Rinnakkaisohjelma
Rinnakkaisohjelma oli 1960-luvun alusta lähtien Yleisradion toinen suomenkielinen radiokanava, joka lähetti yleisohjelmaan verrattuna kevyempää ja viihteellisempää ohjelmaa. Sen korvasi radion kakkosverkko vuonna 1985. Vuoden 1990 kanavauudistuksessa entisen rinnakkaisohjelman tilalle tuli lähinnä Radio Suomi.
Yleisradion suomenkielinen rinnakkaisohjelma sai alkunsa 1950-luvulla, kun rakenteilla olleessa ulaverkossa alettiin yleisohjelman lisäksi lähettää kevyempiä musiikki- ja urheiluohjelmia. Rinnakkaisohjelman päivittäiset lähetykset alkoivat syksyllä 1960. Vuoden 1961 syksyllä suomenkieliselle alueelle muodostettiin yleis- ja rinnakkaisohjelmaa välittäneet ulaverkot ja kaksikielisille alueille erillinen ruotsinkielinen verkko. Rinnakkaisohjelmaverkon rakentaminen saatiin päätökseen vuonna 1965, jolloin se kattoi lähes koko Suomen.[1] Vuoteen 1968 saakka rinnakkaisohjelmaa välitettiin myös Helsingin ja Turun pienitehoisten keskiaaltolähettimien kautta[2].
Rinnakkaisohjelmassa lähetettiin erillistä ohjelmaa aluksi vain iltaisin. Vuonna 1963 perustettiin kevyttä äänilevymusiikkia soittanut Sävelradio, jonka ansiosta ohjelma-aikaa voitiin pidentää aamukuudesta keskiyöhön saakka. Sävelradio ja muut musiikkiohjelmat lisäsivät varsinkin nuorison radion kuuntelua. Vuonna 1964 suomenkielistä yleisohjelmaa oli keskimäärin 16 tuntia 46 minuuttia vuorokaudessa ja rinnakkaisohjelmaa 8 tuntia 53 minuuttia.[3] Vielä 1970-luvun alussa kanavat lähettivät samaa ohjelmaa arkisin 5–6 tuntia ja sunnuntaisin runsaan tunnin, lähinnä uutisia ja ajankohtaislähetyksiä[4].
Radio jaettiin vuonna 1975 poliittisin perustein kahdeksi yksiköksi, jotka tuottivat ohjelmia molemmille kanaville. Vuoden 1978 uudistuksessa yleisohjelman imagoksi määriteltiin ”toistuvuus ja jatkuvuus”, kun taas rinnakkaisohjelman profiiliksi tulivat ”joustavuus ja yllätyksellisyys”. Kanavaprofiilien määrittelyyn vaikutti se, että stereolähetyksiä voitiin tuolloin välittää koko maahan vain rinnakkaisohjelmassa ja että osa iäkkäästä yleisöstä kuunteli yhä yleisohjelmaa välittäneitä AM-asemia. Uudistukseen liittyi myös nuorille suunnatun Rockradion perustaminen vuonna 1980.[5]
Radiokanavat profiloitiin uudelleen 1980-luvulla, jolloin kevyt musiikki ja ajankohtaislähetykset siirrettiin rinnakkaisohjelmaan. Vakava musiikki ja puheohjelmat keskitettiin vastaavasti yleisohjelmaan. Rinnakkaisohjelmasta tuli sävyltään viihteellisempi ja yleisohjelmasta korkeakulttuurisempi. Uudistus toteutettiin pääpiirteissään kesään 1985 mennessä,[6] jolloin otettiin käyttöön myös kanavien uudet nimitykset ykkösverkko (entinen yleisohjelma) ja kakkosverkko (rinnakkaisohjelma)[7]. Ohjelmatuotannossa luovuttiin jaosta Radio 1:een ja Radio 2:een, ja suomenkielinen toiminta yhdistettiin alueohjelmia lukuun ottamatta samaan radioyksikköön[8].
Vuoden 1990 kanavauudistuksessa syntyi vihdoin kolme suomenkielistä radiokanavaa: yleisohjelman perinnettä jatkanut pienten yleisöjen kulttuurikanava Ylen Ykkönen, lähetysvirtaan perustunut nuorisolle suunnattu Radiomafia sekä alueohjelmia ja valtakunnallista suuren yleisön ohjelmaa lähettävä Radio Suomi, jonka juuret olivat pääasiassa vanhassa rinnakkaisohjelmassa.[9] Teknisesti Radiomafia otti haltuunsa vanhan kakkosverkon ja Radio Suomi aloitti lähetyksensä vuonna 1989 valmistuneessa alue- ja uutisyksikön kolmosverkossa[10][11][12].
Radion yleisöstä 66 prosenttia kuunteli 1970-luvun puolivälissä yleisohjelmaa, mutta vuosikymmenen lopussa kanavien kuuntelijamäärät olivat tasoissa. Vuonna 1987 kakkosverkkoa kuunteli 74 % ja ykkösverkkoa 26 %.[13] Varttuneemman yleisön löydettyä Radio Suomen sen osuus oli 44 % väestöstä, Radiomafian 22 % ja Ylen Ykkösen 14 % vuonna 1994[14].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Salokangas, Raimo: Yleisradion historia, 2 osa: 1949–1996: Aikansa oloinen. Helsinki: Yleisradio, 1996. ISBN 951-43-0714-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Salokangas, s. 29–34.
- ↑ Yleisradion vuosikirja 1968, s. 176–177. Helsinki: Yleisradio, 1969. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Salokangas, s. 33, 62, 106–107.
- ↑ Salokangas, s. 335
- ↑ Salokangas, s. 337–339.
- ↑ Salokangas, s. 371–372.
- ↑ Mikä ihmeen ykkösverkko? Kuuntelijat ihmettelevät sekavia nimityksiä. Uusi Suomi, 13.6.1985, s. 32–33. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Yleisradion vuosikirja 1984–1985, s. 8, 39. Helsinki: Yleisradio, 1985. ISBN 951-43-0360-1. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Salokangas, s. 375, 378–379.
- ↑ Yleisradion vuosikirja 1988–1989, s. Lukijalle. Helsinki: Yleisradio, 1990. ISBN 951-43-0479-9. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Yleisradion vuosikirja 1989–1990, s. 5. Helsinki: Yle, 1991. ISBN 951-43-0511-6. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Yleisradion vuosikirja 1990–1991, s. 5, 12. Helsinki: Yle, 1991. ISBN 951-43-0517-5. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Yleisradion vuosikirja 1986–1987, s. 5. Helsinki: Yleisradio, 1987. ISBN 951-43-0461-6. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Salokangas, s. 338, 385.