Fagotti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fagotteja
Saksalainen fagotti, ilman ”rööriä”.

Fagotti (ital. fagotto risukimppu) on matalaääninen puupuhallin. Se koostuu kahdesta rinnakkaisesta putkesta, jotka on alapäistään yhdistetty toisiinsa. Soittimen alkupäässä on lisäksi metallinen, taivutettu putki, ns. s-putki, johon varsinaisen äänen tuottava suuhinen eli ”rööri” kiinnitetään. Suuhinen on samantapainen ja samasta materiaalista valmistettu kaksoisruokolehdykkä kuin esimerkiksi oboessa, mutta suurempi.

Fagottien tyypit ja materiaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fagotteja on kahta tyyppiä: ns. saksalainen eli Heckel-fagotti, joka yleensä valmistetaan vaahterasta (oppilaille joskus muovista), sekä nykyään harvinaisempi, lähes pelkästään Ranskassa käytössä oleva, ns. ranskalainen fagotti eli Buffet-fagotti, joka valmistetaan ruusupuusta. Näiden soitinten äänensävyt eroavat toisistaan selvästi. Äänen sävyero johtuu erilaisesta porauksesta: ranskalaisen fagotin poraus on loivemmin kartiomainen kuin saksalaisen. Tämän takia saksalaisen fagotin ääni on vahvempi.

Pintakäsittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaahterasta tehdyt saksalaiset fagotit petsataan; värit vaihtelevat ruskeasta punaruskeaan ja punaiseen, myös aivan mustaa käytetään. Petsauksen jälkeen ulkopinta lakataan värittömällä lakalla. Kapeammat putket ovat sisäpinnoiltaan päällystetyt kovakumilla. Ranskalaiset fagotit ovat sisä- ja ulkopinnoiltaan öljykyllästystä lukuun ottamatta käsittelemättömiä.

Röörit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fagotin suuhisia eli ”röörejä.”

Suuttimiet eli ”röörit” tehdään muun muassa Välimeren alueella kasvavasta Arundo donax- eli jättiruoko-nimisestä kasvista. Soittajat yleensä valmistavat ja vuolevat suukappaleensa itse. Oboen äänen laatuun vaikuttaa todella paljon se, miten soittaja suukappaleensa vuolee. Suukappaleen käyttöikä on lyhyt ja vaihtelee päivistä joihinkin viikkoihin.[1]

Fagotin ääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fagotin ääni on hienossa matalassa rekisterissä voimakas ja korkeammalle tultaessa muuttuu hiljaisemmaksi. Keskirekisterissä fagotti kuulostaa ”torvimaiselta”. Ylimmässä ja alimmassa rekisterissä nopeat aika-arvot tulevat vaikeiksi soittaa. Näillä alueilla myös trillit ovat hankalia.

Esimerkkejä trilleistä fagotilla soitettuna.

Fagotin isoveli kontrafagotti on matalaäänisin puupuhallin. Se toimii orkesterissa usein kontrabasson tapaan eli seuraa fagottistemmaa oktaavin verran alempana. Kontrafagotin ääniala on subkontra-B:stä suunnilleen c4:hen (keski-c) soittajan ja soittimen mukaan. Se pääsee siis jopa matalammalle kuin kontrabasso.

Fagotin ääniala (A1 B♭1 E5 A♭5).
Esimerkki fagotin dynamiikasta.

Musiikkia fagotille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Soitinesittely Suomen Oboe- ja fagottiseura. Viitattu 20.1.2020.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fagotti.