Pekka Pöyry

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pekka Pöyry
1967
1967
Henkilötiedot
Syntynyt 10. joulukuuta 1939
Kuollut 4. elokuuta 1980 (40 vuotta)
Helsinki
Ammatti muusikko
Muusikko
Aktiivisena 1960-luku – 1980
Tyylilajit jazz, progressiivinen rock, rock
Soittimet pääasiassa saksofoni ja huilu
Yhtyeet muun muassa The Islanders, Tasavallan Presidentti sekä lukuisia studioprojekteja
Aiheesta muualla
MusicBrainz

Pekka Juhani Pöyry (10. joulukuuta 1939 Helsinki4. elokuuta 1980 Helsinki[1]) oli suomalainen saksofonisti ja huilisti. Hänet tunnettiin muun muassa Tasavallan Presidentti- ja Islanders-yhtyeistä. Näiden lisäksi Pöyry soitti muun muassa Jukka Tolosen ja Pekka Pohjolan 1970-luvun soololevyillä sekä Heikki Sarmannon eri projekteissa. Pöyryllä oli myös omia orkestereja, kuten Pekka Pöyry Quartet ja Pekka Pöyry Quintet.

Vaikka Pöyryn musiikilliset juuret olivatkin bebopissa, oli hän aina valmis soittamaan kaikenlaista musiikkia.[2] Tämän vuoksi Pöyry oli uransa aikana mukana hyvinkin erityylisissä kokoonpanoissa. Pöyry pysytteli yhtyeissä mieluiten taka-alalla, eikä myöskään koskaan suostunut tekemään omaa soololevyä, vaikka muutamat levy-yhtiöt häneltä sellaista toivoivat.[3] Pöyry oli myös mukana perustamassa Akateemista Jazz Klubia, piti 1960-luvulla radiossa jazz-aiheisia ohjelmia ja kirjoitti alan lehtiin.[2]

Musiikkiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Pöyryn äiti oli diplomipianisti, arkkitehti Marja Pöyry o.s. Paatela[4] ja isä arkkitehti Olli Pöyry.[5] Pöyry kiinnostui jazz-musiikista kouluiässä ja ryhtyi opiskelemaan viulun ja klarinetin soittoa. Pääinstrumentiksi vakiintui kuitenkin Charlie Parkerin innoittamana alttosaksofoni. Lisäksi hän soitti huilua ja sopraanosaksofonia.[2]

Valmistuttuaan oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1966 Pöyry päätti ryhtyä ammattimuusikoksi. Samana vuonna hän edusti Yleisradiota EBU:n konsertissa Lontoossa. 1960-luvun puolivälissä hänellä oli oma kvartettinsa yhdessä pianisti Eero Ojasen, basisti Teppo Hauta-ahon ja rumpali Reino Laineen kanssa. Vuoden 1966 Porin jazzfestivaalien jälkeen yhtyeeseen liittyi laulajaksi norjalais-suomalainen Pia Skaar. Toukokuussa 1967 Pöyry esiintyi Erik Lindströmin kvintetin riveissä Tallinnan jazzfestivaaleilla, ja samana vuonna hän liittyi Kirkan taustayhtyeeseen, The Islandersiin.[2]

1960–70-luvun taitteessa Pöyry liittyi progressiivista rockia esittäneen Tasavallan Presidentin riveihin. Yhtyeen kitaristin Jukka Tolosen ohella Pöyry oli yhtyeessä johtava kappaleenkirjoittaja ja ryhmästä muodostui yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä suomalaisista progeyhtyeistä. Yhtye yritti myös kansainvälistä läpimurtoa esiintymällä muun muassa Readingin rockfestivaaleilla Englannissa vuonna 1973. Se kuitenkin hajosi vuonna 1974.

Vuonna 1975 Pöyry kiersi Pohjois-Eurooppaa Nordjazz-kvintetin kanssa, ja myöhemmin hän liittyi Heikki Sarmannon orkesteriin. Tästä orkesterista kehittyi myöhemmin UMO Jazz Orchestra, jossa Pöyryllä oli merkittävä rooli. UMO:n riveissä Pöyry esiintyi muun muassa Ljubljanan festivaaleilla silloisessa Jugoslaviassa vuonna 1976. Konsertteja oli myös Puolassa, Tšekkoslovakiassa, Kuubassa, Neuvostoliitossa, Englannissa ja Yhdysvalloissa yhdessä muiden yhtyeiden kanssa. 1970-luvun lopulla hän soitti muun muassa yhtyeissä Taurus, Middle-Earth Band ja Conjunto Baron.[2]

Pekka Pöyry soitti viimeisen keikkansa Elmupolilla 3. elokuuta 1980 The Middle-Earth Bandin kanssa.[6] Hän sairasti maanis-depressiivisyyttä ja teki itsemurhan hirttäytymällä 4. elokuuta.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lehtonen, Esko: Suomalaisen rockin tietosanakirja 2. Fanzine Oy, 1983. ISBN 951-9287-09-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pekka Pöyryn muistokirjoitus Helsingin Sanomissa 6.8.1980. (Maksullinen linkki.)
  2. a b c d e Lehtonen 1983, s. 468.
  3. Lehtonen 1983, s. 469.
  4. Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 333. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
  5. Otavan Suuri Ensyklopedia 12, s. 9142. Helsinki 1983. ISBN 951-1-07198-X
  6. Vähäsilta, Timo: Pekka Pöyry on poissa. Soundi, , 1980. vsk, nro 8, s. 104-105.
  7. Meriläinen, Mikko: Wigwam. Nemo, 2006. ISBN 952-51-8097-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]