Flirttailu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Henry Gerbault, 1901.

Flirttailu eli keimailu on ihmisten välistä vuorovaikutusta, jolla yleensä osoitetaan seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toiseen henkilöön, mutta toisaalta sitä voidaan harrastaa ajankuluksi ilman tavoitteita. Flirttailu voi sisältää ystävällisiä sanoja, kehon ilmeitä tai hetkittäistä fyysistä kontaktia. Flirttailu voi jäädä yksipuoliseksi tai siihen voidaan vastata takaisin. Flirttailua ei tule sekoittaa iskemiseen, jolla on aina tavoite. Joidenkin mielestä flirttailu on toivottavaa, sen katsotaan piristävän elämää ja tuovan arkeen vaihtelua. Flirttailua voivat harrastaa sekä miehet että naiset.

Henkilö, joka flirttailee, voi tutkia toisen henkilön kiinnostusta itseensä, ja siten tutkia mahdollisuuksia pyytää häntä esimerkiksi treffeille. Toisaalta taka-ajatuksena ei välttämättä ole mitään, vaan flirttailu voi olla spontaania ajankulua. Aiheeton flirttailu voi herättää pahennusta ja väärinkäsityksiä, etenkin jos flirttailija on parisuhteessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaarresalo-Kasari, Eila: Silmänisku. Flirtin ja valloitustaidon opas. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22825-7.
  • Kauppinen, Kaisa & Purola, Mari: Flirtti, häirintä, jännite. Seksuaalinen ahdistelu työpaikallan. Helsinki: Työterveyslaitos, 2001. ISBN 951-802-445-6.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fexeus, Henrik: Viettelyn jalo taito. 168 vinkkiä, miten saat hänet. (Alla får ligga. Strategier i förförelsekonst för den moderna gentlemannen och kvinnan, 2009.) Suomentanut Riie Heikkilä. Helsinki: Atena, 2013. ISBN 978-951-796-922-2.
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.