Eero Raittinen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eero Raittinen

Eero Nikodemus Raittinen (s. 6. lokakuuta 1944 Helsinki) on suomalainen laulaja ja rumpali, joka aloitti soolouransa vuonna 1968 lähdettyään Eero ja Jussi & The Boys -yhtyeestä. Bluesin ohella hän on vuosikymmenten ajan esittänyt ja levyttänyt tinkimättömällä tavalla monenlaista musiikkia rockista iskelmään.

Muusikon uraa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eero Raittinen aloitti levytysuransa heinäkuussa 1960 kokoonpanossa Eero ja Jussi sekä Harry Aaltosen yhtye, jonka jälkeen yhtye levytti nimeltä Eero ja Jussi rock-yhtyeineen. Eero Raittisen seuraava yhtye oli pääsiäisenä 1962 perustettu The Esquires, jossa hän toimi rumpalina. Yhtyeen ensilevytys oli toukokuussa 1963 rautalankaversio Juokse sinä humma. The Esquiresissa Eero teki neljä singleä ja kaksi EP-levyä. Lokakuussa 1963 Eero tuli rumpaliksi The Sounds yhtyeeseen. Joulukuussa 1963 Fontana levymerkillä levytetty single Hei tytöt / Kaipaan sua oli ensimmäinen laulettu suomalainen rautalankayhtyeen levy.

Pääsiäisenä 1964 perustetun uuden yhtyeen nimeksi tuli Eero ja Jussi & The Boys.[1]

Ensimmäiset soololevytykset Eero Raittinen teki vuonna 1966, kun esiintyi kesällä 1966 ensimmäisessä Danny-showssa ja liittyi syksyllä perustetun D-tuotannon riveihin.[2][3]

Eero jatkoi soolouransa vuonna 1968 lähdettyään The Boys -yhtyeestä. The Boysissa jatkoi Eero Raittisen isoveli, muusikko Jussi Raittinen. Vuosina 19681969 Eero Raittisen säestysyhtyeenä toimi Help, joka hajosi Eeron esiintyessä Kirkan ja Anki Lindqvistin kanssa Rock and Roll Circus yhtyeen kera kesällä 1969.

Ensimmäisenä omana albumina ilmestyi kunnianhimoinen kotimaisen bluesin eepos Eeron Elpee vuonna 1970. Se julkaistiin uudelleen vuonna 1977 nimellä Blues from the North. Eero Raittinen toimi Tasavallan Presidentti progressiivisen rock-yhtyeen laulajana vuosina 1972–1974 levyttäen kaksi albumia Lambertland ja Milky Way Moses. Tämän jälkeen Eero lauloi muun muassa yhtyeissä Rotox, Boxcar ja Ball.[4] Rotoxin kanssa hän levytti albumin Etsikko vuonna 1976. Boxcarissa hän levytti Richard Stanleyn tuottaman englanninkielisen albumin Necktie Party vuonna 1978. Oiling Boiling Rhythm’n Blues Bandin solistina hän lauloi yhtyeen nimeä kantavalla albumilla Oiling Boiling Rythm'n Blues Band.

Juurimusiikki soi 1990-luvulla entistä onnistuneemmin myös suomeksi albumeilla Mies matkallaan, Vielä vähän aikaa ja Eero Raittinen ja Kansainväliset Seikkailijat. Hän on jatkanut pitkäaikaisia omia projektejaan Jarkka Rissasen, Ykä Putkisen ja yhtyeensä The Noisy Kinda of Menin kanssa.

Eero Raittisen tunnetuimmat levytykset ovat kappaleet ”Vanha holvikirkko” (1968, alun perin ruotsalainen ”Mälarö kyrka”) ja ”Toivotaan toivotaan” (1970, alun perin ”Che sarà”). 2000-luvulla Eero Raittinen on erikoistunut juurimusiikkiin, jota hän esittää persoonallisella mutta perinnettä kunnioittavalla tavalla.

Eero Raittinen on toiminut Tunturibluesin taiteellisena johtajana vuodesta 1997 lähtien. Salitun vanhassa koulussa Suomusjärvellä Raittinen on järjestänyt erilaisia koulutustilaisuuksia ja konsertteja.

Raittisen yhtye toimi vuosina 2001–2003 Kultakurkut-kokoonpanon taustayhtyeenä, jossa Eero Raittinen lauloi. Tammikuussa 2002 Raittisen, Harri Marstion, Bablon ja Esa Elorannan kokoonpanolta ilmestyi albumi Kultakurkut.

Opetusministeriö myönsi Raittiselle vuonna 2007 täyden taiteilijaeläkkeen. Kyseessä on tunnustus ansiokkaasta toiminnasta esittävänä ja luovana taiteilijana. Vuonna 2015 Finnish Blues Awards -tapahtumassa Raittiselle jaettiin elämäntyöpalkinto.[5]

Raittinen nousi 14. ja 15. elokuuta 2015 lavalle Hämeenlinnan Suistoklubilla yhdessä maaliskuussa 2015 debytoineen White Knuckles Trion kanssa, joista esiintymisistä on taltioitu Live at Suisto – albumi ilman mitään jälkiäänityksiä.[6] Eero Raittinen laulaa yhtenä artistina vuonna 2016 videoineen julkaistussa uudessa versiossa Roadrunner levyn Hurriganes-klassikosta Mister X nimeltään Mr X 2015.[7]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia sisältää albumit, jotka ovat Eero Raittisen nimissä

DVD[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Raimo Öystilä: Eero ja Jussi & The Boys
  2. Dannyn historiikki 1965–1966 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 13.2.2016.
  3. Erkki Pälli: Danny Pomus - Populaarimusiikin museo. Viitattu 13.2.2016.
  4. Tokazier, Hillel: Raja-aitojen ylittäjä - eli kevyesti genrestä toiseen Elvis ry. Viitattu 26.10.2014.
  5. Finnish Blues Awards -palkinnot jaettiin Helsingissä Blues-Finland. Viitattu 12.2.2016.
  6. a b CD Eero Raittinen with the White Knuckles Trio Live at Suisto Turengin verkkokauppa. Viitattu 14.2.2016.
  7. Hurriganes-klassikosta uusi versio - Remu mielissään 12.2.2016. Iltalehti. Viitattu 15.2.2016.
  8. Eero ja Kristian: Toinen puoli Rytmi. Viitattu 12.2.2016.
  9. Eero Raittinen - Eero Raimo Öystilä. Viitattu 12.2.2016.
  10. Eero Raittinen - Trio Raimo Öystilä. Viitattu 12.2.2016.
  11. a b Eero Raittinen - Discografia Raimo Öystilä. Viitattu 12.2.2016.
  12. Eero Raittinen - Woodstock Raimo Öystilä. Viitattu 12.2.2016.
  13. Live At Suisto Soundi. Viitattu 12.2.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]