Suomirock

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee suomalaista rockmusiikkia. Poko Rekordsin julkaisemasta kokoelmalevysarjasta kertoo artikkeli Suomi-rock.

Suomirock on yleisnimitys suomalaiselle rockmusiikille. Suppeammassa merkityksessä se tarkoittaa suomenkielistä rockmusiikkia.

Suomirock-käsitteen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset ovat esittäneet rockia 1950-luvulta alkaen, mutta tunnetuimmat alan edustajat aloittivat vasta 1970- ja 1980-luvuilla. Aluksi suomalaisten artistien kappaleet olivat usein käännöskappaleita suurimmista ulkomaisista hiteistä, mutta rockmusiikin tultua tutummaksi alettiin kappaleita tehdä myös suomalaisten omin voimin. Monet suomirockin suurimmista uranuurtajista, kuten esimerkiksi Eppu Normaali, Juice Leskinen ja Leevi and the Leavings, sävelsivät ja sanoittivat lähes kaikki laulunsa itse. Sen sijaan esimerkiksi Popeda ja ovat käyttäneet varsin paljon myös muita suomalaisia säveltäjiä ja sanoittajia.

1970-luvulla ja 1980-luvun alussa oli käytössä "junttihenkinen" termi härmärock. Se tuli 1970-luvun lopulla Yleisradion rinnakkaisohjelmassa maanantai-iltapäivisin kuullusta samannimisestä radio-ohjelmasta, jossa soitettiin myös uusia suomalaisia rocksinglejä. Ohjelmassa soitettiin tosin myös muilla kielillä esitettyä musiikkia, lähinnä englanniksi.

1980-luvun alussa Ylen Ocsid-ohjelman Suomirock-sarja käsitteli lähinnä suomenkielistä 1977 vuoden jälkeistä uutta aaltoa ja punkmusiikkia hardcore-genreen asti. Sarjassa olivat mukana Pelle Miljoonan ja Eppu Normaalin aikalaiskommentit kuin myös silloinen hardcore-musiikki levyineen ja live-esiintymisineen. Ylen Härmärock-ohjelma ei niinkään laajalti soittanut tämän aikakauden uusia yrittäjiä. Sarjaa toimitti Heikki Vilenius. Nyttemmin suomirock-sana on tullut laajasti käyttöön härmärock-sanan sijaan.

Suomenkielinen hardcore punk[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenkielinen hardcore punk menestyi genressään laajasti ulkomailla vuoden 1982 jälkeen. Jopa hardcoresta kehittyneissä metallimusiikin thrash metal- ja speed metal -suuntauksissa useammat yhtyeet ovat todenneet suomalaisen Terveet Kädet -yhtyeen esikuvakseen 1980-luvulta pitkälti 2000-luvulle asti. Sepulturan lajikumppaneita voimallisemmin tyylilaji on näkynyt omassa punk-suuntauksessaan monissa maissa. Muun muassa brasilialaiset ja saksalaiset yhtyeet ovat levyttäneet suomenkielisiä kappaleita. Suomenkielisiä yhtyeen nimiä on jopa laajemminkin. Suomalaisista yhtyeistä muunkin tyylilajin edustajia on esiintynyt ulkomailla suomen kielellä.

Englanninkielinen suomalainen rock ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomirockin menestystä ulkomailla on saatu odottaa pitkään. 1970-luvulla Wigwam ja Hurriganes yrittivät läpimurtoa Englannissa, mutta suurta menestystä ei tullut, joskin ensin mainittu sai kiitosta kriitikoilta ja jälkimmäisen kultakauden albumit myivät kohtalaisen hyvin Ruotsissa. Hanoi Rocksilta jäi 1980-luvulla lopullinen läpimurto ulkomailla tekemättä, mutta sitä on pidetty pitkään kansainvälisesti arvostetuimpana suomalaisena yhtyeenä. Hanoi Rocksille annetaan populaarimusiikin historiassa paikka 1980-luvun glam rock -aallon inspiroijana. Vuosikymmenen loppupuolella myös Smack saavutti jonkin verran kulttimainetta etenkin Yhdysvaltain länsirannikon muusikkopiireissä. Havana Black oli ensimmäinen suomalainen yhtye, joka sijoittui Billboardin radiosoittolistalle Yhdysvalloissa. 1990-luvulla eri tyylilajeja yhdistelevä Waltari ja klassista heviä edustava Stratovarius menestyivät hyvin Euroopan maissa. 2000-luvulla muun muassa HIM, The Rasmus ja Nightwish ovat saaneet ulkomailla menestystä mittakaavassa, joka on suomalaisille rockyhtyeille ennennäkemätöntä. HIM myi Yhdysvalloissakin yhdellä levyistään kultalevyä oikeuttavan määrän, ja Rasmus on noussut Euroopassa useassa maassa listaykköseksi menestyneimmällä levyllään.

Tunnettuja suomalaisia rockyhtyeitä ja -sooloartisteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aho, Arja & Taskinen, Anne: Rockin korkeat korot: Suomalaisen naisrockin historia!. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28404-1.
  • Bruun, Seppo ym.: Jee jee jee: Suomalaisen rockin historia. Perustuu Radiomafian sarjaan Jee jee jee. Helsinki: WSOY, 1998 (5. painos 2002). ISBN 951-0-22503-7.
  • Forss, Timo & Kiiskinen, Satu (toim.): Alumiinikuu: Suomalaista rocklyriikkaa. Valokuvat: Ari Karttunen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1999. ISBN 951-26-4399-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rockin suuntauksia
aikuisrock | blues rock | brittipop | folk rock | funk rock | garage rock | glam rock | goottirock | grunge | hard rock | instrumentaalirock | j-rock | katurock | klassinen rock | kristillinen rock | metallimusiikki
pop rock | post-grunge | post-rock | progressiivinen rock | punk | psykedeelinen rock | psychobilly | rock and roll | rockabilly | southern rock | stadion rock | suomirock | taiderock | vaihtoehtorock