Pori Jazz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pori Jazz (2019)

Pori Jazz on vuosittain heinäkuussa Porissa, Satakunnassa järjestettävä jazzfestivaali. Festivaalin järjestää Pori Jazz 66 ry, joka on yleishyödyllinen, voittoa tavoittelematon yhdistys. Ensimmäinen festivaali pidettiin kesällä 1966. Pori Jazz on eräs Euroopan suurimmista jazzmusiikkifestivaaleista ja Taloustutkimuksen mukaan Suomen kiinnostavin ja tunnetuin kesätapahtuma.[1] Festivaalilla on vuosien mittaan esiintynyt jazzin suurten nimien ohella bluesin, hip hopin, popin, reggaen, rockin, soulin ja swingin supertähtiä. Festivaalin säännöllisimpiä esiintyjiä ovat olleet rumpali Reiska Laine[2] ja trumpetisti Ted Curson[3].

Pori Jazz kuuluu Finland Festivals -tapahtumiin. Pori Jazzin taiteellinen johtaja on Mikkomatti Aro ja toimitusjohtaja Miika Ranne. Pori Jazzin taiteellisena johtajana vuoteen 2009 toimi Jyrki Kangas. Hän oli myös festivaalin taustayhdistyksen Pori Jazz 66:n toiminnanjohtaja vuodesta 1971–1976, 1979–1999, hallituksen jäsen ja sen puheenjohtaja vuosina 1970, 1990–1993.

Konsertteja järjestetään Kirjurinluodossa, jossa sijaitsevat maksullisten konserttien pääpaikkana käytettävä Kirjurinluoto Arena sekä pääsymaksuton Jazzpuisto. Lisäksi pienimuotoisempia konsertteja järjestetään eri kohteissa kaupungin keskusta-alueella, mm. Café Jazzissa. Yli puolet festivaalin ohjelmistosta on yleisölle maksutonta.

Vuonna 2020 festivaalin järjestäminen kiellettiin koronaviruspandemian vuoksi.[4]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1966–1970[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskalaispasunisti Arne Bue Jensen (”Papa Bue”) Porissa 1970.

Ensimmäinen Pori Jazz pidettiin 16.–17. heinäkuuta 1966. Tuolloin heinäkuun puoleenväliin osui yksi vuoden neljästä rukouslauantaista, jolloin vallitsi tanssi- ja huvikielto 24 tunnin ajan lauantai-illasta sunnuntaihin. Niinpä tanssimuusikot – joista monet olivat myös jazzharrastajia – olivat poikkeuksellisesti ilman viikonloppukeikkoja.[5] Yrityssponsoreiden (mm. Porin Olut) ja muiden tukijoiden (Satakuntalainen osakunta, Porin kaupunki ja Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto) avulla saatiin tuohon viikonloppuun sijoittuva jazzjuhla, jonka esiintyjiin kuuluivat Heikki Sarmanto Trio, Carola ja Esa Pethmanin kvartetti, sittemmin vakiovieraaksi jäänyt trumpetisti Ted Curson sekä suomalaismuusikoista koostuva yhtye, jonka kokosi tuona vuonna Jyväskylän kesässä jazztyöpajoja vetänyt amerikkalaissäveltäjä George Russell. Festivaali muodostui kahdesta konsertista ja yksistä jameista. Lauantain pääkonsertissa yleisöä oli runsaat 600, ja voittoa jäi kokonaiset 49 markkaa.[6]

Vuoden 1967 jazzfestivaali oli jo kolmipäiväinen, ulkomaisina esiintyjinä Ben Webster, Kenny Drew sekä Yhdysvaltojen puolustusvoimien The 3rd U.S. Army Band, joka esiintyi ilmaiskonsertissa. Porin musiikkilautakunta ei antanut toimintatukea, mutta Kirjurinluotoa saatiin käyttää ilmaiseksi.

Heinäkuussa 1968 Porissa kuultiin ulkomaisista nimistä trumpetisteja Don Cherry ja Ted Curson sekä saksofonisteja Phil Woods ja Lucky Thompson. Taloudellisesti onnistuneiden festivaalien jälkeen jaettiin ensi kerran Pori Jazz -palkinto, jonka sai marraskuun Jazzpäivillä basisti Teppo Hauta-aho.[6]

Ruotsalainen jazzlaulaja Monica Zetterlund esiintyi kesän 1969 festivaaleilla pianisti Steve Kuhnin trion solistina. Muita kansainvälisiä tähtikokoonpanoja olivat Bobby Hutchersonin ja Harold Landin kvintetti sekä Kenny Clarken ja Francy Bolandin sekstetti. Festivaalin oheistapahtumia olivat nuorisojamit ja kuvataidenäyttely.[6]

Venekuljetukset korvaava ponttonisilta helpotti yleisön pääsyä Kirjurinluodolle kesästä 1970 alkaen. Kriitikot eivät olleet kovin tyytyväisiä ulkomaisiin esiintyjiin (mm. Jean-Luc Ponty ja Wolfgang Dauner sekä Charlie Mariano), mutta suomalaisiin kyllä. Viidentoista tuhannen lipunostajan ennakkoarvio ylittyi kahdella tuhannella.[6]

1971–1975[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pori Jazz 1972, lavalla Yusef Lateef.

Vuoden 1971 pääesiintyjiin kuuluivat Herbie Hancock, Don Cherry, Red Mitchell ja blueslaulaja Champion Jack Dupree. Yleisöä palvelivat ensi kertaa jazzjuna Helsingistä ja Pormestarinluodon Nyrkkilänpuistoon avattu tilapäinen leirintäalue. Keskioluen myynti ruokakaupoissa oli vapautunut 1969, ja Pori Jazzin kaltaisille festivaaleille alkoi 1970-luvun alussa hakeutua yhä enemmän yleisöä pikemminkin alkoholista kuin ohjelmasta nauttimaan, mikä alkoi aiheuttaa yhä enemmän järjestyshäiriöitä.[5] [7][6]

Vuonna 1972 Pori Jazz panosti monen kansainvälisen pääesiintyjän varaan. Heitä olivat muiden muassa Cannonball Adderley, Chick Corean kvintetti ja Yusef Lateefin kvartetti. Kalliit esiintyjäkustannukset heikensivät kuitenkin festivaalin taloutta.[6] Jazzliiton sävellyskilpailun voitti Jarmo Sermilä, mutta kilpailuun ei oltu tyytyväisiä ja se jäi lajissaan ainoaksi[8].

Taloudelliset tappiot pahenivat vuonna 1973, jolloin nimekkäistä esiintyjistä huolimatta kävijämäärä jäi edellisvuoden tasolle. Lehdistö sen sijaan piti festivaalia siihen asti parhaana. Pääesiintyjiä olivat Chick Corean yhtye Return to Forever, soolokonsertin antanut Keith Jarrett, Clark Terryn big band ja McCoy Tyner.[9][6]

Kesällä 1974 Kirjurinluotoon ei tarvinnut enää kulkea kapulalossilla, veneillä tai ponttonisiltaa pitkin, kun valmistui uusi Raumansilta. Pääkonserttien tapahtumapaikaksi saatiin Porin kaupungin kustantama pysyvä esiintymislava. Festivaalin tärkeimpiä ulkomaisia esiintyjiä olivat Gary Burtonin kvintetti, Woody Hermanin big band, Art Ensemble of Chicago sekä Sonny Stitt, Idrees Sulieman ja Kenny Drew.[6]

Pori Jazz 1975 -festivaaleille saatiin Euroopan yleisradiounionin kustantamana kahdeksan kansainvälistä esiintyjää Euroopan eri maista. Yhdysvaltoja edustivat Billy Harper, Rahsaan Roland Kirk, Jimmy Smith, etnojazzia soittava Oregon sekä jazzlaulajat Anita O’Day ja Marion Williams. Suomalainen etnojazzyhtye Piirpauke varmisti Porissa läpimurtonsa. Festivaali teki siihenastisen yleisöennätyksensä, noin 50 000 henkeä.[9][6]

1976–1980[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Betty Carter Porissa vuonna 1978.

Toiminnanjohtaja Jyrki Kankaan mukaan vuonna 1976 päättyi lopulta jazzfestivaalin vieroksunta Porin kaupungin päättävissä elimissä, kun kaupunginvaltuuston kokoonpano muuttui. Kangas itse luopui kuitenkin toiminnanjohtajan tehtävistä vuosiksi 1976–1978 kyllästyttyään riitelyyn ja keskittyäkseen siviiliammattiinsa tietotekniikka-alalla.[9] Vuoden 1976 festivaalin 24 tilaisuuteen saapui noin 43 000 vierasta. Ulkomaisia esiintyjiä olivat Stan Getz, Herbie Hancock, Cedar Walton, Odetta, John McLaughlin intialaisvaikutteisine Shakti-yhtyeineen, perinteistä dixieland-jazzia soittava Preservation Hall Jazz Band ja free jazz -pianisti Cecil Taylor.[6]

Tuubaorkesteri Gravity, Mike Westbrookin yhtye ja Ted Cursonin septetti saivat vuonna 1977 kriitikot arvioimaan vuoden Pori Jazzia taiteellisesti siihen asti parhaaksi. Taloudellisesti vuosi oli kuitenkin katastrofi, ja tappioita jouduttiin paikkaamaan monena seuraavana vuonna. Kesän 1978 esiintyjiä olivat Ornette Coleman, Carla Bley, Max Roach ja laulaja Betty Carter. Seuraavana vuonna 1979 yleisöä houkuttelivat Dizzy Gillespie, B. B. King, Sonny Rollins, Art Van Damme ja Tony Williams, joita kuljettamaan Pori Jazzin ja muiden samanaikaisten eurooppalaisfestivaalien välillä vuokrattiin Finnairin DC-9-matkustajakone.[5]

Monen sateisen festivaalin jälkeen kesäksi 1980 Kirjurinluotoon saatiin istuinpenkkejä ja käytäville puuritilät. Yleisön suosikiksi nousi George Colemanin oktetti, ja muina kansainvälisinä niminä nähtiin bluesartisti Muddy Waters, Brecker Brothers, Toots Thielemans, Mongo Santamaria, Carmen McRae ja Melba Liston.[6]

1981–1990[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1976–1980 sateiset säät olivat haitanneet Pori Jazzin yleisönsuosion kasvua ja kannattavuutta, mutta vuonna 1981 festivaalipäiville osuivat kesän kuumimmat helteet.[9] Tuolloin nimekkäimpiä esiintyjiä olivat Chick Corea, Chico Freemanin kvartetti, Gil Evansin orkesteri ja zydeco-hanuristi Queen Ida.[6]

Vuoden 1982 tunnetuimpia ulkomaisia esiintyjiä olivat Benny Goodman, Modern Jazz Quartet, George Russellin johtama New York Big Band ja Lester Bowie Ensemble.[9] Benny Goodmania emännöi kulttuuriministeri Kaarina Suonio, ja 1980-luvun mittaan Porin jazzfestivaalista alkoikin muodostua poliittisen eliitin suosittu näyttäytymispaikka.[5]

1980-luvun kaupallisuus tuli myös Poriin muun muassa vuonna 1983 avatun Jazzkadun muodossa. Myös ohjelmisto alkoi koetella jazzin raja-aitoja Fats Waller -aiheisen musikaalin Ain’t Misbehavin’ ja suositun vokaalitaiturin Bobby McFerrinin myötä. Muita vuoden ulkomaisia esiintyjiä olivat Jaco Pastorius Word Of Mouth -yhtyeineen sekä Charles Lloydin, David Murrayn ja Frank Fosterin kvartetit.[5][6]

Kesän 1984 erikoisin esitys oli ranskalaisen, puolesta sadasta valkoisiin suojapukuihin pukeutuneesta saksofonistista koostuvan performanssiryhmä Urban Saxin esitys, joka alkoi jokirannasta ja päättyi Keski-Porin kirkkoon.[5] Esitys aiheutti skandaalin, kun sitä varten kirkon seiniin kiinnitettiin poraamalla vuorikiipeilykoukkuja kysymättä lupaa.[10] Suurin tähti festivaaleilla oli Miles Davis, ja muita tunnettuja esiintyjiä olivat Lester Bowie Brass Fantasy, Hermeto Pasqual, Paquito D’Rivera, Randy Brecker sekä jazzvokalisti Sarah Vaughan, joka toi Kirjurinluodon lavalle mukaan 16-vuotiaan vibrafonisti Severi Pyysalon.[6]

Vuonna 1985 Pori Jazz laajeni 9-päiväiseksi teemalla ”Poriginal” ja sai uusiksi esityspaikoikseen vuonna 1981 tulipalon kokeneeseen Porin puuvillatehtaaseen saneeratun Cotton Clubin, rantamakasiiniin rakennetun Café Jazzin ja Raatihuoneen pihan. Esiintyjänimiin kuuluivat Jack DeJohnette, Bob Moses ja Lee Ritenour. Seuraavana vuonna 1986 festivaalin talous vajosi miljoona markkaa tappiolle. Lippuja myytiin vain noin 30 tuhatta budjetoidun 40 tuhannen sijasta, huolimatta sellaisista nimistä kuin Manhattan Transfer, John Mayall, Wynton Marsalis ja Lionel Hampton.[6][11][12]

Pori Jazz 1987 panosti vahvasti suuriin nimiin, ja festivaaleilla nähtiin Miles Davis, Stan Getz, B. B. King, Cab Calloway, Hugh Masekela, Courtney Pine, Art Ensemble of Chicago ja Ahmad Jamal. Panostus onnistui, ja festivaalia pidettiin sekä taiteellisesti että taloudellisesti siihen asti parhaana.

Seuraavana vuonna 1988 artistikaartia alettiin muiden kansainvälisten jättifestivaalien tapaan laajentaa myös jazzin ulkopuolelle. Herbie Hancockin , Michael Breckerin, Wayne Shorterin ja Joe Zawinulin lisäksi festivaaleilla esiintyivät Carlos Santana, Eartha Kitt ja J. Karjalainen. Käytössä olivat lähes kaikki mahdolliset esiintymispaikat kaupungissa, ja yritysasiakkaille järjestettiin kallishintainen jazzristeily Helsingistä Poriin[13]. Vuonna 1988 sai alkunsa Jazzliiton kokeellisen jazzin työpaja Ultra Music Meeting, jonne kutsuttiin suomalaisia ja ulkomaisia solistimuusikoita. Vuonna 1990 se siirrettiin liian kaupalliseksi koetun Porin sijasta Keravan Planet FunFuniin, mistä syntyi pian Kerava Jazz.[14][15].

Vuoden 1989 parhaita arvosteluja Porin esiintyjistä saivat Cab Calloway, viihdesaksofonisti Kenny G, The Blues Brothers Band ja kymmenen vuotta aiemmin kuolleen Charles Mingusin tribuuttiyhtye.[6] Festivaali oli kuitenkin yhä pahemmin veloissa, ja asiaa pahensi festivaalin talouteen sotkeutuneen porilaisen kehitysyhtiö Manconin konkurssi[12].

Vuoden 1990 festivaaleilla olivat mukana pianistit Dave Brubeck, McCoy Tyner ja Horace Tapscott, jonka workshop-orkesterissa soitti myös suomalaisia muusikoita.[16]

1991–2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1991 festivaalia luonnehti Helsingin Sanomien Jukka Hauru varsin vaisuksi, vaikka esiintyjinä olivat muiden muassa Oscar Peterson, Jack Bruce ja John Mayall. Onnistujina hän piti Charlie Hadenia, Ornette Colemania ja ranskalaista klarinetisti-saksofonistia Louis Sclavisia.[17] Seuraavan vuoden sateisen harmaa Pori Jazz palautti Haurun uskon festivaaliin, huippuhetkinä Bobby McFerrinin ja naiskuoron Le Mystère des Voix Bulgares vokaalitaituroinnit. Vuonna 1992 Porissa kuultiin myös Ringo Starrin yhtyettä sekä jazzveteraaneja George Shearing, Benny Green, Albert King ja Yusef Lateef.[18] Keravalle 1990 muuttanut Ultra Music Meeting sai vuonna 1992 jatkoa Porissa venäläisten ja suomalaisten muusikoiden yhteistapahtumana[19].

1990-luvun keskivaiheilla Pori Jazzin ohjelmisto alkoi monipuolistua jazzista muunkin rytmimusiikin alueille. Vuoden 1993 monenlaiseen esiintyjäkaartiin kuuluivat soullaulaja Chaka Khan sekä klassisen musiikin esittäjät Kronos Quartet ja ”punkkariviulisti” Nigel Kennedy. Jazzia soittivat muun muassa Wynton Marsalis, McCoy Tyner ja Brecker Brothers.[20][6] Heinäkuussa 1994 Porissa esiintyivät muiden muassa bluesrockyhtye Little Feat, Don Byronin klezmeryhtye ja New Orleansin rhythm and bluesia edustanut Allen Toussaint. 30-vuotisfestivaaleilla 1995 uuden yleisöennätyksen varmistivat soulartistit James Brown ja Wilson Pickett, rockmuusikko Chuck Berry ja bluesveteraani B. B. King.[6]

Islantilainen laulaja-lauluntekijä Björk veti Poriin vuonna 1996 jo avajaispäivänä 8 000 hengen yleisön. Suomen Kuvalehti esitteli Bob Dylanin ja Little Richardin ”jazzlegendoina”, vaikka hekin edustivat Björkin tavoin aivan muita rytmimusiikkiperinteitä[21][22]. Päätösviikonlopun lauantain pääkonsertissa oli vahva jazz-panostus: Michael Brecker, McCoy Tyner, Chico O’Farrill, Bill Frisell, Herbie Hancock ja Horace Silver[23].

Vuonna 1997 Pori Jazz esitteli rockabilly-perinteestä ponnistavan Brian Setzerin, joka palasi Poriin isoine orkestereineen myös 2009 ja 2016. Latinalaisrytmejä edusti Sergio Mendes, afrikkalaista musiikkia Youssou N’Dour, blues-rockia Gary Moore, rhythm and bluesia Earth, Wind & Fire ja perinteistä jazzia muun muassa Herbie Hancock. Heinäkuussa 1998 Phil Collins teki Kirjurinluodon pääkonsertista ensi kertaa loppuunmyydyn 25 000 lipunostajalla, mutta ohjelmistosta laskettiin silti jazzia olleen 70 prosenttia. Muita vuoden nimiä olivat The Michael Brecker Band, John Abercrombie, Gilberto Gil ja klassinen sopraano Barbara Hendricks.[6]

Taloustutkimus-yhtiön vuonna 2000 tekemässä kyselyssä Pori Jazz nousi Suomen arvostetuimmaksi kesäfestivaaliksi. Sen vuoden tapahtumassa esiintyivät muiden muassa Freddie Hubbard & the New Jazz Composers Orchestra, Kool & The Gang, Suzanne Vega, Buena Vista Social Club, The Heath Brothers ja edellisvuoden lopulla kuolleen Edward Vesalan muistoa vaalinut Sound & Fury.[6]

2001–2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steely Dan Kirjurinluoto Arenalla 2007.

Kesän 2001 parhaiksi arvioituja esiintyjiä olivat Erykah Badu, John Hammond ja Manhattan Transfer. Muita ulkomaisia vierailijoita olivat Ahmad Jamal, Bobby McFerrin, Chick Corea ja Brad Mehldau.[6]

Vuonna 2002 Kirjurinluodon perinteistä lavaa isompi Kirjurinluoto Arena oli ensimmäistä kertaa festivaalin käytössä. Siellä esiintyivät vuoden kassamagneetti Paul Simon sekä Miriam Makeba ja Bo Kaspers Orkester. Toinen huippunimi tuona vuonna Porissa oli Joe Cocker. Vuodesta 2003 muistetaan presidentti Tarja Halosen jammailu lavalla soultähti James Brownin kanssa.[6]

Kesän 2004 jazzeilla Stevie Wonder täytti Kirjurinluodon niin, että seuraavana vuonna 2005 suuret ulkoilmakonsertit siirrettiin vanhalta Lokki-lavalta Kirjurinluoto Arenalle. Sen tähtenä vuonna 2006 esiintyi Sting, vuonna 2007 Steely Dan ja vuonna 2008 Carlos Santana.[6] Vuonna 2005 aloitettiin lasten oheistapahtuma Pori Jazz Kids Festival.

Keväällä 2009 peruuntuneen Tom Jonesin tilalle kesän pääesiintyjäksi nostettiin Brian Setzer. Muita ulkomaisia esiintyjiä olivat Stanley Clarken, Marcus Millerin ja Victor Wootenin muodostama SMV, Duffy, Erykah Badu, Raphael Saadiq, De La Soul, Roy Hargrove Big Band ja Booker T. Jones.[6]

Vuosi 2009 oli viimeinen, jonka ohjelmiston suunnittelusta vastasi Jyrki Kangas. Vuonna 2010 ohjelmiston kokosivat Tuomas Kallio, Markus Partanen ja Teppo Mäkynen, jotka halusivat muun muassa lisätä kotimaisen jazzin osuutta. Ulkomaisia vieraita olivat Gil Scott-Heron, John Fogerty, Toto, Jeff Beck, Tori Amos, Melody Gardot, Lee Konitz ja N.E.R.D.[6]

2011–2020[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tom Jones peruutti 2009, mutta pääsi Poriin 2011.

Pori Jazz 2011 toi lavalle Elton Johnin, Tom Jonesin ja Ricky Martinin, minkä lisäksi jazzia edustivat muun muassa Charles Lloyd, Randy Weston ja Randy Brecker. Nuoret naisartistit olivat vuoden 2012 pääteemana, heitä edustivat Norah Jones, Emeli Sandé, Janelle Monáe, Estelle ja Paloma Faith. Paul Anka varmisti tulonsa viime hetkellä, mutta kävijätavoitteesta jäätiin hieman. Uutena esityspaikkana esiteltiin puuvillatehtaan sisäpihalle rakennettu Cotton Salsa Factory. Vuonna 2013 Porissa muisteltiin edellissyksynä kuollutta festivaalien vakiovierasta Ted Cursonia. McCoy Tyner joutui perumaan tulonsa, mutta esiintyjiksi saatiin muun muassa Earth, Wind & Fire, Steve Winwood, Bonnie Raitt, Bobby Womack ja Eric Burdon.[6]

Bob Dylan, James Blunt, Pet Shop Boys, Patti Smith ja Jamie Cullum olivat vuoden 2014 nimekkäimpiä artisteja. Omien alkoholijuomien vienti Kirjurinluodolle kiellettiin uuden laintulkinnan myötä, mutta yleisö otti sen hyvin vastaan. Perinteikäs lokkilava pääsi taas osaksi pääkonsertteja 11 vuoden tauon jälkeen, ja päälavan rinnalle nousi toinen iso ulkolava.[6]

Festivaalin 50-vuotisjuhlia vietettiin 2015 monien näyttelyiden ja oheistapahtumien tukemana. Vuoden esiintyjiä olivat Robert Plant, Kylie Minogue, Wayne Shorter, Emeli Sandé ja Buena Vista Social Club. Kirjurinluotoon keskittyminen jatkui vuonna 2016, kun sinne valmistui kaksi uutta esiintymislavaa. Nimivieraita olivat John McLaughlin, Gregory Porter, Brian Setzerin Rockabilly Riot! ja Lauryn Hill. Pori Jazz 2017 -festivaalin pääesiintyjiä olivat Jamiroquai, Herbie Hancock, Grace Jones, Chaka Khan, Erykah Badu ja Beach Boys -veteraani Brian Wilson.[6]

Vuonna 2018 Porissa nousivat Viron satavuotisjuhlan kunniaksi lavalle virolaisyhtyeet Kadri Voorand & Mihkel Mälgand, Joel Remmel Trio ja Erki Pärnojan Efterglow.[24] Muita ulkomaisia esiintyjiä olivat Alanis Morissette, Nick Cave & The Bad Seeds, Terje Rypdal ja Burt Bacharach. Carla Bleyn tilalla esiintyi Emma Salokoski Ilmiliekki-yhtyeineen.[25] Jazzkatu vaihtui Kirjurinluodossa sijaitsevaksi Jazzpuistoksi. Vuoden isoimmat Pori Jazz -otsikot syntyivät Aki Ruotsalan toimitusjohtajanimityksen purusta hänen kristillisen uskonsa mukaisten näkemyksien vuoksi koskien homoseksuaalisuutta sekä homoudesta eheytymistä.[6]

Heinäkuussa 2019 loppuunmyydyissä kolmessa pääkonsertissa esiintyivät muun muassa Toto, Christina Aguilera, Stray Cats, Melody Gardot, Snarky Puppy, Archie Shepp ja Ron Carter. Tarkkaan lasketulla 349 518 käyntikerralla Pori Jazz oli Finland Festivalsin tilastossa kokonaiskävijämäärältään Suomen suurin festivaali. Vuoden 2020 Pori Jazz peruuntui koronapandemian vuoksi.[6]

2021–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

9.–17. heinäkuuta järjestettävän festivaalin suunniteltuja esiintyjiä ovat muun muassa John Legend, Emeli Sande ja Moses Sumney. Kotimaisisia artisteja ovat muun maussa Erja Lyytinen ja Pepe Willberg & Jukka Eskola Statement. [26]

Muita Pori Jazzissa esiintyneitä artisteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sting esiintymässä Pori Jazzissa vuonna 2006.

Pori Jazzin jakamat palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden taiteilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pori Jazzin Vuoden taiteilija -palkintoa jaettiin 25 vuotena vuoteen 2015 saakka.[27]

Ted Curson -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Festivaalin vakioesiintyjän Ted Cursonin muistoksi nimetty palkinto on jaettu vuodesta 2015 kulloisellakin festivaalilla tärkeässä roolissa vierailevalle taiteilijalle.[28]

Nouseva kyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Käyntitilastot 2011 Tilastotietoa, Finland Festivals
  2. Uusitorppa, Harri: Rumpali Reiska Laine on soittanut 50 vuotta putkeen Porin jazzfestivaalilla HS.fi. 9.7.2016. Viitattu 10.7.2016.
  3. Pori Jazzin legenda kuoli Ilta-Sanomat. 4.11.2012.
  4. Festivaalikesä 2020 peruttiin kesä- ja heinäkuulta: tapahtumien kattojärjestö sai toivomansa linjauksen, ruokayrittäjän kaikkien aikojen kesä muuttui täysin Yle Uutiset. Viitattu 24.4.2020.
  5. a b c d e f Kanerva, Arla: Ensimmäisillä Pori Jazzeilla tanssiminen oli kiellettyä. Helsingin Sanomat, 14.7.2015. Digilehti (maksullinen) Viitattu 20.12.2020.
  6. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah Festivaalivuodet, Pori Jazz. Viitattu 20.12.2020.
  7. Veikkola, Vesa: Pori Jazz päättyi. Aurinkoinen sunnuntaipäivä toi nurmikon täyteen väkeä. Helsingin Sanomat, 19.7.1971, s. 11. Näköislehti (maksullinen) Viitattu 20.12.2020.
  8. Sermilä voitti sävellyskilpailun. Helsingin Sanomat, 17.7.1972, s. 11. Näköislehti (maksullinen) Viitattu 21.12.2020.
  9. a b c d e Vahtokari, Reijo: Porin poikkeustila. Suomen Kuvalehti, 1982, nro 29, s. 16. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet. Näköislehti (maksullinen) (PDF) Viitattu 20.12.2020.
  10. Urban Sax hypnotisoi yleisön Porissa 1984, Yle Uutiset 25.2.2016. Viitattu 20.12.2020.
  11. Vahtokari, Reijo: Pori Jazzin näköinen mies. (Jyrki Kankaan haastattelu.) Suomen Kuvalehti, 1985, nro 3, s. 36–39. Näköislehti (maksullinen) (PDF) Viitattu 21.12.2020.
  12. a b Sarasvuo, Jari: Jazzin ja oopperan kova koulu. Suomen Kuvalehti, 1989, nro 31, s. 2–7. Näköislehti (maksullinen) (PDF) Viitattu 21.12.2020.
  13. Minne menet, Pori Jazz?. Suomen Kuvalehti, 1988, nro 29, s. 14. Näköislehti (maksullinen) (PDF) Viitattu 21.12.2020.
  14. Ultra Music Meeting muuttaa Porista Keravalle Helsingin Sanomat. 14.7.1990. Viitattu 21.12.2020.
  15. Hauru, Jukka: Jazzjuhlien välirikko synnytti Kerava Jazzin. Helsingin Sanomat, 1.6.1994, s. 29. Näköislehti (maksullinen) Viitattu 21.12.2020.
  16. Karvonen, Lauri: Pianistien Pori. Helsingin Sanomat, 16.7.1990, s. 23. Näköislehti (maksullinen) Viitattu 20.12.2020.
  17. Hauru, Jukka: Jazzin legendoja ja yllätyksiä. Helsingin Sanomat, 22.7.1991, s. 16. Näköislehti (maksullinen) Viitattu 21.12.2020.
  18. Hauru, Jukka: Usko Poriin palasi. Helsingin Sanomat, 20.7.1992, s. 16. Näköislehti (maksullinen) Viitattu 21.12.2020.
  19. Pori Jazz lisää yhteistyötä venäläisten muusikoiden kanssa Helsingin Sanomat. 17.7.1992. Viitattu 21.12.2020.
  20. Hauru, Jukka: Porissakin kaikki palasivat jonnekin. Helsingin Sanomat, 19.7.1993, s. 22. Näköislehti (maksullinen) Viitattu 21.12.2020.
  21. Pori Jazz ei petä. Suomen Kuvalehti, 1996, nro 29, s. 9. Näköislehti (maksullinen) (PDF) Viitattu 21.12.2020.
  22. Vähäsilta, Timo: Eipäs väärennellä musiikin historiaa. (Mielipidekirjoitus.) Suomen Kuvalehti, 1996, nro 33, s. 53. Näköislehti (maksullinen) (PDF) Viitattu 21.12.2020.
  23. Hauru, Jukka: Brecker puhalsi festivaalin lentoon. Helsingin Sanomat, 22.7.1996, s. 22. Näköislehti (maksullinen) Viitattu 21.12.2020.
  24. Tiistai on Pori Jazzilla omistettu virolaiselle jazzille, Jazzrytmit 12.7.2018. Viitattu 21.12.2020.
  25. Carla Bleyn esiintyminen Pori Jazzissa peruuntuu – tilalle Emma Salokoski & Ilmiliekki Quartet, Jazzrytmit 29.06.2018. Viitattu 21.12.2020.
  26. Kaikkea ei ole peruttu! – Nämä festivaalit on tarkoitus järjestää www.iltalehti.fi. Viitattu 22.4.2021.
  27. Laakso, Antti: Pori Jazz valitsi vuoden taiteilijan – viimeistä kertaa, Yle Uutiset 7.7.2015. Viitattu 22.12.2020.
  28. a b c Pukkila, Tapio: Saksofonisti Linda Fredriksson sai Pori Jazzin Ted Curson -palkinnon, Yle Uutiset 10.7.2019. Viitattu 22.12.2020.
  29. a b Uusi Ted Curson -palkinto kitaristi Kalle Kalimalle, Pori Jazz 2016. Viitattu 22.12.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]