Flirttailu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Henry Gerbault, 1901.

Flirttailu eli keimailu on ihmisten välistä vuorovaikutusta, jolla yleensä osoitetaan seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toiseen henkilöön, mutta toisaalta sitä voidaan harrastaa ajankuluksi ilman tavoitteita. Flirttailu voi sisältää ystävällisiä sanoja, kehonkieltä kuten hymy, katsekontakti ja kehon suuntaus kohti flirttailtavaa tai hetkellistä fyysistä kontaktia. Flirttailu voi jäädä yksipuoliseksi tai siihen voidaan vastata takaisin. Flirttailu eroaa viettelystä jonka tavoite on seksuaalinen kanssakäyminen vieteltävän kanssa.

Aiheetonselvennä flirttailu voi herättää pahennustaselvennä ja väärinkäsityksiäselvennä, etenkin jos flirttailija on parisuhteessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaarresalo-Kasari, Eila: Silmänisku. Flirtin ja valloitustaidon opas. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22825-7.
  • Kauppinen, Kaisa & Purola, Mari: Flirtti, häirintä, jännite. Seksuaalinen ahdistelu työpaikallan. Helsinki: Työterveyslaitos, 2001. ISBN 951-802-445-6.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fexeus, Henrik: Viettelyn jalo taito. 168 vinkkiä, miten saat hänet. (Alla får ligga. Strategier i förförelsekonst för den moderna gentlemannen och kvinnan, 2009.) Suomentanut Riie Heikkilä. Helsinki: Atena, 2013. ISBN 978-951-796-922-2.
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.