Stan Getz
Stan Getz | |
---|---|
Stan Getz Kööpenhaminan lentoasemalla 10. syyskuuta 1958. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 2. helmikuuta 1927 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat |
Kuollut | 6. kesäkuuta 1991 (64 vuotta) Malibu, Kalifornia, Yhdysvallat |
Muusikko | |
Tyylilajit | jazz |
Soittimet | tenorisaksofoni |
Levy-yhtiöt | Verve |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Stan Getz (oik. Stanley Gayetzky; 2. helmikuuta 1927 Philadelphia, Pennsylvania – 6. kesäkuuta 1991 Malibu, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen jazzmuusikko. Häntä pidetään eräänä parhaista tenorisaksofonisteista.
Getz osasi jo lapsena soittaa useita eri soittimia, kuten kontrabassoa ja fagottia. 13-vuotiaana hän sai isältään ensimmäisen saksofoninsa. Vuonna 1943, 16-vuotiaana, hän pääsi soittamaan Jack Teagardenin yhtyeeseen. Soitettuaan muissa jazzyhtyeissä (1944 Stan Kenton; 1945 Jimmy Dorsey; 1945–1946 Benny Goodman) Getz sai solistin paikan Woody Hermanin yhtyeessä.
1950-luvulla Getz teki osaltaan cool Jazzia tunnetuksi yhdessä muun muassa Horace Silverin ja Oscar Petersonin kanssa. Vuonna 1958 hän yritti katkaista huumeriippuvuutensa muuttamalla Kööpenhaminaan.
Palattuaan Yhdysvaltoihin vuonna 1961 Getzistä tuli keskeinen hahmo jazzin ja bossa novan yhteen sulauttamisessa. Hän levytti vuonna 1962 yhdessä kitaristi Charlie Byrdin kanssa kaupallisesti menestyneen albumin Jazz Samba. Nimiraita oli versio Antônio Carlos Jobimin kappaleesta ”So Danco Samba”. Vuonna 1963 Getz voitti Grammy-palkinnon parhaasta jazzkappaleella ”Desafinado”. Menestyksekkääksi osoittautunut fuusio sai jatkoa Getzin matkustettua Brasiliaan levyttämään yhdessä säveltäjä Jobimin, kitaristi João Gilberton ja tämän vaimon laulaja Astrud Gilberton kanssa. Yhteistyön tuloksena syntynyt ”The Girl from Ipanema” auttoi bossa novan tunnetuksi tekemisessä maailmanlaajuisesti ja on nykyään yksi maailman versioiduimmista kappaleista. Albumi Getz/Gilberto voitti kaksi Grammy-palkintoa vuonna 1964.
Jazzlaulaja Diane Schuurin ura alkoi edetä, kun Stan Getz kiinnostui hänestä kuultuaan Schuurin esiintymisen Montereyn jazzfestivaalilla 1979. Vuonna 1982 Schuur ja Getz esiintyivät yhdessä Valkoisessa talossa.
Getz kuoli vuonna 1991 Kalifornian Malibussa maksasyöpään.
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- West Coast Jazz (1955)
- Hamp and Getz (1955)
- The Steamer (1956)
- For Musicians Only (1956)
- Stan Getz and the Oscar Peterson Trio (1957)
- At the Opera House (1957)
- Getz Meets Mulligan in Hi-Fi (1957)
- Focus (1961)
- Jazz Samba (1962)
- Stan Getz with Cal Tjader (1963)
- Stan Getz and Luiz Bonfa Jazz Samba Encore! (1963)
- Getz/Gilberto (1963) – Grammy-voittaja
- Getz/Gilberto #2 (1964)
- Getz au Go Go (1964)
- Stan Getz & Bill Evans (1964)
- Sweet Rain (1967)
- Captain Marvel (1972)
- The Best Of Two Worlds (1976)
- The Peacocks (1977)
- Serenity (1991)
- People Time (1991)
- Bossas & Ballads – The Lost Sessions (2003) – äänitetty 1989, mutta julkaistu vasta 2003
- Selections from Getz/Gilberto 76 (2015)– äänitetty 1976, mutta julkaistu vasta 2015
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stan Getz Wikimedia Commonsissa
- Stan Getzin viralliset kotisivut (englanniksi)
|