HIM

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HIM
HIM logo.svg
HIM esiintymässä Los Angelesissä vuonna 2010.
HIM esiintymässä Los Angelesissä vuonna 2010.
Tiedot
Toiminnassa 1991–2018[1]
Tyylilaji alternative metal
hard rock
vaihtoehtorock
goottimetalli
dark metal
goottirock
love metal
Kotipaikka SuomiHelsinki, Suomi
Laulukieli englanti
Jäsenet

Ville Valolaulu
Mikko Paananenbasso
Mikko Lindströmkitara
Janne Puurtinenkoskettimet
Jukka Krögerrummut

Entiset jäsenet

Gas Lipstick, rummut (1998–2015)
Jussi-Mikko Salminen, koskettimet (1998–2000)
Antto Melasniemi, koskettimet (1996–1998)
Juhana Rantala, rummut (1995–1998)
Oskari Kymäläinen, kitara (1996)
Juippi, rummut (1991–1992)
Juha Tarvonen, rummut (1993–1995)

Levy-yhtiö

BMG, (1996–2004)
Sire, (2005–2010)
HMC, (2013)

Aiheesta muualla
Kotisivut

HIM oli suomalainen, viisihenkinen rockia ja metallia soittava yhtye. Yhtye itse kuvailee musiikkiaan ”love metalliksi”[2], kriitikot usein alternative rockiksi, hard rockiksi, goottirockiksi, metalliksi tai popiksi. Yhtyeen genreä on vaikea määrittää lähinnä yhtyeen tasaisen musiikillisen tyylivaihtelun vuoksi. Tosin suurin osa yhtyeen tuotannosta on yhdistellyt raskassointisia kitaroita popahtavin melodiakierroin. HIM saavutti ensimmäisenä suomalaisena yhtyeenä Yhdysvalloissa kultalevyn albumillaan Dark Light (2005).[3] Maaliskuussa 2017 HIM ilmoitti lopettavansa toimintansa jäähyväiskiertueen merkeissä vuoden loppuun mennessä.[4]

Yhtyeen suurimpia kappaleita ovat ”Join Me in Death”, ”Poison Girl”, ”Right Here in My Arms”, ”Wings of a Butterfly”, ”Killing Loneliness”, ”Your Sweet 666”, ”In Joy and Sorrow”, ”Wicked Game” (cover), ”Buried Alive by Love”, ”The Kiss of Dawn” ja ”The Funeral of Hearts”.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen keulakuva Ville Valo on sanonut yhtyeen esikuviksi seuraavia kokoonpanoja: Kiss, Iggy and The Stooges, Iron Maiden, Type O Negative, The Sisters of Mercy ja Cathedral.

1990-1995: alkutaival[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIM aloitti nimellä His Infernal Majesty Oulunkylässä Helsingissä vuonna 1991.[5] Yhtyeen toistaiseksi viimeiseksi jääneen kokoonpanon jäsenistä olivat tuolloin mukana laulaja Ville Valo ja basisti Mikko ”Mizee” Paananen. His Infernal Majesty soitti yhden keikan Semifinal-klubilla uudenvuodenaattona 1992[6], mutta hajosi tämän jälkeen kun yhtyeen basisti Mikko Paananen lähti armeijan voimiin. HIM julkaisi myös demonauhan nimellä ”Kafferi”, jota yhtyeen jäsenet olivat aikanaan pohtineet bändin lopulliseksi nimivalinnaksi.[6] Demoilla soittivat Ville Valo, Mikko Lindström ja Juha Tarvonen. Muita nimivaihtoehtoja yhtyeelle olivat Black Salem ja Black Earth.[6] Myöhemmin vuonna 1995 His Infernal Majesty aloitti uudestaan kokoonpanolla Valo, Lindström, Paananen ja Juhana Rantala. His Infernal Majesty soitti vuosina 1995–1997 monen artistin lämmittelijänä. Yhtye teki raskassointisia coverversiota suosituista 1980- ja 1990-luvun pop- ja rock-kappaleista.

1996-2003: levytyssopimus ja neljä studioalbumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuottaja Asko Kallonen kiinnostui bändin tekemästä Chris Isaakin ”Wicked Game” -laulun cover-versiosta[6], joka löytyi yhtyeen äänittämältä demokasetilta This Is Only The Beginning, josta levy-yhtiö BMG kiinnostui. Seuraavana vuonna ilmestyi yhtyeen ensimmäinen EP, nimeltään 666 Ways to Love: Prologue. Ennen EP:n julkaisua yhtye lyhensi nimensä HIMiksi, jotta nimi saatiin mahtumaan levynkanteen ja jottei yhtyettä yhdistettäisi saatananpalvontaan.[6]

Marraskuussa 1997 julkaistiin esikoisalbumi Greatest Lovesongs Vol. 666, joka palkittiin vuoden 1998 Emma-gaalassa vuoden debyyttialbumina ja samaisessa gaalassa HIM-yhtye palkittiin vuoden tulokasyhtyeenä.[7] Ensimmäisten levyjen aikana kokoonpanossa soittivat myös rumpali Juhana Rantala ja kosketinsoittaja Antto Melasniemi. Syksyllä 1998 Mary-Ann-nimisestä katurock-yhtyeestä (myöhemmin bändi tuli tutuksi To/Die/For-nimisenä) tuli Jussi-Mikko ”Juska” Salminen Melasniemen tilalle. Rantala jätti yhtyeen alkuvuodesta 1999 ja hänen tilalleen tuli aiemmin muun muassa Kyyria-yhtyeessä rumpuja soittanut Mika ”Kaasu” Karppinen. Myöhemmin Rantala on soittanut muun muassa Spiha-yhtyeessä ja Melasniemi toiminut HIMin kiertuekokkina.

Jo ensimmäinen albumi huomattiin ulkomailla. Seuraava albumi Razorblade Romance äänitettiin Walesissa, tuottajana Depeche Moden ja Nine Inch Nailsin kanssa työskennellyt John Fryer.[6] Albumi julkaistiin vuonna joulukuussa 1999, ja nousi listaykköseksi sekä Suomessa että Saksassa. Kappaleet ”Join Me (in Death)”, ”Poison Girl”, ”Right Here in My Arms” ja ”Gone With The Sin” olivat manner-Euroopan laajuisia hittejä. Vuoden vienti-Emman yhtye voitti vuonna 1999[8], ja vuoden 2000 Emma-gaalassa HIM palkittiin vuoden yhtyeenä ja Razorblade Romance vuoden albumina.[9] Levy sai Soundi-lehdessä julkaistussa levyarviossa neljä tähteä viidestä.[10] Razorblade Romance -albumin aikaan aikaan HIMin jäsenet käyttivät taiteilijanimiä Valo, Lily Lazer (Lindström), Mige Amour (Paananen), Gas Lipstick (Karppinen) ja Zoltan Pluto (Salminen). Vuonna 1999 yhtye aloitti myös perinteensä esiintyä uudenvuodenaattona Tavastia-klubilla Helsingissä. Muutamia taukovuosia lukuun ottamatta yhtye esiintyi uudenvuodenaattoisin Tavastialla aina lopettamiseensa asti.

HIM Provinssirockissa 1999. Vasemmalta oikealle: Mige, Ville, Gas, Juska ja Linde.

Vuodenvaihteessa 2000–01 Salminen soitti viimeiset konserttinsa HIMin jäsenenä.[6] Myöhemmin hän soitti New Dawn Foundationissa, Verenpisarassa ja ”uudelleenkasatussa” To/Die/For-kokoonpanossa. Salmisen on voinut bongata MTV3:n yöchatjuontajana keväästä 2007 lähtien. Uudeksi kosketinsoittajaksi tuli HIMin jäsenien tuttava Janne ”Burton” Puurtinen, joka oli aiemmin soittanut Cosmos Tangossa, Torpedossa ja Suburban Tribessa.[6]

Elokuussa 2001 julkaistu Deep Shadows And Brilliant Highlights -albumi syntyi ristiriitaisissa tunnelmissa tuottaja Kevin Shirleyn kanssa, joka oli aiemmin tehnyt yhteistyötä Aerosmithin, Iron Maidenin, Bon Jovin ja Oasiksen kanssa.[11] Albumia varten tehdyn demon tuotti T.T. Oksala. Hänen kanssaan HIM työsti aluksi myös Deep Shadows And Brilliant Highlights -albumia, mutta BMG halusi tuottajaksi nimekkäämmän henkilön.[6] Alun perin albumi oli tarkoitus julkaista jo toukokuussa 2001, mutta julkaisua siirrettiin elokuvuun.[6] HIM koki taiteellisen itsenäisyytensä kärsivän, kun levyn sisältöön pyrki vaikuttamaan sekalainen valikoima ulkopuolisia ihmisiä. Kansikuvat kuvattiin uudelleen Lontoossa, sillä Ison-Britannian BMG ei ollut tyytyväinen Suomessa tehtyyn kanteen. Ristiriitojen takia yhtyeen jäsenet pitivät loppuvuodesta 2001 lomaa kukin tahoillaan. Albumi kuitenkin nousi listakärkeen Suomessa ja Itävallassa sekä kakkoseksi Saksassa ja Sveitsissä. Soundissa julkaistussa levyarviossa Deep Shadows And Brilliant Highlights-albumille annettiin kaksi tähteä viidestä, ja kriitikko kiteytti arvostelunsa näin: ”HIMin kolmas levy on ihanteellista musiikkia tytöille, jotka eivät diggaa musiikista, vaan Ville Valon ulkonäöstä ja hänen tekstiensä dekadentista kuvastosta.”[12] Albumi sai muiltakin kriitikoilta edeltäjäänsä heikommat arviot.

Vuonna 2002 yhtyettä markkinoitiin jonkin aikaa Yhdysvalloissa nimellä HER, kun HIM-niminen post-rock-yhtye ei antanut lupaa nimensä käyttöön.[13] Vuoden kestäneen riidan jälkeen suomalaiset kuitenkin saivat oikeuden käyttää omaa nimeään maksettuaan yhtyeelle korvauksia.

Yhtyeen huhtikuussa 2003 julkaisema neljäs albumi Love Metal tehtiin edeltäjäänsä paremmissa tunnelmissa yhtyeen ystävän Hiili Hiilesmaan tuottaessa levyn suurimmalta osin. Levy äänitettiin kokonaisuudessaan Suomessa. Se sai hyvät arvostelut muun muassa lehdissä Rolling Stone ja Kerrang!. Myös Soundi-lehden levyarvio oli edelliseen albumiin verrattuna positiivisempi: ”Mitä musiikkiin tulee, muodon osalta Love Metal onnistuu halutessaan myös uudistumaan. Jylhiä midtempo-raitoja kirittämään asennetut nopeammat biisit toimivat hyvin – kenties siksikin että rikkovat HIMin perusmuottia.”[14] Pääpaino kiertueiden ja markkinoinnin osalta alkoi hiljalleen siirtyä Euroopasta Amerikan puolelle Love Metalin julkaisun jälkeen.

2004-2010: uusi levytyssopimus, kolme studioalbumia ja kokoelmalevyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIM Provinssirockissa 2006.

Vuonna 2004 HIM julkaisi kokoelmalevyn And Love Said No, joka sisälsi samannimisen aiemmin julkaisemattoman kappaleen sekä cover-version kappaleesta ”Solitary Man”, joka oli saman vuoden toukokuussa singlenä julkaistettuna yhtyeen ensimmäinen TOP10-hitti Britannian singlelistalla. Yhtyeen kokoelma-DVD Love Metal Archives Vol.1 julkaistiin keväällä 2005.

Levytyssopimus BMG:n kanssa päättyi Love Metal-albumin jälkeen. HIM allekirjoitti uuden sopimuksen Sire Recordsin kanssa. Sopimus takasi yhtyeelle maailmanlaajuisen jakeluverkoston. Ensimmäinen sopimuksen alainen albumi Dark Light julkaistiin 26. syyskuuta 2005 kansainvälisesti ja 27. syyskuuta 2005 Yhdysvalloissa. Sopimus oli neljän levyn mittainen sisältäen joitakin Yhdysvaltain myyntiin sidottuja ehtoja Dark Lightia seuraavilta levyiltä, mutta lopulta yhtye julkaisi Sire Recordsin alaisuudessa vain kolme studioalbumia. Yhtye teki Dark Light-albumillaan historiaa nousemalla Billboardin Top 200 -albumilistan sijalle 18 kaikkien aikojen parhaana suomalaisena. Albumin ensimmäinen single ”Wings of a Butterfly” ylsi Saksan ja Ison-Britannian singlelistoilla sijalle 10. Dark Light sai hyvät arviot myös kriitikoilta, muun muassa Soundi-lehdessä neljä tähteä viidestä ja kehuja: ”HIM on uudella levyllään vielä hitusen entistä raskaampi ja entistä popmaisempi. Se on ainoa bändi, joka kuulostaa yhtä aikaa Dingolta ja Black Sabbathilta. Yhdistelmä on edelleen hauska ja toimiva.”[15] Emma-gaalassa Dark Light palkittiin vuoden 2005 rock-albumina ja ”Wings of a Butterfly” voitti vuoden parhaimman kappaleen tittelin.[16] Nelosen uutiset esitteli vuonna 2005 suomalaisen musiikkiväen valitsemat viisi kuluvan vuosituhannen parasta kotimaista kappaletta. Ykkössijalle nousi HIM-yhtyeen ”Join Me in Death”. Vuonna 2005 Jussi Syren & The Groundbreakers julkaisi HIMin kappaleista tekemänsä bluegrass-tyylisen cover-albumin.

HIM teki suomalaisen rock-musiikin historiaa myymällä kultaa Yhdysvalloissa: yhtyeen levy Dark Light saavutti 500 000 myydyn kappaleen rajan ensimmäisenä suomalaisena bändinä/artistina syyskuun lopussa 2006 (aika tarkalleen vuosi julkaisun jälkeen). Maailmanlaajuisesti albumia on myyty jo yli 900 000 kappaletta, kaikkia HIM:n albumeita on myyty maailmanlaajuisesti noin viisi miljoonaa kappaletta.

Ennen seuraavaa studioalbumia HIM julkaisi kaksi erillistä kokoelmaa, jotka sisälsivät vaihtoehtoisia versioita bändin hiteistä. Uneasy Listening Vol. 1 ilmestyi marraskuussa 2006 ja Uneasy Listening Vol. 2 huhtikuussa 2007. Seuraavaan studioalbumiin liittyen Ville Valo kertoi haastatteluissaan sen musiikin olevan rankempaa kuin Dark Light -albumilla ja mukana olevan myös ripaus punkia. Venus Doom -albumin demoversio valmisteltiin kesän 2006 lopulla varsinaisten nauhoitusten alkaessa Finnvoxilla 2007 helmikuussa. Sen alkuperäinen julkaisu piti tapahtua 10. heinäkuuta, mutta Linkin Parkin isännöimä Pohjois-Amerikan kiertue siirsi julkaisua syyskuun puoliväliin. Suomessa sekä Miljoona Rockissa että Ilosaarirockissa kuultiin uutta tuotantoa. Myös muilla Euroopan keikoilla HIM soitti tulevalta albumilta poimittua materiaalia. Ensimmäiseksi singlejulkaisuksi valikoitui ”The Kiss of Dawn” ja toisena singlenä julkaistiin ”Bleed Well”. Venus Doom sijoitui ilmestyessään Yhdysvaltain albumilistalla sijalle 12. Sijoitus tosin laski seuraavalla viikolla 68:nneksi, jonka jälkeen sijoitukset ennen listalta putoamista olivat 108 ja 160. Albumin kokonaismyynti Yhdysvalloissa oli viimeisen listaviikon jälkeen Nielsen Soundscanin mukaan 63 275 kappaletta. Suomessa, Soundi-lehdessä, albumi sai hyvät arvostelut: jälleen neljä tähteä viidestä.[17]

Heinäkuussa 2007 HIM esiintyi Metallican stadionkonserttien lämmittelijänä. Kesäkuussa 2008 HIM soitti kesän ainoat Suomen keikkansa Ruisrockissa ja Ankkarockissa. Joulukuussa 2008 HIM teki lyhyen, neljä keikkaa sisältävän Helldone-kiertueen Suomessa, ja kiertue päättyi uudenvuodenaaton keikkaan Tavastialla 31. joulukuuta 2008.

Vuonna 2009 yhtyeen seitsemännen studioalbumin työnimeksi paljastettiin Screamworks: Love in Theory and Practice ja albumin tuottajaksi pestattiin Matt Squire. Lähinnä pop-punkia ja power poppia tuottanut amerikkalainen tunnetaan yhteistyöstään muun muassa Panic! at the Disco, Taking Back Sunday ja The Cab -yhtyeiden sekä Katy Perryn kanssa. Squire on löytänyt monta nousevaa yhtyettä ja nostanut niitä pinnalle muun muassa uudistamalla niiden saundia. Albumin nauhoitukset aloitettiin Los Angelesissa elokuussa. Albumin ensimmäinen singlejulkaisu oli ”Heartkiller”, jota alettiin soittaa radioissa vielä joulukuun aikana. Screamworks julkaistiin Suomessa 10. helmikuuta, Isossa-Britanniassa sekä Ranskassa 8. helmikuuta, Yhdysvalloissa 9. helmikuuta, Japanissa 10. helmikuuta ja Saksassa sekä Alankomaissa 12. helmikuuta 2010. Suomessa albumi myi heti julkaisuviikollaan kultaa.[18] Soundi-lehdessä albumia arvioitiin kolmen tähden saattelemana seuraavasti: ”Screamworks on näennäisesti helppo, siisti ja auvoinen kokemus. Silti kappaleiden ytimessä piileksii kuohuttaviakin tunteita, jotka Valo käärii sävellyksillään pinnaltaan kauniiksi paketeiksi.”[19] Yhdysvaltojen Billboard 200 -listalla albumi debytoi sijalla 25, minkä jälkeen se putosi parissa viikossa pois listalta. Joulukuussa 2010 HIM julkaisi SWRMXS-nimisen remix-albumin, jolta löytyvät lähes kaikki Screamworks-albumin biisit remixeinä. Remixauksista vastaavat muun muassa Tiësto, Morgan Page ja Gavin Russom. Yhden biisin on remixannut Valon pikkuveli Jesse Valo.

2011-2017: viimeinen studioalbumi ja yhtyeen lopettaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2011 yhtye ilmoitti jättävänsä levy-yhtiönsä Sire/Warner Musicin. Medialle on kerrottu, että levy-yhtiöstä eroamiseen ei liity dramatiikkaa. Manageri Seppo Vesterinen ilmoitti yhtyeen jatkavan tulevaisuudessa jonkun toisen levy-yhtiön kanssa.[20] HIM-yhtyeen tuotannon jakelusta Suomessa vastasivat sen jälkeen Helsinki Music Company ja yhtyeen oma Heartagram-levymerkki.

Tuottaja Tim Palmer ilmoitti Facebookissa 16. elokuuta 2012 aloittavansa yhteistyön HIMin kanssa marraskuussa. Palmer on ollut HIMin luottomies Hiili Hiilesmaan ohella jokaisella aikaisemmalla levyllä Screamworksia lukuun ottamatta. HIM julkaisi syksyllä 2012 kokoelma-albumin nimeltä XX – Two Decades of Love Metal.[21]

Keväällä 2013 julkaistiin yhtyeen kahdeksas ja viimeinen studioalbumi Tears on Tape. Pohjois-Amerikassa albumin julkaisi Razor & Tie, Britanniassa ja Irlannissa Cooking Vinylin alamerkki DoubleCross ja muualla Universal Music.[22][23] Vaikka yhtyeen levyjen myyntiluvut olivat jo kääntyneet laskuun, kriitikot pitivät yhtyeen musiikista edelleen. Soundi-lehden levyarviossa HIM-yhtyeen viimeiseksi jäänyttä studioalbumia kuvattiin näin: ”Ei Tears on Tapesta yhtä hurmaavaa ja hykerryttävää kimaraa kasva kuin Dark Lightista, eikä se ole yhtä henkeäsalpaavan synkänkaunis kuin Venus Doom, mutta täysiverinen HIM-levy se silti on.”[24]

Rumpali Mika ”Gas Lipstick” Karppinen ilmoitti tammikuussa 2015 jättäneensä yhtyeen ja heinäkuussa 2015, yhtyeen oltua yllätysesiintyjänä Qstockissa, Jukka ”Kosmo” Krögerin julkistettiin olevan HIMin uusi rumpali.[25] Tämän jälkeen HIM vietti pitkään hiljaiseloa, ollen miltei koko vuoden 2016 tauolla.

HIM ilmoitti 5. maaliskuuta 2017 lopettavansa toimintansa jäähyväiskiertueen merkeissä.[26] Kiertue piti sisällään yhteensä 51 keikkaa, joista seitsemän esitettiin Suomessa, 25 muualla Euroopassa ja loput 19 Pohjois-Amerikassa. Kiertueen viimeiset viisi keikkaa olivat jo perinteeksi muodostuneen Helldone-nimen alla esitetyt keikat eri puolilla Suomea. Viimeisen keikkansa HIM soitti Tavastialla uudenvuodenaattona 31. joulukuuta 2017. Bändin lopettamiseen ei liittynyt riitoja, ja yhtyeen keulakuva Valo on haastattelussa sanonutkin, ettei pidä mahdottomana, että HIM joskus palaisi yhteen esimerkiksi comeback-kiertueen merkeissä.

Heartagram[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heartagram.

Yhtyeen tunnus on Ville Valon 20-vuotissyntymäpäivänään piirtämä heartagram[6], joka on sydämen ja pentagrammin yhdistelmä, ja se kuvaa rakkautta ja kuolemaa, hyvää ja pahaa, sekä HIMin musiikkityyliä, love metallia.lähde? Tunnuksessa pentagrammin kaksi ylintä sakaraa on pyöristetty niin, että se näyttää sydämeltä.

Myös Jackassista ja Viva la Bamista tuttu skateboard-taituri Bam Margera yhdistetään heartagramiin. Margera on HIMin ihailija ja Ville Valon ystävä ja hän on ohjannut neljä HIMin musiikkivideota. Margera on saanut yhtyeeltä luvan käyttää heartagramia logonaan, minkä vuoksi jotkut ovat luulleet symbolia hänen kehittelemäkseen.lähde?

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeinen kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mika Kristian ”Kaasu” Karppinen (”Gas Lipstick”) – rummut (1998–2015)[27]
  • Jussi-Mikko Salminen – koskettimet (1998–2000)
  • Antto Melasniemi – koskettimet (1996–1998)
  • Juhana Rantala – rummut (1995–1998)
  • Oskari Kymäläinen – komppikitara (1996)
  • Juippi – rummut (1991–1992)
  • Juha Tarvonen – rummut (1993–1995)

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: HIMin diskografia

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivuprojektit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Daniel Lioneye – HIM:n kitaristin Linden sooloprojekti, jossa rumpalina toimii Bolton, kosketinsoittajana Burton, kitaristina, basistina ja solistina Linde itse.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Romppainen, Heikki: HIM onnistui viimeisessä keikassaan hienommin kuin uskalsi kuvitella – Ville Valo oli lavalla juuri sellainen raskaan goottirockin iskelmätähti, jollaiseksi hänet on halunnut mieltää Helsingin Sanomat. 1.1.2018. Viitattu 1.1.2018.
  2. Ville Valon suuri projekti päättyy – hyvästi, HIM! Ilta-Sanomat. 6.3.2017. Viitattu 13.4.2020.
  3. HIM myi kultaa USA:ssa MTVuutiset.fi. 28.9.2006. Viitattu 30.11.2019.
  4. HIM:in virallinen ilmoitus
  5. HIM lopettaa uransa 26 vuoden jälkeen Yle. 5.3.2017. Viitattu 13.4.2020.
  6. a b c d e f g h i j k Juntunen, J.K.: HIM - Synnin viemää, s. 23-26, 31, 47, 54-55, 115, 167-169, 180-182, 195-196, 213. WSOY, 2002. ISBN 951-0-27304-X.
  7. Emma-tulokkaita ja -yllättäjiä Ylen elävä arkisto. 23.2.2011. Viitattu 13.4.2020.
  8. Emma-gaalan arkisto: vuosi 1999 emmagaala.fi. Viitattu 13.4.2020.
  9. Emma-gaalan arkisto: vuosi 2000 emmagaala.fi. Viitattu 13.4.2020.
  10. Mattila, Antti: HIM: Razorblade Romance Soundi. Lehdessä 02/2000, verkossa 20.7.2007. Viitattu 13.4.2020.
  11. Valmiina syntynyt 15.10.2002. Image. Viitattu 9.11.2017.
  12. Alanko, Tero: HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights Soundi. Lehdessä 08/2001, verkossa 1.7.2007. Viitattu 13.4.2020.
  13. Ville Valo täyttää tänään 40 vuotta – Muistatko HIMin värikkäät vaiheet: "Voi käyttää muutenkin kuin kirkkoja poltellessa" 22.11.2016. Savon Sanomat. Viitattu 9.11.2017.
  14. Silas, Petri: HIM: Love Metal Soundi. Lehdessä 04/2003, verkossa 6.6.2007. Viitattu 13.4.2020.
  15. Sirén, Vesa: HIM: Dark Light Soundi. Lehdessä 10/2005, verkossa 1.5.2007. Viitattu 13.4.2020.
  16. Emma-gaalan arkisto: vuosi 2005 emmagaala.fi. Viitattu 13.4.2020.
  17. Vouti, Sauli: HIM: Venus Doom Soundi. Lehdessä 09/2007, verkossa 27.9.2007. Viitattu 13.4.2020.
  18. HIMin uutuuslevy myi heti kultaa HS.fi
  19. Säynekoski, Marko: HIM: Screamworks: Love In Theory And Practice, Chapters 1–13 Soundi. Lehdessä 02/2010, verkossa 5.3.2010. Viitattu 13.4.2020.
  20. http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004797162.html
  21. Mäenpää, Arto: Arvostelu HIM – XX: Two Decades Of Love Metal KaaosZine. 30.11.2012. Viitattu 26.7.2015.
  22. Isoaho, Timo: HIM suuntasi Universalille, CMX:lta uusi video Soundi.fi. 20.2.2013. Viitattu 26.7.2015.
  23. HIM's VILLE VALO Explains Decision To Remaster Early Albums (Video) Blabbermouth.net. 10.12.2014. Viitattu 26.7.2015. (englanniksi)
  24. Mattila, Antti: HIM: Tears On Tape Soundi. Lehdessä 04/2013, verkossa 26.5.2013. Viitattu 13.4.2020.
  25. Hietala, Heidi: HIM pimitti rumpaliuutisen agentiltaan: ”Huomasin asian, kun lähdettiin ajamaan Ouluun” Ilta-Sanomat. 25.7.2015. Viitattu 30.11.2019.
  26. HIM lopettaa – 26-vuotinen ura päättyy jäähyväiskiertueeseen MTV.fi. 5.3.2017. Viitattu 13.4.2020.
  27. http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1422369651907.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HIM.