sun Recordsin promokuvassa n. 1955. Cavenaugh Park, Walnut Ridge, Arkansas.
Carl Perkins Sun Recordsin promokuvassa n. 1955. Cavenaugh Park, Walnut Ridge, Arkansas.
Syntynyt 9. huhtikuuta 1932 Tiptonville, Tennessee
Kuollut 19. tammikuuta 1998 (65 vuotta), Jackson, Tennessee
Aktiivisena 1946–1997
Tyylilajit rockabilly, rock and roll, country
Laulukieli englanti
Ammatit laulaja-lauluntekijä, muusikko
Soittimet laulu, kitara
Levy-yhtiöt Sun Records, Columbia Records

Carl Lee Perkins (9. huhtikuuta 1932 Tiptonville, Tennessee19. tammikuuta 1998 Jackson, Tennessee) oli yhdysvaltalainen rock and roll- ja rockabillylaulaja, lauluntekijä ja kitaristi. Hänet tunnetaan parhaiten kappaleestaan ”Blue Suede Shoes” (1956).

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Perkinsin vanhemmat olivat puuvillanpoimijoita Tennesseessä Tiptonvillen seuduilla. Carl laitettiin pelloille töihin kuusivuotiaana. Mustien gospelmusiikki tuli hänelle tutuksi puuvillapelloilta, ja countrya ja rhythm and bluesia hän kuunteli radiosta. Hän oppi soittamaan kitaraa kymmenvuotiaana ja esiintyi radiossa kouluyhtyeensä kanssa.[1]

Perkinsin musiikkiura alkoi 1940-luvun puolivälissä, kun hän soitti veljiensä Jayn ja Claytonin kanssa paikallisissa tanssiklubeissa nimellä Perkins Brothers Band. Yhtyeeseen liittyi vuonna 1953 rumpali W. S. ”Fluke” Holland.[1]

Perkins meni vuonna 1953 naimisiin ja ryhtyi sen jälkeen kokopäivätoimiseksi muusikoksi.[2] Vuonna 1954 Perkinsin yhtye sai sopimuksen Sam Phillipsin Sun Recordsille. Yhtyeen ensimmäinen single oli Movie Magg/Turn Around (1954).[1] Single menestyi paikallisella countrylistalla. Hän sai toisen paikallisen hitin kappaleella ”Gone Gone Gone”. Perkins esiintyi myös Elvis Presleyn lämmittelijänä.[2]

Perkinsin läpimurtokappale ja uran suurin menestyslevy oli ”Blue Suede Shoes” (1956), joka menestyi niin country-, pop- kuin rhythm and blues -listoillakin ja nousi kansalliseksi listaykköseksi.[1] Perkinsin seuraavia rockabillysinglejä olivat ”Boppin’ the Blues”, ”Everybody’s Trying to Be My Baby”, ”Dixie Fried” ja ”Matchbox”.[2]

Perkins joutui suosionsa huipulla maaliskuussa 1956 auto-onnettomuuteen, jossa hän ja hänen veljensä Jay loukkaantuivat.[2] Carl toipui kuukauden sisällä. Hän siirtyi vuonna 1958 Columbia Recordsille, jolle hän äänitti useita pieniä rockabillyhittejä. Hänen uransa oli kuitenkin hiipunut 1960-luvun alkuun mennessä.[1] Perkins esiintyi 1960-luvun alussa usein Las Vegasin Golden Nugget -kasinolla. Hän konsertoi Englannissa yhdessä Chuck Berryn kanssa 1964, ja osallistui siellä myös The Beatlesin levytyssessioihin, joissa yhtye äänitti joitain Perkinsin kappaleita.[2]

1960-luvun puolivälissä monet muutkin tunnetut artistit Beatlesin lisäksi alkoivat levyttää hänen kappaleitaan. Perkins siirtyi tekemään countrymusiikkia sekä alkoi kiertää ja levyttää Johnny Cashin kanssa. Hän kirjoitti Cashille listaykköshitin ”Daddy Sang Bass” (1969) ja esiintyi vakituisesti Cashin televisio-ohjelmassa vuodesta 1969 alkaen. Ohjelman loppumisen jälkeen hän toimi Cashin kitaristina tämän kiertueilla.[1]

Vuonna 1975 Perkins perusti oman levymerkin Suede ja julkaisi kaksi albumia. Vuonna 1978 hän julkaisi rock and roll -albumin. 1980-luvulla Perkins levytti tai esiintyi esimerkiksi Paul McCartneyn, Jerry Lee Lewisin, Johnny Cashin ja Roy Orbisonin kanssa. Hän myös kirjoitti musiikkia esimerkiksi Judds-yhtyeelle ja Dolly Partonille.[1]

Perkinsillä diagnosoitiin kurkkusyöpä vuonna 1992, mutta hän toipui ja jatkoi musiikin tekemistä. Perkins kuoli vuonna 1998 aivoinfarktien komplikaatioihin.[1]

Perkinsillä oli neljä lasta.[2] Hän omisti kaksi ravintolaa Jacksonissa, Tennesseessä. Hän perusti vuonna 1981 keskuksen lasten pahoinpitelyä vastaan. Perkins nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen 1987.[1] Academy of Country Music myönsi Perkinsille palkinnon hänen elämäntyöstään vuonna 1986.[2]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dance Album (1957)
  • Whole Lotta Shakin' (1958)
  • On Top (1969)
  • My Kind of Country (1973)
  • Ol' Blue Suede's Back (1978)
  • Country Soul (1979)
  • Disciple in Blue Suede Shoes (1984)
  • Born to Rock (1989)

Kokoelma-albumeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Carl Perkins Bio Rolling Stone. Viitattu 5.2.2017.
  2. a b c d e f g Jon Pareles: Carl Perkins Dies at 65; Rockabilly Pioneer Wrote 'Blue Suede Shoes' The New York Times. 20.1.1998. Viitattu 5.2.2017.