Jack Teagarden
| Jack Teagarden | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. elokuuta 1905 Vernon, Texas, Yhdysvallat |
| Kuollut | 15. tammikuuta 1964 (58 vuotta) |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | jazz |
| Soittimet | pasuuna |
| Levy-yhtiöt | RCA Victor |
| Aiheesta muualla | |
| jackteagarden.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Weldon Leo ”Jack” Teagarden (20. elokuuta 1905 – 15. tammikuuta 1964) oli yhdysvaltalainen jazzmuusikko, pasunisti, laulaja ja orkesterinjohtaja. Häntä pidetään yhtenä tärkeimmistä jazzpasunisteista ja hänen tyylinsä antoi vaikutteita monille myöhemmille pasunisteille.[1] Muun muassa Tommy Dorsey ihaili Teagardenin soittoa[2] ja Glenn Millerin sanotaan alkaneen väheksyä omaa pasuunansoittoaan soitettuaan Teagardenin kanssa Ben Pollackin yhtyeessä.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teagarden syntyi Vernonissa, Texasissa, vuonna 1905. Hänen äitinsä oli ragtime-pianisti[2] ja sisaruksista nuorempi veli Charlie soitti trumpettia, sisar Norma pianoa ja toinen veli Clois rumpuja.[1] Jack aloitti viisivuotiaana myös soittaa pianoa, mutta vaihtoi myöhemmin baritonisaksofoniin ja lopulta 10-vuotiaana pasuunaan.[2] Hän soitti erinäisissä yhtyeissä Yhdysvaltojen lounaisosassa, mukaan lukien orkesterinjohtaja Peck Kellyn kokoonpanossa vuosina 1921–1922.[3] Hän myös johti lyheyn aikaa omaa yhtyettään Kansas Cityssä.[3]
Teagarden löi itsensä läpi vuonna 1928 muuttaessaan New Yorkiin. Hän soitti Ben Pollackin yhtyeessä ja tämän lisäksi nauhoitti muun muassa Roger Wolfe Kahnin, Eddie Condonin, Red Nicholsin ja Louis Armstrongin kanssa.[2] Laulajana hänen debyyttinsä oli Condonin yhtyeen vuonna 1928 nauhoittama ”Makin’ Friends”.[3] Vuonna 1933 hän liittyi Paul Whitemanin orkesteriin, mikä viivästytti osaltaan pasunistin nousua huipulle.[2][3] Hän menetti viisivuotisen pestinsä takia mahdollisuuden liittyä yhtyeeseen, jonka Teagardenin kanssa Pollackin alaisuudessa soittaneet muusikot halusivat perustaa vuonna 1935. Koska Teagarden oli kiinni Whitemanin orkesterissa, nousi perustetun yhtyeen johtajaksi lopulta Bob Crosby.[3]
Teagardenin soittotyyli ei päässyt juurikaan esiin Whitemanin musiikkityylissä. Hän soitti toisinaan trumpetistiveljensä Charlien ja saksofonisti Frank Trumbauerin kanssa nimellä ”The Three T’s”.[3] Vuonna 1939 Teagarden lopulta jätti Whitemanin perustaakseen oman yhtyeensä, mutta ei saavuttanut suurta kaupallista suosiota ja oli yhtyeen hajotessa vuonna 1946 vararikon partaalla.[2]
Vuosina 1947–1951 Teagarden nauhoitti Louis Armstrongin All-Stars-yhtyeen kanssa. Myöhemmin hän johti Dixieland-sekstettiä, jossa soittivat muun muassa Jimmy McPartland, Earl Hines ja Jackin veli Charlie Teagarden. Yhtye pysyi koossa koko Teagardenin loppu-uran asti. Vuonna 1963 pasunisti järjesti perheensä kanssa yhteisen konsertin Montereyn jazzfestivaaleilla.[2] Teagarden kuoli tammikuussa 1964 keuhkokuumeeseen.[3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Jack Teagarden All About Jazz. Viitattu 21.4.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Scott Yanow: Jack Teagarden Allmusic. Viitattu 21.4.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Jack Teagarden Parabrisas.com. Viitattu 21.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Weldon "Jack" Teagarden Red Hot Jazz Archive. Arkistoitu 9.1.2010. Viitattu 21.4.2010. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
