The Stooges

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

The Stooges

The Stooges & Iggy Pop, Puola, Katowice Off Festval 2012-08-04
The Stooges & Iggy Pop, Puola, Katowice Off Festval 2012-08-04
Tiedot
Toiminnassa 19671974, 20032016
Tyylilaji garage rock
protopunk
hard rock
Kotipaikka Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Entiset jäsenet

Iggy Pop, laulu
Ron Asheton, kitara (1967–2009)
Dave Alexander, basso (1967–1970)
Scott Asheton, rummut (1967–2014)
Steve MacKay, saksofoni (1970, 2003–2015)
Zeke Zettner, basso (1970–1971)
Bill Cheatham, kitara (1970–1971)
Jimmy Recca, basso (1971–1972)
James Williamson, kitara (1972–1974, 2009–2016)
Mike Watt, basso (2003–2016)
Toby Dammitt, rummut (2009–2016)

Levy-yhtiö

Elektra
Bomp
Skydog
Columbia

The Stooges (vuodesta 1973 alkaen Iggy & The Stooges) oli yhdysvaltalainen rockyhtye, jonka Iggy Pop perusti Detroitissa vuonna 1967. Yhtye luetaan punkrockin tärkeimpien edelläkävijöiden joukkoon. Ollessaan toiminnassa vuoteen 1974 saakka The Stooges ei vielä saanut suurta mainetta osakseen. Myöhemmin yhtyeen arvostus ja suosio ovat kuitenkin kasvaneet rock-klassikon tasolle. The Stooges vaikutti muun muassa Ramonesiin ja The Sex Pistolsiin.

The Stooges halusi protestoida hippikauden romanttista ja pastoraalista popmusiikkia vastaan kehittämällä aggressiivisen ja kaoottisen musiikki- ja lavaesiintymistyylin, joka ilmaisi parikymppisen nuoren maanista ja ahdistunutta mielenmaisemaa.

Iggy & The Stooges kokoontui uudestaan vuonna 2003.

Yhtye pääsi Rock and Roll Hall of Fameen maaliskuussa 2010.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iggy Pop esiintyi Ann Arborissa, Michiganin osavaltiossa paikallisissa yhtyeissä, joista tunnetuin on The Iguanas. Yhtye hajosi 1967, jolloin The Stooges perustettiin. Iggy Popin lisäksi yhtyeeseen kuuluivat veljekset Ron ja Scott Asheton ja heidän ystävänsä Dave Alexander.

Yhtye sai mainetta omalaatuisista esiintymisistään. Iggy Pop shokeerasi yleisöä hieromalla rintaansa pihviä ja pähkinävoita sekä viiltelemällä itseänsä lasinsirpaleella. Aluksi yhtyeen musiikki oli erilaista kuin mitä sen albumeilla myöhemmin kuultiin. Ensimmäisissä konserteissaan yhtye "soitti" omatekoisia soittimiaan, kuten pölynimuria ja tehosekoitinta. Pop lauloi ja soitti ukulelea, Scott Asheton paukutti vasaroilla tynnyreitä sekä Ron Asheton soitti sitaria ja bassoa. Dave Alexander käytti efektilaitteita ja syntetisaattoreita toistaakseen efektejä.

The Stooges asui roudareineen Ann Arborin kaupungissa maatilalla, jota kutsuttiin nimellä "Fun House". Talossa sijaitsivat myös yhtyeen harjoitustilat. Vuoteen 1968 Iggy Pop oli siirtynyt yksinomaan laulajaksi ja Ron Ashetonin soittimeksi oli vakiintunut kitara. Scott Asheton oli rumpali ja Dave Alexander basisti. Yhtye esiintyi paljon Detroitissa Grande Ballroomissa MC5:n lämmittelijänä. MC5:stä kiinnostunut Danny Fields piti The Stoogesista ja järjesti heille levytyssopimuksen Elektra Recordsilta.

Esikoislevy ja Fun House (1969–1970)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1969 ilmestyi esikoislevy The Stooges, joka sisälsi muun muassa kappaleet "I Wanna Be Your Dog" ja "1969". Albumin tuotti aiemmin The Velvet Underground -yhtyeessä vaikuttanut John Cale. Albumi ei ilmestyessään saanut suosiota, mutta myöhemmin on noussut suosituksi. Scott Asheton kuvaili Stoogesin musiikkia "kovaa rokkaavaaksi bluesiksi".

Seuraavana vuonna ilmestynyt LP-levy Fun House vei yhtyeen musiikkia vieläkin hyökkäävämpään ja samalla myös kokeellisempaan suuntaan. Juuri ennen sen äänityksiä yhtyeeseen otettiin mukaan saksofonisti Steve Mackay. Albumin tunnettuja kappaleita ovat muun muassa "TV Eye", "Loose" ja "1970". The Stooges ei kuitenkaan vieläkään saavuttanut yleisön suosiota. Kesäkuussa yhtye soitti kuuluisan konserttinsa Cincinnatti Pop Festivaleilla. Yhtyeen soittaessa kappaleita "TV Eye" ja "1970" Iggy Pop hyppäsi yleisön sekaan, jotka nostivat hänet käsillään ilmaan. Eräs antoi Popin käteen maapähkinävoipurkin, josta hän heitteli ruokaa yleisöön päin. Dead Boys-yhtyeen Stiv Bators väitti olevansa purkin Popille antanut henkilö.

Elokuussa 1970 basisti Dave Alexander jouduttiin erottamaan yhtyeestä huumeongelmansa takia. Viimeisessä konsertissaan Alexander joutui esiintymään suuren yleisön edessä ja nautti ennen lavalle nousua runsaasti päihteitä. Lavalle noustuaan hän ei enää muistanut kappaleita, ja Iggy Pop erotti hänet heti konsertin jälkeen. Korvaavaksi basistiksi otettiin roudari Zeke Zettner, sekä roudari Bill Cheatham ylennettiin kakkoskitaristiksi. Molemmat tahtoivat kuitenkin loppuvuonna takaisin roudarin työhön, ja heidät korvattiin James Williamsonilla sekä Jimmy Reccalla. Zettner kuoli heroiinin yliannostukseen vuonna 1973 ja Cheatham 1990-luvun lopulla.

Pian Fun Housen jälkeen yhtyeen toiminta muuttui hyvin epäsäännölliseksi. Syy tähän oli yhtyeen jäsenten liiallinen päihteiden käyttö. Vain Ron Asheton kieltäytyi huumeista. Iggy Pop ei usein pystynyt kunnolla esiintymään huumeiden vaikutuksen alaisena, ja levy-yhtiö hylkäsi yhtyeen. Heinäkuussa 1971 The Stooges vetäytyi tauolle. Elektra Records irtisanoi yhtyeen levytyssopimuksen oltuaan tyytymätön sen musiikkiin. Lisäksi yhtyeen kotitalo Fun House sai purkutuomion. Asiaa juhlistaakseen Scott Asheton ja Bill Cheatham ampuivat haulikoilla talon seinät säpäleiksi.

Paluu ja romahdus (1972–1974)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Stooges ollessa tauolla Iggy Pop tapasi yhtyettä ihailleen David Bowien syksyllä 1971. Bowie halusi auttaa Popin uraa. Iggy Pop sai uuden levytyssopimuksen Columbia Recordsilta. Maaliskuussa 1972 Iggy Pop ja kitaristi James Williamson matkustivat Lontooseen. He olivat perustaneet The Stoogesin uudelleen ja käyttivät nyt nimeä Iggy & The Stooges. He eivät löytäneet Lontoosta mieleisiään muusikoita ja pyysivät Ashetonin veljeksiä mukaan. Ron Asheton siirtyi vastahakoisesti basistiksi. Kokoonpano siirtyi Fun Housen kokeelliselta linjalta repivään rock and rolliin.

Vuonna 1973 ilmestyi kokoonpanon ainoaksi jäänyt albumi Raw Power. Albumista on tullut The Stoogesin ehkä tunnetuin levy. Erityisesti kappaleesta "Search and Destroy" on vuosien saatossa tullut kuuluisa. Ilmestyessään Raw Power jäi kuitenkin vähälle huomiolle.

Vuoden 1974 helmikuussa yhtye hajosi muun muassa mielenterveys- ja huumeongelmien johdosta. Erityisesti Iggy Pop oli huumeiden vuoksi huonossa kunnossa. Sekasortoinen, erään moottoripyöräjengin terrorisoima jäähyväiskonsertti Detroitissa äänitettiin ja julkaistiin nimellä Metallic K.O. vuonna 1976.

Hajoamisen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Stoogesin jälkeen Iggy Popilla oli suuria ongelmia huumausaineiden kanssa. David Bowie halusi auttaa vanhaa ystäväänsä ja tarjosi hänelle levytyssopimusta. Punk-liikkeen nousun myötä ajankohta oli aiempaa otollisempi. Iggy Popin ensimmäiset sooloalbumit vuonna 1977 nostivat hänet ja samalla myös The Stoogesin musiikin melko laajaan suosioon ja arvostukseen. Iggy Popin sooloura jatkui menestyksekkäästi 2000-luvulle saakka, ja The Stoogesin albumit nousivat suosittujen rock-klassikoiden joukkoon.

Vuonna 1999 julkaistiin vuoden 1970 Fun House -albumin kaikki äänitykset sisältävä boxi 1970: The Complete Fun House Sessions, jota laitettiin myyntiin vain 3 000 kappaletta. Iggy Pop miksasi Raw Powerin uudelleen vuonna 1997, sillä ei pitänyt David Bowien miksaamasta alkuperäisestä albumista.

Paluu (2003–2016)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 Ron ja Scott Asheton perustivat The Stoogesin kappaleita soittaneen tribuuttiyhtyeen, jossa heidän lisäksi soittivat Mike Watt ja J Mascis. Iggy Pop huomasi vuonna 2003 kuinka hauskaa he pitivät yhtyeensä kanssa, ja halusi liittyä mukaan. Tämä johti The Stoogesin paluuseen. Vaikka yhtye käytti vuonna 1973 syntynyttä nimeä Iggy & The Stooges, kyseessä oli oikeastaan alkuperäisen The Stooges -kokoonpanon paluu. Alkuperäisjäsenistä jäi puuttumaan vain Dave Alexander, joka oli kuollut jo vuonna 1975. Saksofonisti Steve Mackay palasi takaisin yhtyeeseen J Mascisin jäädessä sivuun.

Yhtye lähti kiertueelle, jolla esiintyi paljon. Konsertti Detroitissa julkaistiin DVD:nä, ja yhtye Iggy Popia joillakin Skull Ring -albumin kappaleilla. Vuonna 2005 The Stooges -studioalbumit (The Stooges ja Fun House) julkaistiin remasteroituina painoksina, jotka sisältävät bonuslevyn. Kesäkuussa 2006 yhtye esiintyi Suomessa Tampereen Sauna Open Air Metal Festivalilla. Vuoden 2007 alussa The Stooges julkaisi uuden albumin nimeltä The Weirdness. Se ei saanut lehdistöltä kovin hyviä arvioita.

The Stooges esiintyi Helsingin Jäähallissa sunnuntaina 9. syyskuuta 2007. Maaliskuussa 2008 yhtye esitti kaksi Madonnan kappaletta Rock and Roll Hall of Famen valintaseremoniassa, johon Madonna oli päässyt. Yhtye soitti 2000-luvulla aluksi vain kappaleita albumeiltansa The Stooges, Fun House, Skull Ring ja The Weirdnes. Raw Powerin kappaleita otettiin mukaan settilistaan vasta kesällä 2008. Viimeisen kerran The Stooges konsertoi Ron Asheton kitaristinaan Sloveniassa 29. syyskuuta 2008.

Kitaristi Ron Asheton löytyi kodistaan tammikuussa 2009 sydänkohtaukseen kuolleena. Iggy & The Stoogesin toiminta jatkui samana vuonna Raw Power -albumin levyttäneessä kokoonpanossa kitaraa soittaneen James Williamsonin korvatessa Ashetonin. Yhtyeen alkuperäinen kokoonpano sekä James Williamson pääsivät Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2010.

Rumpali Scott Asheton sai kesäkuussa 2011 yhtyeen ollessa matkalla Englantiin vakavan sairaskohtauksen, johon hän oli vähällä kuolla. Tämän jälkeen yhtyeen konserteissa rumpuja soitti pääosin Toby Dammit. [2] Asheton palasi soittamaan rumpuja vuoden 2013 Stooges-levylle Ready to Die, joka julkaistiin 30. huhtikuuta 2013. Hän kuoli sydänkohtaukseen 15. maaliskuuta 2014. Yhtyeen alkuperäisjäsenistä on elossa enää Iggy Pop. Vielä aiemmin samana keväänä kerrottiin The Stoogesin aikovan levyttää 1970-luvun tuotannostaan levyttämättä jääneitä kappaleita – ilman Iggy Popia. [3] Popilta ei kysytty halukkuutta osallistua projektiin.

11. lokakuuta 2015 Iggy Pop ilmoitti Facebook-sivullaan yhtyeen saksofonistin Steve MacKayn kuolleen sepsikseen [4]. McKay oli kuollessaan 66-vuotias. Kesäkuussa 2016 James Williamson ilmoitti The Stoogesin lopettaneen toimintansa. Hänen mielestään ei ollut enää järkeä jatkaa yhtyeen uraa, sillä suurin osa sen jäsenistä on kuollut. Hän kertoi myös keikkailun käyneen ikävystyttäväksi.[5]

Jim Jarmusch ohjasi The Stoogesista kertovan dokumenttielokuvan nimeltä Gimme Danger vuonna 2016. Elokuva sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 19. toukokuuta 2016.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1967–1970 (albumilla The Stooges)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970 (albumilla Fun House)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iggy Pop - laulu (1967–1974, 2003–2016)
  • Ron Asheton - kitara (1967–1972, 2003–2009)
  • Dave Alexander - basso (1967–1970)
  • Scott Asheton - rummut (1967–1974, 2003–2014)
  • Steve MacKay - saksofoni (ei varsinainen jäsen)

1970–1971[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iggy Pop - laulu (1967–1974, 2003–2016)
  • Ron Asheton - kitara (1967–1972, 2003–2009)
  • Bill Cheatham - kitara (1970–1971)
  • Zeke Zettner - basso (1970–1971)
  • Scott Asheton - rummut (1967–1974, 2003–2014)
  • Steve MacKay - saksofoni (ei varsinainen jäsen)

1971–1972[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iggy Pop - laulu (1967–1974, 2003–2016)
  • Ron Asheton - kitara (1967–1972, 2003–2009)
  • James Recca - basso (1971–1972)
  • Scott Asheton - rummut (1967–1974, 2003–2014)

1972–1973 (albumilla Raw Power)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iggy Pop - laulu (1967–1974, 2003–2016)
  • James Williamson - kitara (1972–1974, 2009–2016)
  • Ron Asheton - basso (1972–1974)
  • Scott Asheton - rummut (1967–1974, 2003–2014)

1973–1974[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iggy Pop - laulu (1967–1974, 2003–2016)
  • James Williamson - kitara (1972–1974, 2009–2016)
  • Ron Asheton - basso (1972–1974)
  • Scott Asheton - rummut (1967–1974, 2003–2014)
  • Scott Thurston - koskettimet (1973–1974)

Paluu (2003–2009)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iggy Pop - laulu (1967–1974, 2003–2016)
  • Ron Asheton - kitara (1967–1972, 2003–2009)
  • Scott Asheton - rummut (1967–1974, 2003–2014)
  • Steve MacKay - saksofoni (1970–1971, 2003–2015)
  • Mike Watt - basso (2003–2016)

2009–2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iggy Pop - laulu (1967–1974, 2003–2016)
  • James Williamson - kitara (1972–1974, 2009–2016)
  • Scott Asheton - rummut (1967–1974, 2003–2014)
  • Steve MacKay - saksofoni (1970–1971, 2003–2015)
  • Mike Watt - basso (2003–2016)

2011–2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iggy Pop - laulu (1967–1974, 2003–2016)
  • James Williamson - kitara (1972–1974, 2009–2016)
  • Scott Asheton - rummut (1967–1974, 2003–2014)
  • Steve MacKay - saksofoni (1970–1971, 2003–2015)
  • Mike Watt - basso (2003–2016)
  • Toby Dammit - rummut (2011–2016, mukana vain konserteissa)

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Stooges (Elektra, 1969)
  • Fun House (Elektra, 1970)
  • Raw Power (Columbia, 1973) (nimellä Iggy & The Stooges)
  • Skull Ring (Virgin, 2003) (Iggy Popin sooloalbumi, jolla The Stooges soittaa muutamalla kappaleella)
  • The Weirdness (Virgin, 2007)
  • Ready to Die (Virgin, 2013) (nimellä Iggy & The Stooges)

Keskeisiä live-albumeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boxit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1970: The Complete Fun House Sessions (1999) (julkaistu ainoastaan 3 000 kappaletta)
  • Heavy Liquid (2005)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • I Wanna Be Your Dog (Elektra, 1969)
  • 1969 (Elektra, 1969)
  • Down On The Street (Elektra, 1970)
  • I Got A Right (Bomp!, 1972)
  • Search And Destroy / Pentration (Columbia, 1973)
  • Shake Appeal (Columbia, 1973)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]