Mikko Kuustonen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mikko Kuustonen
Mikko Kuustonen.jpg
Kuustonen esiintymässä vuonna 2010.
Syntynyt 4. maaliskuuta 1960 (ikä 56)
Kotipaikka Leppävirta, Suomi
Aktiivisena 1979–
Tyylilajit gospel
suomipop
suomirock
Laulukieli suomi
Ammatit muusikko
Soittimet kitara
laulu
Yhtyeet Q.Stone (1987–1992)
Pro Fide (1979–1987)
Kaartamo Kettunen Kuustonen (1998–)
Levy-yhtiöt EMI
Capitol Records
Sony BMG Music Entertainment
Sony Music Entertainment
Epic Records
Columbia Records
RV-Kustannus
Aikamedia Oy

Ari-Mikko Kuustonen (s. 4. maaliskuuta 1960 Leppävirta)[1] on suomalainen laulaja-lauluntekijä, joka soolouransa ohella on tullut tunnetuksi Q.Stone- ja Pro Fide -yhtyeistä sekä myös monista ei-musiikillisista esiintymisistään television viihdeohjelmissa.

Kuustonen on soolouransa varrella julkaissut yhteensä yksitoista studioalbumia, joista kolme on ylittänyt kultalevyrajan ja yksi platinalevyrajan.[2] Hänen albumeitaan on myyty yhteensä yli 230 000 kappaletta. Lisäksi hänen neljästä kokoelma-albumistaan yksi on ylittänyt kultalevyyn oikeuttavan myyntimäärän.[3] Hänen tuorein studioalbuminsa on vuoden 2008 Profeetta, ja hänen soolouransa tunnetuimpia kappaleita ovat ”Enkelit lentää sun uniin”, ”Kaktusviinaa”, ”Taivas varjele”, ”Tunnen tämän ikävän”, ”Aurora”, ”Taikuri”, ”Onnentyttö”, ”Jerusalemiin” ja ”Ei kyyneltäkään”.[4][5] Musiikkiuransa ohella Kuustonen on kiertänyt kehitysmaita kirjoittaen ja tuottaen materiaalia lehtiin, radioon ja televisioon.

Musiikkiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikko Kuustonen julkaisi ensimmäisen soololevynsä jo 1979, mutta suuremmalle yleisölle hän tuli tutuksi vasta Q.Stone-yhtyeen myötä, jonka Kuustonen perusti 1980-luvun lopussa yhdessä kitaristi Heikki Silvennoisen kanssa. Vuosina 1979–1987 hän toimi laulaja-kitaristina Pro Fide -nimisessä gospel-yhtyeessä. Kuustosen sooloura lähti kunnolla käyntiin 1990-luvun alkupuolella.

Yhteistyö Silvennoisen kanssa on jatkunut Q.Stonen jälkeenkin. Mikko Kuustonen on vieraillut huumorisketsisarjassa Kummeli kaksi kertaa vuonna 1993. Kuustonen on mukana Silvennoisen ja Pepe Ahlqvistin SF-Blues-yhtyeen vuonna 2005 julkaistulla levyllä Joutomailla. Kuustonen on levyttänyt myös kaksi albumia yhdessä Esa Kaartamon ja Edu Kettusen kanssa.

Vuonna 2011 Kuustoselle myönnettiin Juha Vainio -palkinto työstään lauluntekijänä.[6]

Kuustonen nähdään myös Vain elämää -sarjan viidennellä tuotantokaudella.

Kuustonen lähtee yhdeksän vuoden keikkatauon jälkeen esiintymislavoille maaliskuussa 2017 ja häneltä ilmestyy keväällä 2017 myös uusi albumi.[7]

Ura musiikin ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkiuransa ohella Kuustonen on kiertänyt kehitysmaita kirjoittaen ja tuottaen materiaalia lehtiin, radioon ja televisioon. Tuotantoyhtiönsä Medicine Man Productions Oy:n kautta Kuustonen on toteuttanut televisiodokumentteja ja tukenut kansalaisjärjestöjä kestävän kehityksen tiedotustyössä.[8] Vuonna 1998 Mikko Kuustonen nimitettiin ensimmäisenä suomalaisena YK:n hyväntahdon lähettilääksi. Seuraavana vuonna hänet palkittiin myös Kirkon rauhanpalkinnolla. Vuonna 2003 hänet nimitettiin vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi. Mikko Kuustosen elämäkerta Q: Lauluntekijän tarina ilmestyi vuonna 2006. Kirja on kirjoitettu yhdessä Jaakko Heinimäen kanssa.

Kuustonen toimi TV2:n Mansikkapaikka-keskusteluohjelman isäntänä 2007–2010.[9] [1] Vedetään hatusta -viihdeohjelman juontajana hän toimi sarjan toisella tuotantokaudella. Kuustonen toimii myös yhtenä Hyvät ja huonot uutiset sekä Pop’n’Roll -ohjelmien vakiopanelistina.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuustonen oli naimisissa Marita Kuustosen kanssa 32 vuotta. Heidän avioeronsa astui voimaan keväällä 2014. Kuustosten tyttäret Iina ja Minka Kuustonen ovat näyttelijöitä.[10] Koomikko Sami Hedberg on Kuustosen sisarenpoika.[11] Hänellä oli 5 sisarusta. Isä oli töissä kaivoksella.

Joulukuussa 2014 Kuustonen kertoi seurustelevansa koreografi Hanna Brotheruksen (s. 1968) kanssa[12] ja he ovat asuneet avoliitossa helmikuusta 2016.[13] Kuustonen on itse kertonut julkisuudessa päihdeongelmistaan, mutta on ollut nyt raittiina vuodesta 2004 saakka.[14] Hän on kuulunut nuorena herätysliikkeeseen[15] ja kärsinyt myöhemmin myös mielenterveysongelmista.[16]

Mikko Kuustonen on kertonut olevansa värisokea.[17]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kolsi, Eeva-Kaarina: ”Olen elänyt kädestä suuhun”. Ilta-Sanomat Plus, 5.9.2009, s. 30.
  2. Kulta- ja platinalevyt - Mikko Kuustonen Musiikkituottajat. Viitattu 3.11.2012.
  3. Kulta- ja platinalevyt - Mikko Kuustonen Musiikkituottajat. Viitattu 3.11.2012.
  4. Mikko Kuustonen - Ei kyyneltäkään finnishcharts.com. Viitattu 2.11.2012.
  5. Mikko Kuustosen biografia Mikko Kuustosen verkkosivusto. Viitattu 3.11.2012.
  6. Mikko Kuustonen sai Juha Vainio -palkinnon Turun Sanomat. 29.7.2011. Viitattu 30.7.2011.
  7. Mikko Kuustonen repäisee: Uusi levy ja kiertue lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen Viitattu 17.10.2016.
  8. Mikko Kuustosen biografia Mikko Kuustosen verkkosivusto. Viitattu 3.11.2012.
  9. http://www.imdb.com/title/tt2076540/
  10. Mikko Kuustosen avioero lopullinen Iltalehti.fi. 18.3.2014. Viitattu 2.12.2014.
  11. Seura: Yllättävä yhteys! Iina Kuustonen ja Sami Hedberg ovat läheistä sukua Iltasanomat.fi. 15.5.2014. Viitattu 2.12.2014.
  12. Rakkaus roihahti: Mikko Kuustosen kulta on palkittu tanssitaiteilija MTV Viihde. 1.12.2014. Viitattu 2.12.2014.
  13. Mikko Kuustonen ja Hanna Brotherus muuttivat salaa avoliittoon Viitattu 25.8.2016.
  14. Vain elämää: Mikko Kuustosella raju päihdehistoria Viitattu 21.10.2016.
  15. Vain elämää - Mikko Kuustonen kertoo uskoontulostaan: "Liityin herätysliikkeeseen" Viitattu 21.10.2016.
  16. Vain elämää: Mikko Kuustonen mielenterveysongelmistaan: "Olen kipuillut koko elämäni" Viitattu 21.10.2016.
  17. Olisiko sinusta lennonjohtajaksi, Mikko Kuustonen? HS.fi. Viitattu 26.10.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuustonen, Mikko & Heinimäki, Jaakko: Q: Lauluntekijän tarina. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-30905-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]