Arttu Takalo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arttu Takalo Jumo Jazzclubilla 1992

Arttu Takalo (s. 18. syyskuuta 1971[1]) on kouvolalainen vibrafonisti ja säveltäjä. Hän soitti XL-yhtyeessä vuosina 1992–2004 ja on julkaissut neljä soololevyä. Lisäksi hän on työskennellyt useiden eri artistien kanssa sekä tehnyt musiikkia eri kokoonpanoille ja TV- ja elokuvatuotantoihin.

Opinnot ja XL[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takalo on musikaalisesta suvusta: Hänen isänsä oli laulaja ja haitarinsoittaja sekä isoisoäitinsä kuuluisa runonlaulaja Marina Takalo. Takalon ensimmäiset instrumentit olivat rummut ja piano. 15-vuotiaana hän kuitenkin alkoi soittaa vibrafonia, josta tuli hänen pääinstrumenttinsa. Hän opiskeli Pohjois-Kymen musiikkiopistossa ja oli kiinnostunut klassisesta musiikista. 1980-luvun loppupuolella hän muutti Helsinkiin ja aloitti opiskelut Sibelius-Akatemiassa vuonna 1986[1] opiskellen klassista ja jazzmusiikkia vuoteen 1997 asti.[2]

Suorittaessaan asepalvelusta vuonna 1991 Haminassa puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa Takalo tapasi kitaristi Jarmo Saaren. Samana vuonna Takalo ja Saari perustivat yhdessä kahden muun Sibelius-Akatemian opiskelijan, basisti Tuure Kosken sekä rumpali Tomi Salesvuon kanssa XL:n.[3] Samoihin aikoihin Takalo osti MIDI-vibrafonin, jolla instrumentin ääntä pystyi muuntelemaan eri tavoin.[1]

XL julkaisi debyyttialbuminsa Xlent vuonna 1995. Sävellyksistä vastasivat Takalo sekä Saari, ja musiikissaan yhtye yhdisteli vaikutteita jazzista, rockista, elektronisesta musiikista sekä kansanmusiikista;[4] itse yhtye käytti kuitenkin termiä "fantasiamusiikki".[5] XL julkaisi viisi studioalbumia sekä yhden livealbumin, ja vuonna 2004 yhtye päätettiin lopettaa.[6]

Sooloprojekti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takalon ensimmäinen sooloalbumi When I Fall äänitettiin vuonna 2001. Vuonna 2002 julkaistulla levyllä soittivat Uusi Nuori Kamariorkesteri kapellimestarinaan Jani Telaranta sekä muun muassa kitaristi Marzi Nyman ja Mikko Kuustonen. Jazz-, rock- ja klassisvaikutteisella levyllä sijaa saivat etenkin jousisoittimet.[5][7]

Jo kesällä 2002 Takalo sävelsi toisen soololevynsä Neverstopdreaming (2005) nimikappaleen. Musiikillisesti ensimmäisen levyn linjaa jatkanut albumi julkaistiin kuitenkin vasta keväällä 2005 suurimman osan kappaleista synnyttyä vuosien 2003 ja 2004 vaihteessa.[8]

Kesällä 2005 Takalo alkoi valmistella kolmatta albumiaan Dark.Dark.Dark., jolle kokoonpanoksi muodostui Anssi Nykänen (rummut), Harri Rantanen (basso) ja Marzi Nyman (kitara), ja levy julkaistiin vuonna 2006. Levyä on luonnehdittu kahdesta ensimmäisestä poiketen "bändilevyksi". Takalo itse on kuitenkin sanonut hakeneensa levyjen välille jatkuvuutta.[9]

Rockadillo Records julkaisi Takalon neljännen albumin Protocols of Dancing 14. toukokuuta 2008. Albumin julkaisukeikka järjestettiin Tavastia-klubilla Helsingissä. Tälläkin levyllä soittivat Nyman, Nykänen ja Rantanen. Takalo aloitti levyn suunnittelun jo kesällä 2006.[10]

Muut projektit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takalo on säveltänyt musiikkia kuoroille, big bandeille sekä kamari- ja sinfoniaorkestereille. 2. kesäkuuta 2004 sai kantaesityksensä Takalon Helsingin kaupunginorkesterille säveltämä konsertto saksofonille ja orkesterille. Solistina toimi Jukka Perko ja kapellimestarina John Storgårds.[11] Lisäksi hän tehnyt yhteistyötä useiden eri artistien kuten Samuli Edelmannin, Mikko Kuustosen, Jukka Perkon, Ismo Alangon, Hectorin, Kalle Aholan, Aki Sirkesalon[2] ja Tuomari Nurmion[10] kanssa sekä toiminut orkesterien kuten UMOn, Avantin tai Radion sinfoniaorkesterin (vuosina 1989 ja 1990), solistina.[2]

Takalo on tehnyt musiikkia myös elokuviin Riisuttu mies[9] ja Kuutamolla,[12] Mirko Baasin Illuusio-TV-sarjaan[13] sekä mainoksiin.[2]

Takalon musiikkia on kuvailtu romanttiseksi ja elokuvamaiseksi, mutta toisaalta melankoliseksi.[12] Säveltäjäesikuvikseen hän mainitsee Magnus Lindbergin ja Hollywood-säveltäjä Danny Elfmanin, ja häntä on verrattu Pekka Pohjolaan ja Anssi Tikanmäkeen.[9][14]

Takalo nimettiin Pori Jazzin vuoden taiteilijaksi vuonna 2000.[2]

Sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[15][12][10][16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Petri Silas: Arttu Takalo 2005. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus. Viitattu 21.5.2007. (englanniksi)
  2. a b c d e Members – Arttu Takalo XLfinland.com. Viitattu 26.5.2008. (englanniksi)
  3. Anthony Shaw: Jarmo Saari: Portrait of a guitarist as a young man 14.11.2003. All About Jazz. Viitattu 26.5.2008. (englanniksi)
  4. Petri Silas: Jarmo Saari 2005. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus. Viitattu 18.5.2007. (englanniksi)
  5. a b Petri Silas: Directions in music by Jarmo Saari. Finnish Music Quarterly, 2003, nro 4. Artikkelin verkkoversio Viitattu 26.5.2008. (englanniksi)
  6. XL: Hei kaikki! 2004. XLfinland.com. Viitattu 26.5.2008.
  7. Vesa Sirén: Arttu Takalo: When I Fall. Soundi, 2002, nro 8. A-lehdet Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 26.5.2008.
  8. Arttu Takalo – Neverstopdreaming Levyvirasto. Viitattu 26.5.2008.
  9. a b c Arttu Takalo: Dark. Dark. Dark. Rockadillo Records. Viitattu 26.5.2008.
  10. a b c Arttu Takalo: Protocols Of Dancing 8.5.2008. Rockadillo Records. Viitattu 26.5.2008.
  11. Mika Kauhanen: Arttu Takalon saksofonikonsertto kantaesitykseen 11.5.2004. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus. Viitattu 26.5.2008.
  12. a b c Arttu Takalo: neverstopdreaming Rockadillo Records. Viitattu 26.5.2008.
  13. "Illuusio" (2006) Internet Movie Database Inc. Viitattu 26.5.2008. (englanniksi)
  14. Vesa Sirén: Arttu Takalo: Dark.Dark.Dark. Soundi, 2006, nro 10. A-lehdet Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 26.5.2008.
  15. Suomalaisten jazzlevyjen luettelo Suomijazz.com. Viitattu 26.5.2008.
  16. Arttu Takalo: Songsforsadpeople